Siirry pääsisältöön

Carin Hjulström: Vain pisara verta

Siri pani jalkaa toisen eteen metsäharjun lakea seurailevalla seremoniapolulla, joka oli yli tuhat vuotta vanha. Puut huojuivat ja latvat taipuivat uhkaavasti tuulenpuuskissa, mutta hän kulki katse painuksissa ja tuijotti reitillään olevia mättäitä, juuria ja kiviä. Järjetön itsesääli ja asioiden vatvominen oli taas alkanut. Kaikki johtui yhdestä puhelinkeskustelusta, joka oli käyty yli puoli vuotta sitten. Sananvaihto oli pesiytynyt takaraivoon kirveltäväksi kipupisteeksi. Hän oli suunnitellut tarkasti etukäteen, millaisin sanankääntein kertoisi Dramatenin johtajalle Egil Borgille päätöksensä pääosasta, jota hänelle oli tarjottu eräästä näytelmästä.

Carin Hjulström: Vain pisara verta

Tammi 2024

alkuteos Knappt en droppe blod

suomentanut Nina Mäki-Kihniä

kansi Anna Henriksson

äänikirjan lukija Kirsti Valve

kesto 11 t 52 min

Tykästyin Taimitarhamurjat-sarjan avausosaan siinä määrin paljon, että klikkasin hetimiten kuunteluun sarjan toisen osan. Vain pisara verta jatkaa siitä, mihin Pieni murha vain jäi, mutta mielestäni tämän kakkososan voi lukea myös vaikka ensimmäinen osa ei olisikaan tuttu.

Siri Ehrensvärd on jättänyt teatterimaailman taakseen, mutta se kutsuu häntä silti. Entinen salarakas, teatterinjohtaja Egil Borg, esittää kutsun, josta on vaikea kieltäytyä. Mutta onko paluu teatterin pariin mahdollinen vai onko se jo kokonaan mennyttä?

Siri, hänen veljenpoikansa Anton ja muut kyläläiset saavat kuitenkin pian muuta ajateltavaa, kun hautausmaalta löytyy ruumis. Vanha asianajaja Isak Beyer on ollut jälleen kerran vierailemassa vaimonsa haudalla, mutta tällä kertaa hän on kohdannut hautausmaakäynnillä maanpäällisen matkansa päätepisteen. Taas paikallispoliisi saa murhajutun selvitettäväkseen, eivätkä Siri ja Anton jää tälläkään kertaa ulkopuolisiksi.

Viihdyttävä ja sopivan leppoisa on tämä Taimitarhamurhien toinenkin osa avauksen tavoin. Nytkään fokus ei ole jatkuvasti rikoksen selvittelyssä, vaan huomio kiinnittyy monenlaisiin ihmissuhteisiin ja kylän menoon. Idyllisen maalaiskylän hahmot tulevat esille sopivan erilaisina, erityisesti joukosta erottuvat kyläpoliisin edustaja Olle ja paikallisen aatelissuvun hahmot. Toki on makuasia, vievätkö sivujuonteet hieman liikaakin tilaa murhan selvittelyltä, mutta joka tapauksessa leppoisaa dekkaria etsivälle Vain pisata verta lienee vallan mainio valinta.

Kirsin kirjanurkka luotsaa kirjablogien dekkariviikkoa.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...