– Perillä ollaan, Anton sanoi ja osoitti rappiolle päästettyä pientä punaista tupaa, jonka vieressä oli kolme kasvihuonetta. Niiden seinustoilla rehotti ryteikkönä korkeita pensaita ja rakennuksista puuttui lasiruutuja. – Tämäkö se on? Siri kysyi epäröiden. – Jep, Anton sanoi reippaasti.
Carin Hjulström: Pikku murha vain
Tammi 2024
alkuteos Bara ett litet mord
suomentanut Nina Mäki-Kihniä
kansi Anna Henriksson
äänikirjan lukija Kirsti Valve
kesto 12 t 53 min
En ole erityisemmin dekkareiden lukija, mutta kesän kynnyksellä on aina kiva tarttua johonkin rikostarinaan ihan vaikka vain perinteiseksi muodostuneen kirjablogien dekkariviikon vuoksi. En ole varsinkaan raakojen dekkareiden ystävä, joten jätän mieluusti sellaiset verta ja suolenpätkiä -tyyppiset tarinat muille. Siksipä ei olekaan yllätys, että valikoin lukemistooni tällä kertaa dekkariviikon kunniaksi hyvän mielen dekkareita.
Varsin leppoisaa menoa lukijalle tarjoaa Carin Hjullströmin Pikku murha vain, joka aloittaa Taimitarhamurhat-sarjan. Ja sarja siis on todellakin nimeltään Taimitarhamurhat – eihän sellainen sarja voi tarjoilla rankkaa menoa, eihän?
No ei ainakaan, jos avausosaan voi luottaa. Pikku murha vain sijoittuu idylliseen maalaisympäristöön, mihin näyttelijätär Siri Ehrensvärd pakenee Tukholmasta ihmissuhdeongelmia ja uransa surkeaa päätöstä. Siri on ollut vuosikaudet salasuhteessa lopulta luihuksi osoittautuneen miekkosen kanssa, mutta nyt on aika lopettaa suhde ja karistaa kaupungin pölyt jaloista.
Maalla Siriä odottelee veljenpoika Anton, joka tasapainottelee säällisen ja rikollisen elämän välimaastossa. Antonilla on hallinnassaan kasvihuoneita, ja kaksikko päättää ryhtyä taimitarhureiksi samalla, kun Siri ajattelee kaiholla päättynyttä ja varsin menestyksekästä uraansa teatteriestradeilla. Antonilla taas on sivubisneksiä, joista hän ei halua tätinsä tietävän.
Sitten vielä maaseudun rauha järkkyy, kun niityltä löytyy ruumis. Paikallispoliisilla riittää selvitettävää kuolintapauksessa, jota on syytä epäillä tahallaan aiheutetuksi. Millä tavoin tapaukseen liittyvät metsästysturismi ja paikalliset eläinoikeusaktivistit? Entä mitä tekemistä paikkakunnan mahtisuvulla on ollut surmatun kanssa?
Pikku murha vain täytti odotukseni hyvin. Se on tosiaan mukavan leppoisa dekkari, jossa on tilaa muullekin kuin murhatutkinnalle. Siri ja Anton ovat mukavan raikas parivaljakko, jonka edesottamuksia on mukavaa seurailla. Toisaalta Siri vie aika paljon tilaa Antonilta, joka jää hahmona melko ohueksi – aivan tasavertaisia he eivät ole. Taimitarhamurhat-sarjaan voisi tämän avauksen perusteella tutustua enemmänkin – ja niin itse asiassa teenkin.
Muualla: Annelin lukuvinkit ja Kirjasähkökäyrä.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä.
Tykkäsin tosi paljon tästä ja seuraavastakin kirjasta. Uusikin on tulossa ja joulukirja :) Ihana Siri <3
VastaaPoistaTämä on varsin viihdyttävä pehmodekkarisarja - ainakin keski-ikäiselle rikosgenren suurkuluttajalle, joka ei kauheimpia kamaluuksia enää jaksa.
VastaaPoista