Maija Kajannon viisiosainen Kahvila Koivu -sarja tuli päätökseensä Sitruunakevään ja Kardemummajoulun myötä. Aiemmat osat – Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy – viehättivät siinä määrin, että päätin ottaa kuunteluun loputkin. Alkuvuoteen kertomukset sopivat hyvin, vaikka kevät on vasta tulossa ja joulu juuri mennyt.
Krisse hymyili itsekseen, kun he kävelivät tontin poikki autolle. Kroatiasta lähdöstä tuntui olevan pitkä aika ja kevät tuntui vyöryvän eteen täynnä uusia juttuja ja mahdollisuuksia. Saunakammari ja uusi koti. Ehkäpä tilanne kahvilallakaan ei ollut niin paha kuin hän pelkäsi? Pienen hetken kaikki tuntui olevan mahdollista.
Kristiina on oleillut Tomminsa kanssa Kroatiassa. Pari päätyy kuitenkin palaamaan Suomeen, kun oleskelu ulkomailla käy Tommin terveydentilan vuoksi liian haastavaksi. Paluu Pyhärannalle sujuukin mukavasti, onhan siellä edelleen tärkeitä ihmisiä. Kahvila Koivu tosin on muuttanut muotoaan kummalliseen suuntaan, eikä Krissen ole kovin helppoa sitä sulattaa.
Sitten tapahtuu jotain, mikä mullistaa Krissen elämän hetkeksi raiteiltaan. Hän kokee suuren menetyksen, eikä surutyötä voi väistää. Surun kuvaus on romaanissa hyvin todentuntuista ja koskettavaa.
Aika auttaa silloinkin, kun kaikki tuntuu kovin synkältä. Yllättävä perintö ja mahdollisuus palata tavallaan juurille saavat Krissen taas tarttumaan toimiin. Elämää ja käänteitä ei Pyhävirralta puutu.
Sitruunakeväässä on nimensä mukaisesti raikkautta ja kirpeyttä. Keltaista kevättä maustaa haikeus, ja pidänkin siitä, että romaanin maailma ei ole vain kepeä ja romanttinen vaan mukana on elämän erilaisia vivahteita. Kerronta on vetävää ja Sitruunakevät jatkaa mainiosti Kahvila Koivu -sarjaa kiinnostavine maisemineen ja tunnelmineen.
Muualla: Amman lukuhetki. Sarjan neljästä ensimmäisestä osasta koosteen tarjoaa Kirsin Book Club.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 30. Kirjassa on häät tai hautajaiset.
**********
Kylän keskusta häämötti jo, Krisse parkkeerasi auton ja käveli kahvilalle. Oli sunnuntai ja kahvila Koivu oli kiinni, mutta Krisse päätti tehdä tilasta vähän kutsuvamman näköisen. Hän sytytti kahvilatilan ikkunalaudoille valonauhat vanhojen lyhtyjen sisälle, napsautti päälle pikkuvalot ja katseli mielihyvällä kahvilan sisustusta, isoa koivua kuvaavaa valokuvatapettia seinällä ja kauniita puupöytiä, kunnostettuja koulutuoleja ja lattian leveitä, harmaaksi maalattuja lankkuja. Sitten oven kello kilahti, ja Krisse näki Tiinan ovella.
Kuten Kardemummajoulun nimestä voi päätellä, on Pyhävirralla aika valmistautua talven juhla-aikaan. Samalla on meneillään monenlaista: uusia elämänvaiheita, häihin valmistautumista ja omanlaisiaan residenssivieraita. Kristiinalla riittää taas puuhaa varsinkin, kun Kahvila Koivun toiminta on taas täydessä vauhdissa. Ja tietenkin pitäisi ehtiä myös valmistelemaan joulua.
Edellisten osien tapaan Pyhävirralla riittää nytkin elämää ja tapahtumia. Kristiinan ja Tommin elämä on itse asiassa asettunut aika seesteisiin uomiin, mutta lähipiirissä on käänteitä tarjolla sitäkin enemmän. Ja toisaalta Krisse murehtii ajoittain äitiään, joka tuntuu kovin etäiseltä – äitiin liittyvä juonenkäänne tosin oli varsin helposti arvattavissa.
Kardemummajoulussa on ihanaa talven ja joulun tunnelmaa, ja romaanin maailmaan oli mukava uppoutua. Ylipäätään koko Kahvila Koivu -sarja on tarjonnut mukavaa ja vivahteikasta hyvän mielen luettavaa, jonka laatuun on voinut luottaa. Päätösosan myötä tuntui siltä, että on varmasti paikallaan päättää sarja tähän. Mielenkiinnolla jään odottamaan osaavan kirjailijan uutta tuotantoa.
Muualla: Luetut.net ja Kirjahilla.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 43. Kirjan nimessä, kannessa tai kuvauksessa on jokin mauste.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.