Matkalaukku kolisee, kun Patricia vetää sitä perässään halkeilleella asfaltilla. Hän katselee ympärilleen. Hänellä on tunne, että joku täällä tietää, mitä sinä myöhäiskesän iltana vuonna 1987 tapahtui. Joku on säilyttänyt Madeleinen kaulakorua kaikki nämä vuodet, eikä Patricia aio matkustaa kotiin ennen kuin saa tietää, kuka se on.
Madeleine katosi mystisesti vuonna 1987. Hän matkusti kotoaan Yhdysvalloista Ruotsiin Ljusskäriin osallistuakseen vapaakirkon toimintaan ja myös irtautuakseen kotiseudusta. Hän ei koskaan palannut kotiin, ja sisaren menettäminen on painanut Patriciaa siitä saakka.
Yllättäen posti tuo meren takaa Patricialle tutun kaulakorun. Hän tunnistaa sen sisarensa koruksi ja hätääntyy: lähetyksen on oltava merkki jostain. Mukana vain ei ole minkäänlaista viestiä tai lähettäjän nimeä, ja Patrician on pakko lähteä Ruotsiin selvittämään kolmenkymmenen vuoden takaista mysteeriä. Hän on varma, että joku tietää Madeleinen kohtalosta enemmän kuin on tähän saakka kertonut, ja hän haluaa saada selvyyden mieltään vuosikaudet painaneesta asiasta.
Ljusskärissä Patricia tutustuu kiinnostavaan kyläyhteisöön, johon kuuluvat muun muassa hotellia pyörittävä Mona, huomiota herättävä Marianne, kiukkuinen Evy ja rautarouva Rut. Kukaan ei vain tunnu tietävän mitään siitä, mitä Patricia haluaa selvittää, vaikka yhä edelleen kylässä on ihmisiä, jotka muistavat Madeleinen.
Kertomuksessa on kaksi aikatasoa: nykyhetki ja kolmenkymmenen vuoden takainen aika. Takaumien myötä tutuksi tulee myös sittemmin kadonnut Madeleine, joka kaipaa sisartaan mutta myös tuntee tarpeelliseksi päästä Ruotsiin omille juurilleen. Seurakunta on Madeleinelle tärkeä, mutta aivan kaikki ei tunnu olevan kohdallaan kirkon piirissä.
Lukupiiri maailman laidalla on ihan miellyttävää feelgoodia, johon sisältyy niin tunne-elämän kiemuroita kuin suuria salaisuuksia. Kyläyhteisö monine hahmoineen on vallan eloisa, ja lähes 400-sivuinen kertomus etenee sutjakasti.
Lempikirjojeni joukkoon Skybäckin teos ei kuitenkaan nouse. Paikoin tuntui, että fokuksen kirkastaminen olisi ollut tarpeen, sillä ydinasiat tuntuivat uppoavan monenlaisten elementtien sekaan. Kirjan nimi johti odotuksia jossain määrin harhaan, sillä lukupiiri tuntuu lopulta olevan vain päälleliimattu kuriositeetti, eikä ruotsalainen rannikkokaupunki varsinaisesti maailman laidalla sijaitse. Tai no, riippuu tietysti siitä, mistä päin katselee.
Taisin tykätä tästäkin Skybäckin romaanista. Kun kaipaa kevyttä lomalukemista, niin silloin suosittelen hänen feelgood-kirjojaan.
VastaaPoistaKevyen lomalukemisen tarpeeseen Skybäck tosiaan vastaa hyvin.
PoistaMinä tartuin tähän kirjaan siksi, että nimessä on lukupiiri. Kuten itsekin toteat, tämä puoli tuottaa pettymyksen, sillä kirjassa touhotetaan ihan kaikkea muuta kuin lukupiireilyä. Tosin yksi lukupiirien piirre tulee myös Skybäckin kirjassa esille eli se, että naiset tukevat ja lopulta ymmärtävät toisiaan. Omaan blogijuttuuni olin kirjoittanut: "Suosittelenkin Lukupiiri maailman laidalla -kirjaa sellaiseen hetkeen, kun omalle lukemiselleen ei aseta kovin syvällisiä tavoitteita."
VastaaPoista