Tällä kertaa äänikirjakoosteessa on kaksi teosta, joita yhdistää autismikirjo: Uusi alku, Cassandra -romaani pohjaa kirjailija Holly Smalen aikuisiän autismidiagnoosiin, ja samalla tiellä on tietokirjailija Clara Törnvall teoksellaan Naisia autismin kirjolla. Törnvall sai 42-vuotiaana autismidiagnoosin myötä monelle asialle elämässään selityksen.
Minua alkaa yhtäkkiä uuvuttaa, joten kaivaudun peiton alle ja kiskon sen pääni yli, niin että se muodostaa eräänlaisen pienen linnakkeen. Vaalea tukkani rätisee sähköisesti, pöyhistyy voikukansiementen lailla ja liimautuu sitten välittömästi naamaani. Työnnän hiukset pois, haukottelen ja suljen silmäni. Näin tapahtuu aina. Kun tunteita tulee liian paljon yhdellä kertaa, aivoni ylikuormittuvat ja lähettävät minut nukkumaan akun säästämiseksi. Moinen on kiusallista omien vanhempien hautajaisissa, mutta ei niin kamalaa, kun on jo valmiiksi sängyssä eikä ole minkäänlaista syytä ylipäätään pysytellä valveilla.
Holly Smalen romaanin päähenkilö on Cassandra, joka on saanut pitkin elämäänsä kuulla olevansa esimerkiksi outo ja myös liian dramaattinen. Saapa hän sellaisenkin määritteen kuin inhimillinen arkistokaappi.
Turhan usein Cassandra joutuu kahnauksiin maailman kanssa, joka vain tuntuu hänestä käsittämättömältä ja turhan hankalalta hahmottaa. Samaan päivään osuu paitsi ero poikaystävästä ja potkut työstä, myös lähikahvilan banaanimuffinien loppuminen. Siinä on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.
Eikä siinä vielä kaikki, vaan sama katastrofipäivä toistuu yhä uudelleen. Cassandra ymmärtää joutuneensa jonkinlaiseen aikasilmukkaan, jossa hänellä on valta mennä ajassa taaksepäin ja valita tai tehdä toisin. Kun asiat menevät vinksalleen, hän voi peruuttaa takaisin ratkaisevaan hetkeen. Kätevää.
Vai onko sittenkään? Muuttuuko maailma kuitenkaan ymmärrettävämmäksi? Voiko kaikkea muuttaa siihen suuntaan kuin itse haluaa? Mihin saakka valta lopulta yltää?
Uusi alku, Cassandra on erittäin hyvin otteessaan pitävä romaani, jonka päähenkilö saa lukijan sympatiat puolelleen. Vielä, kun selviää, että Cassandra ei halua tulla erään ihmisen löytämäksi ja että hän on maailmassa kohtuullisen yksin, ei voi kuin toivoa hänelle hyvää. Eikä kertomusta voi jättää kesken, koska tuntuu välttämättömältä saada tietää, miten Cassandran käy.
Holly Smalen romaanilla on tärkeää kerrottavaa erilaisuudesta ja siitä, miten monin tavoin maailman voi kokea. Uskoisin kenelle tahansa tekevän hyvää katsoa tuttua maisemaa hieman tavallisesta poikkeavien linssien lävitse. Cassandran rinnalla se on mahdollista, ja romaani on sekä silmiä avaava että totuttua kyseenalaistamaan usuttava. Se on myös ihanan lämminhenkinen romaani.
Yleiseen tietoisuuteen pääsee harvoin sellainen autistinen nainen, joka on kirjoittanut väitöskirjansa teoreettisesta filosofiasta mutta joutuu miettimään, miten leipää leikataan, tai sellainen, joka kerää teekuppeja mutta joutuu lepäämään kokonaisen päivän tavattuaan ystäviään, tai sellainen, joka rakastaa eläimiä, mutta välttää katsekontaktia.
Holly Smalen romaanille sopi hyvin jatkoksi tietokirja Naisia autismin kirjolla. Siinä kirjailija avaa omia kokemuksiaan siitä, minkälaista oli löytää selitys monille oman elämän haasteille vasta nelikymppisenä autismidiagnoosin myötä. Rinnalle asettuu muiden samanlaisia kokemuksia jakavien naisten kertomuksia ja myös tutkittua tietoa autismista ja sen historiasta.
En esimerkiksi tiennyt, että naisten autismi oli pitkään tuntematon tai että autismia pidettiin pitkään sairautena, josta voi parantua. Autismista myös syytettiin pitkään jääkaapinkylmiä äitejä ja kävipä niinkin, että uraauurtavan naistutkijan ansiot sivuutettiin tiedeyhteisössä. Paikoin siitä lukeminen, miten naiset on monella tapaa jätetty autismin(kin) kohdalla sivuun, turhauttaa.
Mutta kokonaisuutena Törnvallin teos ei todellakaan turhauta. Se on hyvin rakennettu kokonaisuus, joka tarjoaa helposti lähestyttävää tietoa autismista ja muistuttaa sen laajasta kirjosta. Sen äärellä tulee pohtineeksi väistämättä monenlaista lähtien ihmisten kohtaamisesta ja ihmisen oikeudesta olla omanlaisiaan. Minä mietin muun muassa sitä, miten julkisia tiloja suunnitellaan paljolti ns. neurotyypillisten ehdoilla ja kuitenkin samalla siten, että tiloista ei nauti monikaan esimerkiksi kakofonian vuoksi. Kohtuullisilla valinnoilla voisi ottaa enemmän huomioon esimerkiksi autisteja, ja samalla moni muukin voisi paremmin.
Naisia autismin kirjolla on toimiva teos kenelle tahansa, jota autismi kiinnostaa. Erityisesti sitä täytyy tietenkin suositella kaikille, joilla on autismia omassa elämässä läsnä tavalla tai toisella, mutta eipä tiedon lisääminen aiheesta varmasti ole kenellekään haitaksi.
Tuo Naisia autismin kirjolla vähän kiinnostaa.
VastaaPoistaSuosittelen!
PoistaKiintoisa aihe! On kyllä selvästi tapahtunut muutos siinä, kuinka autismista puhutaan - ja kuka siitä puhuu. Sen huomaa selvästi esim. Tiktokissa, jonka algortimi työntää minulle aika-ajoin videoita, joissa autismia sairastavat aikuiset naiset avaavat itse kokemuksiaan. Ja tosiaan: ihmiset puhuvat itse omista kokemuksistaan, eivät vain lääkärit ja asiantuntijat. Eli aihe on tavallaan otettu omaksi, "ownattu". Hienoa!
VastaaPoistaOn todella tarpeellista, että autismia tuodaan yleistajuisesti esille. Ja kyllä: hienoa, että autismista kertovat he, jotka tosiaan tietävät, mistä on kysymys.
PoistaOnpa kiva kirjapari sinulla, minustakin on joskus kiva lukea samaa aihepiiriä olevia kauno- ja tietoteoksia samoihin aikoihin. Tuo Holly Smalen romaani odottaa minulla a-kappalepinossa, vaikuttaa kivalta.
VastaaPoistaSaman aihepiirin fakta- ja fiktioyhdistelmää voisi harrastaa tietoisemminkin, niin kivasti eri genret usein täydentävät toisiaan.
PoistaVaikuttaa toimivalta kirjaparilta, faktaa ja fiktiota jotka tukevat toisiaan. En taida tuntea ketään ketä aihe liippaisi, mutta toisaalta, miten kukaan voi olla varma 🤔
VastaaPoistaNiin, ei tosiaan voi olla varma. Joka tapauksessa tietoisuuden lisääminen aiheesta on hyväksi.
Poista