Siirry pääsisältöön

Kurkistuksia menneeseen äänikirjoissa

Tällä kertaa äänikirjakoosteeseen osui kertomuksia, joissa menneisyys on läsnä. Kaikissa romaaneissa mennään historiaan, toisissa kauemmas kuin toisissa. Kaikissa ihmiset yrittävät elää arkeaan, vaikka ympäröivä maailma voi syystä tai toisesta näyttää kummalliselta, pelottavaltakin.

Hjalmar tihrustaa kahvikuppinsa reunalle laskeutunutta nokkosperhosta ja imee miettiväisenä alahuultaan. Hän on lukenut lehdistä Mussolinista ja Hitleristä, Italian ja Saksan sotilasliitto on suuri uutinen. Ei, hyvältä se ei näytä, mutta ei Hjalmaria mainittavasti huolestutakaan. Tänne Mussolini ei kumminkaan tule, siitä Hjalmar on melko varma. Sen enempää häntä ei huvita kuunnella keskustelua.

Karin Collins: Säilyt sydämessäin
S&S 2023
alkuteos Snart has sommaren blommat ut
suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
kansi Emmi Kyytsönen
äänikirjan lukija Katariina Lantto
kesto 13 t 34 min

1930-luvun lopulla Hangossa Hjalmar joutuu hirvittävään tilanteeseen, kun hänen pojanpoikansa putoaa laiturilta veteen. Hjalmarin poika on jo menettänyt vaimonsa, pojan menettäminen olisi aivan liikaa.

Disa puolestaan emännöi pensionaatti Bellevueta, varsinaista synnin pesää. Kaiken täytyy olla kunnossa, siitä Disa on henkilökohtaisesti valmis pitämään huolen.

Hangossa arkeaan elää myös nuori Aino, jonka ajatukset täyttää oikeastaan yksi ainoa asia. Aino on kohdannut miehen ja rakastunut, mutta muut eivät suhtaudu orastavaan rakkauteen järin suopeasti.

Tavallisten hankolaisten elämä on kohtuullisen tavallista, vaikka maailmalta kantautuu synkkiä uutisia. Viimein Suomen eteläisimmässäkin kaupungissa tunnelma kiristyy toden teolla, eikä kukaan voi sulkea silmiään maailman todelliselta tilalta.

Odotin etukäteen ihastuvani suuresti tähän Hanko-trilogian avausosaan, mutta odotukseni eivät täysin täyttyneet. Ihailen kaunista kieltä ja pidin tunnelmasta, mutta jonkinlaista tenhoavampaa vetoa jäin kaipaamaan. Sen verran romaanin silti maailma kiinnostaa, että eiköhän trilogian seuraavakin osa mene lukulistalleni.

Muualla: Amman lukuhetki.

**********

Ellei Hedvig-täti olisi Anders-enon kysymyksen kuultuaan puhjennut niin jyrkkiin vastalauseisiin, olisin varmaan itsekin torjunut kohteliaasti enon ehdotuksen. Kun täti alkoi voivotella, miten olin aivan liian nuori ja kokematon kantamaan moista vastuuta, sisuuntui ja muutin mieleni. Ennen kuin hän ehti litaniansa loppuun, ilmoitin enolle, että totta kai olen valmis lähtemään Frugårdiin, jos minusta kerran voi olla siellä apua.

Enni Mustonen: Kasvattitytär
Otava 2023
kansi Timo Numminen
äänikirjan lukija Erja Manto
kesto 12 t 23 min

Sarja-avaus on myös Enni Mustosen Kasvattitytär, jonka päähenkilö Hedda Noora Lilliehöök kasvaa 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla kohti aikuisuutta. Vanhempansa menettänyt 17-vuotias elää kasvattivanhempiensa armeliaisuuden varassa eikä oikeastaan ole kovin suuressa arvossa avioliittomarkkinoilla. Siitä hän ei juuri piittaa, sillä hän tietää jo, mitä haluaa. Hedda Noora haluaa Oton, jonka kanssa on jo merkitseviä katseita vaihdettukin.

Tavanomaiset askareet kasvattivanhempien luona vaihtuvat kuitenkin yllättäen emännän toimiin, kun kasvattiäitinä kotikartanossa Frugårdissa kaivataan kipeästi apua. Emäntäpiika on sairastunut vakavasti, ja kartanoon tarvitaan toimelias ihminen huolehtimaan kaiken sujumisesta. Senhän Hedda Noora osaa, ja äkkiä hän on nuoresta iästään huolimatta valvomassa ison talon töitä ja vahtimassa, ettei kukaan palvelusväestä käytä vapauksiaan vääriin tarkoituksiin.

Työntäyteiset päivät eivät suinkaan saa romaanin päähenkilöä unohtamaan rakkauden asioita. Hän odottaa kiihkeästi kirjeitä Otolta, mutta samaan aikaan kartanolla vierailee taajaan Oton veli Adolf Gustaf. Pian Hedda Noora huomaa joutuneensa suuren valinnan eteen.

Kasvattitytär on oikein ehta historiallinen viihderomaani, jonka parissa on helppo viihtyä. Hedda Noora sopii mainiosti tarinan sankarittareksi, sillä hän on ajatusmaailmaltaan varsin nykyaikainen ja osaa suhtautua kriittisesti esimerkiksi papin puheisiin naisen ja miehen roolijaosta. Pidin kertomusta kuunnellessani myös sitä, miten luontevalla tavalla siihen on istutettu historiallista sanastoa ja menneisyyden elämäntapoja: mieleen jäi esimerkiksi se, miten pukeutumista kuvataan.

Rouvankartanon tarinoita -sarja alkaa siinä määrin kiinnostavasti, että jatko-osia voisin myös ottaa kuunteluun. Kasvattitytär kuvaa Hedda Nooran yhtä elämänvaihetta, ja kiinnostavaa olisi tietää, mitä hänelle jatkossa kuuluu.

Muualla: Tuijata.

**********

Raakel ei pääse ulos. Kahvasta pitää nykäistä tietyllä tavalla eikä tottumaton osaa. Tyttö avaa oven, ei sano mitään. Raakel ei jää odottamaan hissiä vaan lähtee juoksemaan portaita. Rajussa kaikuvat kahdeksan kertaa kuusitoista askelta ja hiljaisemmat seitsemän kertaa kahdeksan, kun Raakel juoksee porraskäytävässä asuntojen ovien ohi. Sitten hän on alakerrassa. Pehmeästä käytävämatosta ei kuulu enää ääniä.

Johanna Hulkko: Onnenpäiviä 
Atena 2023
kansi Elina Warsta
äänikirjan lukija Mimosa Willamo
kesto 4 t 39 min

Varsin toisenlaisiin tunnelmiin siirryinkin sitten, kun otin kuunteluun Johanna Hulkon romaanin Onnenpäiviä. Se sijoittuu 1970-luvulle ja kuvaa Oulussa asuvan Hannelen arkea. Hän käy neljättä luokkaa ja havaitsee paljon. On kuitenkin vähän sellaista, mistä voi tai saa puhua ääneen.

Romaani on tummasävyinen ja tunnelmaltaan tehokas. Nuoren päähenkilön ajatusmaailma piirtyy esiin kirkkaasti ja uskottavasti. Koulun sosiaalinen järjestys on julma, ja siinä, miten Hannele pyrkii pysymään joukossa, on jotain riipaisevaa. Mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään välttääkseen sosiaalisen kuoleman? Mihin kiusaaminen voi johtaa? Entä miten siihen puututaan, vai puututaanko?

Onnenpäiviä on romaanin nimenä sellainen, että odotukset voisivat asettua vinoon. Elina Warstan luoma kansi kuitenkin kuvaa tunnelmaa hienosti ja asettaa samalla nimen uuteen valoon: onnenpäiviä ei välttämättä olekaan luvassa ainakaan runsain mitoin.

Johanna Hulkon romaani on kokoaan suurempi, ja se jättää vahvan muistijäljen. Sekä lapsen näkökulma että ajankuva toimivat hienosti.

Muualla: Kirjavinkit.

**********

Ørjan ryppäässä oli viisi saarta, ja ne likosivat vedessä kuin valkeat, sirpaleiset luunpalat. Sipaisin niistä jokaista, oikealta vasemmalle, suurimmasta pienimpään, avomerelle asti. Loput palaset oli ripoteltu karttaan miten sattuu; Ørjan saarten väleissä ja vierellä oli lukemattomia pikkuluotoja, saarten silppua.

Riikka Sandberg: Ørja    
Otava 2023
kansi Piia Aho
äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
kesto 10 t 43 min

Tine pyörittää kaupungissa teatteria ja matkustaa 1970-luvulla Ørjalle taiteilijamiehensä kanssa    viedäkseen sinne kiertävän elokuvateatterin. Hanke uhkaa kuitenkin jäädä sivuseikaksi, kun Tine löytää vajasta lankamagnetofonin, lankurin. Tine lumoutuu äänitteistä, joita lankurilla on tallennettu pari vuosikymmentä aiemmin.

Hiljalleen äänitteeltä tarkentui esiin tuuli, sitten rantaan lyövät aallot. Kuin avattu ikkuna olisi nitkahdellut tuulessa vasten hakasta.

Äänitteillä puhuu 12-vuotias tyttö, Isa. Hänen äitinsä on haihtunut ja muuttunut muuksi, ja tytär puhuu äänitteillä äidilleen. Hän puhuu elämästään ja siitä, minkälaista on elää 1950-luvun alussa Norjassa saksalaismiehityksen aikana. Ja Tine kuuntelee.

Huomaan, että saaristomaisema jostain syystä kiehtoo minua suuresti, ja niin tälläkin kertaa. Saari ja meri ovat vahvasti ja myös luontevasti tapahtumissa läsnä erityisesti loppupuolen dramaattisissa tapahtumissa.

Ørja on kiinnostava romaani, jonka äärellä nautin erityisesti hienoista ja vaikuttavista luontokuvauksista. Aihekin on kiinnostava, ja aikatasojen limittyminen toisiinsa vain lisää kertomuksen kiehtovuutta. Olisin varmasti nauttinut romaanista vielä enemmän, jos sen runsautta olisi hieman karsittu, mutta yhtä kaikki: Ørja on vakuuttava esikoinen, jonka maisema jää mieleen.

Muualla: Kirjojen kuisketta.


Kommentit

  1. Olen lukenut teoksen Säilyt sydämessäin ja voin sanoa, että tarina säilyy sydämessäin. Niin paljon minä siitä pidin. Hanko on upea miljöö, johon henkilöhahmot solahtivat sujuvasti. Disa oli kyllä aivan vastustamaton. Toivon tästä sarjasta tv-sovitusta tai elokuvaa. Onhan tämä ihana.

    VastaaPoista
  2. Kiva kooste! Säilyt sydämessäin oli omaan mieleeni enemmän, ja odotan mielenkiinnolla jatkoa. Pidin varmaan kaikista henkilöistäkin. Kasvattityttäreen en ole vielä tarttunut, minulla on edelleen ähky Mustosen edellisestä sarjasta. Voi olla että menee toisen osan ilmestymiseen saakka että aloitan. Ørja on ollut tallessa ilmestymisestään saakka, hyvä että muistutit siitä. Edelleen kuulostaa kiehtovalta. Tämä neljäs sitten olikin ihan vieras, en muista nähneeni kanttakaan. Laitan ehdottomasti talteen, 70-luku on lemppareitani, ja vieläpä lapsen silmin, kun olen itse syntynyt 60-luvun lopulla.

    VastaaPoista
  3. Minulle kävi Säilyt sydämessäni kanssa ihan samoin. Ei kirjassa vikaa ollut, mutta odotukset olivat korkeammalla. Kasvattitytär on vielä lukematta, pitäisi kyllä ehdottomasti ottaa lukuun tai kuunneltavaksi.

    VastaaPoista
  4. Kaksi ensimmäistä on omalla luettavien listalla, toiset kaksi voisin sinne kyllä lisätä. Kiitos mukavasta koosteesta!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia

Ihmisen kulttuuri ja yhteiskunta eivät kuitenkaan sisällä pelkästään ihmisiä. Ei ole olemassa mitään puhtaasti ihmistä sisältävää kokonaisuutta. Elämme pienellä pallollamme yhdessä toisten lajien kanssa. Muut eläimet ovat muokanneet kulttuuriamme ja rakentaneet yhteiskuntaamme. Tai ehkä asia pitäisi sanoa näin: ihmiskunta on muokannut itseään ja maailmaansa muiden eläinlajien avulla. Tiina Raevaara: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia Otava 2022 317 sivua Tiina Raevaara on suunnattoman taitava kirjoittaja, ja siitä on osoitus tämäkin: Minä, koira ja ihmiskunta – Lajien välisen yhteiselon historia  on kiehtova ja hyvin kirjoitettu tietoteos ihmisen ja hänen parhaan ystävänsä yhteisestä taipaleesta historian hämäristä nykypäivään. Kokonaisuuteen nivoutuu luontevasti anekdootteja kirjailijan kokemuksista koirien ja muiden eläinten kanssa. Kimmoke kirjan olemassaoloon löytyy mitä ilmeisemmin kirjailijasta itsestään: "Kaikista eläinlajeista nimenomaan koira o