Siipiparien valmistuttua hahmottelin oranssille ja keltaiselle pahville erilaisia nokkia. Niiden piirtäminen olisi lapsille liian haastavaa, puhumattakaan siroina kiertyvien viivojen ja terävien kärkien leikkaamisesta. Lyijykynän jälki pinttyy pahviin tummana ja sotkuisena, nokat katkeilevat ennen aikojaan. Pettymyksiä ja uusia yrityksiä, pettymyksiä.
Pidin kovasti Elina Annolan esikoisteoksesta Kunnes kukkivat puut (Bazar 2022), joten tämä kirjailijan vain muutama kuukausi esikoista myöhemmin ilmestynyt toisinkoinen meni ilman muuta lukulistalleni. Ja se kannatti.
Romaani sijoittuu esikoisen tavoin nykyaikaan, ja samoin kuin esikoisteoksessa, on tässäkin läsnä myös menneisyys. Mutta kun Kunnes kukkivat puut keskittyi kolmekymppisen Emilian maailmaan, on tässä uudessa romaanissa useita näkökulmahenkilöitä. Kaikki lokakuun taivaat sijoittuu nykyaikaiseen koulumiljööseen, jossa läsnä ovat moninaiset perheet moninaisine tarpeineen, jatkuvasti kasvavat vaatimukset ja kollegat, joilta ei kiitosta kovin helposti heru varsinkaan Kaisulle, joka haluaa tehdä parhaansa.
Vaikka näkökulmahenkilöitä on monta, nousee Kaisu erityisesti esille. Hän on kokenut ja paljon nähnyt opettaja, joka on valmis taipumaan moneen. Hän ymmärtää oppilaitaan ja huolehtii heistä, joskus myös oppilaiden vanhemmista. Kaisun luokalla ovat esimerkiksi Mikael, Alina ja Sagal, ja jokainen heistä katsoo arkea – ja Kaisua – omasta vinkkelistään. Yksi romaanin kiehtova elementti onkin se, miten eri tavoin eri henkilöt voivat samoja tilanteita nähdä ja ymmärtää. Väärinymmärrykset ovat tahattomia ja inhimillisiä, ja lempeästi ne muistuttavat siitä, miten vaikea muiden ihmisten syvimpiä ajatuksia onkaan tavoittaa.
Kiehtovaa romaanissa on myös sen sijoittuminen kouluun. Nykyaikaan peilautuvat Kaisun muistot siitä, minkälaista oli olla kiltti ja nöyrä oppilas vuosikymmeniä aikaisemmin. Aikatasot muistuttavat siitä, miten paljon koulumaailma on muuttunut. Ajattelenkin, että Kaikki lokakuun taivaat voi olla varsin avartavaa luettavaa heille, jotka arvioivat nykykoulua omien – ehkä vuosikymmenten takaisten – kokemustensa kautta. Niin asiantuntevasti ja realistisesti sitä tässä romaanissa kuvataan.
Elina Annolan teos on psykologisesti oivaltava. Välttämättä henkilöt eivät herätä ihastuksen huudahduksia mutta se ei liene tarkoituskaan. He ovat inhimillisiä olentoja omine toiveineen ja kömpelyyksineen, ja juuri se tekee romaanista hyvin elämänmakuisen. Romaanissa myös riittää pohdittavaa vaikka toisellekin lukukerralle, niin monia kerroksia siinä on. Kaiken kruunaa kaunis kerronta: kielenkäyttö on taidokasta ja viehättävää.
Helmet-lukuhaaste: 47.–48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun. Elina Annolan on Johanna Annolan sisar.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.