"Pienelle sumuiselle saarelle Bohoslänin rannikolle on juurtunut new age -liike. He lupaavat parempaa yhteiskuntaa ja uutta toivoa ihmiskunnalle. Liikkeen nimi on ViaTerra, ja heidän mottonsa on: 'Me kuljemme maantietä.' Heidän johtajansa, 28-vuotias opintonsa Lundin yliopistossa keskeyttänyt Franz Oswald väittää, että tavoite on pelastaa ihmiskunta, myrkyltä, stressiltä ja muultakin pahalta." (Katkelma lehtiartikkelista.)
 |
| Mariette Lindstein: Ehdoton valta Atena (2018) Alkuteos Sekten pä Dimön 494 sivua |
Outo lahko, jota hallitsee karismaattinen Franz Oswald, saa pauloihinsa monen muun ohella myös nuoren Sofia Baumanin. Sofia ottaa vastaan lahkon työtarjouksen ja asettuu ViaTerran hallitsemalle saarelle huomatakseen lopulta, ettei aivan tarkkaan tiennyt, mihin ryhtyi.
Alkuun kaikki kuitenkin on hyvin. Franz Oswald osaa puhua, saarella käy julkkiksia tutustumassa liikkeen oppeihin ja lahkolaiset muodostavat yhteisön, jossa on hyvä olla. Vähän aikaa.
Sitten tunnelma alkaa muuttua. ViaTerran julkisuuskuva on hyvin erilainen kuin se todellisuus, jossa Sofia ja muut saarelaiset elävät. Johtajan oikut ja mielialat sanelevat suuntia, ihmisiä nöyryytetään, alistetaan ja uhataan. Kaiken huipennus on se, että saarelta ei noin vain poistutakaan. ViaTerran jäsenet suljetaan aitojen sisälle ja työntekijät ajautuvat tarkkailemaan toisiaan päästäkseen johtajansa suosioon. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan turvassa, sen saa hyviin asemiin kivunnut Sofiakin karvaasti kokea.
Uskonnollinen lahko on aiheena hyvin kiinnostava. Olen miettinyt, miksi tavalliset ihmiset liittyvät erilaisiin kultteihin ja jättävät kaiken entisen taakseen. Yhden selityksen tarjoaa Sofiankin tarina, ja ehkä nyt on hieman helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka tällaisia valintoja tekevät. Yksi vastaavanlaisen valinnan tehnyt on kirjan kirjoittaja Mariette Lindstein, joka pakeni skientologien piireistä 25 vuoden jälkeen. Tämä tieto tekee tarinasta kenties vielä hyytävämmän, vaikkei Ehdoton valta omaelämäkerrallinen olekaan.
Ehdoton valta on toimiva psykologinen trilleri, joka pitää tiukasti otteessaan. Kaunista kuvaa ihmisluonnosta se ei maalaile, ja paikoin juonenkulku on suorastaan tyrmäävää. Loppuosa tuntui jo melkein liiankin jännittävältä, enkä ole ihan varma, kykenenkö tarttumaan trilogian muihin osiin – toisaalta kuitenkin tuntuu, että eipä niitä ohittaakaan voi, siinä määrin Sofia Bauman jäi kiinnostamaan.
Lahko-sarjan avausosasta kirjoittavat myös Annika, Mai ja Susa.
Tosi jännä kirja, koukuttava ja aiheeltaan kiinnostava. Ihan pakko lukea jatkokirja.
VastaaPoistaNiin varmaan on jatko-osa luettava, vaikka jännitys nousi jo melkein sietämättömäksi. :)
PoistaKiinnostava aihe ja tausta, mutta kerronta jätti minut kylmäksi. Ei jännittänyt, ei ahdistanut eli tunteet eivät välittyneet minulle.
VastaaPoistaMinua taas ahdisti välillä paljonkin. Erityisesti se, miten jäätävä tyyppi lahkon johtaja oli.
Poista