Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Parit

Kun ei voinut pyytää toista rakastamaan elämän loppuun asti, piti pyytää rakastamaan edes nyt: tulemaan petiin. Ja kun ei saanut sanoa, että en voi elää ilman sinua, piti sanoa että haluan, minä niin haluan.”

Pirjo Hassinen: Parit
Otava (2018)
299 sivua

Pirjo Hassinen piirtää romaanissaan Parit komean kaaren, jolle asettuvat kauniisti niin Grahnin suvun tarina kuin myös kertomus Jyväskylän kaupungin muutoksesta ja kasvusta. Vuosikymmenien aikajänteellä kulkevasta tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, joka vie mukanaan.

Keskiössä on Leena, joka on Parien alkaessa nuori tyttö. Hänen raskaana tehtävänään on saattaa äiti Kinkomaan keuhkoparantolaan, joka ei ole erityisen mieltä ylentävä paikka. Kun äiti jää parantolaan, tytär asettuu äitinsä sisaren luokse Jyväskylään. Entinen kotikaupunki Kuopio jää muistoihin, kun Leena pääsee niin opiskelemaan kuin autokouluun ja jää kiitollisuudenvelkaan hyväntekijäsukulaisilleen, Grahneille, jotka ovat kivunneet yhteiskunnan portaissa paljon Leenan lapsuudenperhettä korkeammalle.

Samalla, kun Leena sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen, on läsnä suhde äitiin. Vuosikymmeniä myöhemmin Leena ruotii rakkauttaan äitiin ikäihmisen viisaudella, mutta nuorella ihmisellä ei riitä sanoja sille, mitä tapahtuu, kun huolehtijan ja huolehdittavan roolit kääntyvät ylösalaisin. On muitakin asioita, joille ei 1930-luvulla riitä sanoja, ja kiinnostava kysymys onkin se, millainen rakkaus on sallittua. Samalla kiehtovat ne raamit, joihin Hassisen romaanin henkilöt asettuvat joko tahtoen tai tahtomattaan.

Maailma on kovin erilainen 1980-luvulla kuin 1930-luvulla. Kun Leena nuoressa aikuisuudessaan joutuu taipumaan vahvempien tahtoon, on hänen pojallaan puoli vuosisataa myöhemmin enemmän vapauksia valita. Olli tekee omia ratkaisujaan ja vieraantuu niin äidistään kuin omista lapsistaan, jotka puolestaan elävät uudella vuosituhannella toisenlaisten haasteiden edessä. Leenan pojantytär Aino suree maailman kohtaloa ja tietää olevansa hyväosainen. 2000-luvun nuoren aikuisen elämässä keskeinen kysymys on, onko hänellä oikeutta lisätä maailman ihmismäärää synnyttämällä oman lapsen. Ovatko omat geenit ylipäätään sellaisia, että niitä kannattaa siirtää eteenpäin?

Parit on tarina Grahnien suvusta, mutta samalla se on kuitenkin eniten tarina Leenasta, joka tukee sukuun hyvin toisenlaisista lähtökohdista. Tarinassa korostuvat Leenan alkuosuuden jälkeen muutenkin toisaalta tulleiden näkökulmat: 1980-luvulla Leenan miniän, 2000-luvulla Leenan pojan vävyn. Ratkaisu on oivaltava, sillä usein ulkopuolelta tullut huomaa enemmän.

Olennaista Pareissa on rakkaus, joka saa vivahteitaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Hassinen tuo teokseensa monenlaista rakkautta ja kuvaa henkilöidensä kautta hienosti sitä, mitä kaikkea rakkaus voi olla.
Ei kukaan sanan varsinaisessa merkityksessä valitse toista, mutta rakkaus näköjään menee pareiksi. Ilman sen ymmärtämistä ja kokemista ei kukaan voisi edes kuvitella mitään universaalin rakkauden tilaa. Rakkaus pyörittelee pareja kaikkialle, äitejä ja poikia, miehiä ja vaimoja, sydänystäviä. Niitäkin, joita pitää yhdessä vain ajat sitten mädäntynyt intohimo...
Hassisen edellisten varsin poliittisten teosten (Popula 2012, Sauna Paradis 2014 ja Kalmari 2016) jälkeen olen iloinen siitä, että kirjailija on jättänyt poliittisuuden tässä romaanissa sivuun ja etualalla ovat ihmissuhteet. Niiden kuvaajana Hassinen on todella taitava, ja Parit nousee 2010-luvulla julkaistujen Hassisen teosten joukossa ehdottomasti minun listani kärkeen.

Kirjailija vastaa kysymyksiin kirjastaan Kotilieden haastattelussa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

"Eräänä iltapäivänä elokuun lopulla kulki eräs isä puutarhassaan ja tunsi olevansa tarpeeton. Hän ei tiennyt mihin ryhtyisi, sillä kaikki mitä oli tehtävä oli jo tehty, tai sitten joku muu oli juuri siinä puuhassa."
Muumipappa ja meri lähtee liikkeelle hetkestä, kun Muumipappa huomaa olevansa tarpeeton. Hänellä ei ole mitään tekemistä eikä kukaan tunnu häntä tarvitsevan. Hän haaveilee suuresta seikkailusta ja päättää viedä perheensä majakkasaarelle. Vaikka muumiperhe saapuu saarelle yöllä, ei majakan valo pala.
- Ei majakkaa niin vain sammuteta, sanoi isä. - Jos mikään on varma, niin se että majakka palaa. Maailmassa on eräitä ehdottoman varmoja seikkoja, esimerkiksi merivirrat ja vuodenajat ja se, että aurinko nousee aamuisin. Ja että majakkavalot palavat.
Vakuutteluistaan huolimatta Muumipappa joutuu toteamaan, että majakan valo on todellakin sammunut. Majakanvartijaa ei löydy, ja saarella on jotain outoa. Salaperäinen kalastaja asuu pienessä mökissään ja välttelee muita, e…

Laura Lindstedt: Oneiron

"Rivi on kaunis kuin kaunein hautajaissaatto, surullinen kuin surullisin sävel, lohdullinen kuin äiti maan syli. Rivi on täydellinen. Naiset eivät pelkää."
Laura Lindstedtin Finlandia-palkittu Oneiron tuli minulle joululahjaksi, ja taisin viime vuoden viimeisinä päivinä kirjan lukea loppuun. Kirjasta kirjoittaminen on kuitenkin venynyt uuden vuoden puolelle, sillä tuntui, että kovin pian lukemisen jälkeen oli romaanista vaikea sanoa yhtään mitään.

Nyt, kun olen ehtinyt makustella, tunnustella ja mietiskellä, totean: Oneiron on huimaava, jäljet jättävä romaani, jonka vaikutus ei hetkessä katoa.
Tarina keskittyy seitsemään naiseen. Newyorkilainen Shlomith, moskovalainen Polina, brasilialainen Rosa, marseillelainen Nina, hollantilainen Wlbgis, senegalilainen Maimuna ja itävaltalainen Ulrike ovat kaikki kuolleet. Romaani kertoo siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeisenä aikana, keskellä valkeutta, ja mitä naisten elämässä oikein tapahtui. Huomasin, että alkuun minua kutkutti tietä…

Laura Manninen: Kaikki anteeksi

"Me olimme se vihreän puutalon uusi onnellinen perhe, jolla oli vanhemmat. Ja liikaa salaisuuksia. Ehkä joku oli nähnyt kun meillä kävi poliisiauto, kenties huomannut lastensuojelun kotikäynnillä, pannut merkille miten Mikko huusi minulle pihassa. Ehkä joku lasten kavereista oli kuullut kyläillessään asioita. Mutta jos joku olikin jotain huomannut, me kaikki teeskentelimme ettei se ollut mitään."



Kaikki anteeksi on kuvaus parisuhdeväkivallasta, johon sisältyy niin laaja kavalkadi väkivallan muotoja, että tarinan asiantuntijatkin kavahtavat ja suosittelevat jo eroa. Päähenkilö Laura yrittää kuitenkin viimeiseen saakka pysyä yhdessä Mikon kanssa, vaikka Mikko lyö, uhkailee, puhuu rumasti ja satuttaa lukemattomin eri tavoin.

Laura on itsellinen nainen, joka kohtaa Mikon, eronneen kolmen lapsen isän. Alkuun kaikki vaikuttaa (tietenkin!) täydelliseltä, sillä mies osaa hurmata ja puhua kauniisti. Mutta sitten Mikon pimeä puoli alkaa kaivautua esiin ja saa vähitellen yhä enemmän til…