Siirry pääsisältöön

Pirjo Hassinen: Parit

Kun ei voinut pyytää toista rakastamaan elämän loppuun asti, piti pyytää rakastamaan edes nyt: tulemaan petiin. Ja kun ei saanut sanoa, että en voi elää ilman sinua, piti sanoa että haluan, minä niin haluan.”

Pirjo Hassinen: Parit
Otava (2018)
299 sivua

Pirjo Hassinen piirtää romaanissaan Parit komean kaaren, jolle asettuvat kauniisti niin Grahnin suvun tarina kuin myös kertomus Jyväskylän kaupungin muutoksesta ja kasvusta. Vuosikymmenien aikajänteellä kulkevasta tarinasta muodostuu ehyt kokonaisuus, joka vie mukanaan.

Keskiössä on Leena, joka on Parien alkaessa nuori tyttö. Hänen raskaana tehtävänään on saattaa äiti Kinkomaan keuhkoparantolaan, joka ei ole erityisen mieltä ylentävä paikka. Kun äiti jää parantolaan, tytär asettuu äitinsä sisaren luokse Jyväskylään. Entinen kotikaupunki Kuopio jää muistoihin, kun Leena pääsee niin opiskelemaan kuin autokouluun ja jää kiitollisuudenvelkaan hyväntekijäsukulaisilleen, Grahneille, jotka ovat kivunneet yhteiskunnan portaissa paljon Leenan lapsuudenperhettä korkeammalle.

Samalla, kun Leena sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen, on läsnä suhde äitiin. Vuosikymmeniä myöhemmin Leena ruotii rakkauttaan äitiin ikäihmisen viisaudella, mutta nuorella ihmisellä ei riitä sanoja sille, mitä tapahtuu, kun huolehtijan ja huolehdittavan roolit kääntyvät ylösalaisin. On muitakin asioita, joille ei 1930-luvulla riitä sanoja, ja kiinnostava kysymys onkin se, millainen rakkaus on sallittua. Samalla kiehtovat ne raamit, joihin Hassisen romaanin henkilöt asettuvat joko tahtoen tai tahtomattaan.

Maailma on kovin erilainen 1980-luvulla kuin 1930-luvulla. Kun Leena nuoressa aikuisuudessaan joutuu taipumaan vahvempien tahtoon, on hänen pojallaan puoli vuosisataa myöhemmin enemmän vapauksia valita. Olli tekee omia ratkaisujaan ja vieraantuu niin äidistään kuin omista lapsistaan, jotka puolestaan elävät uudella vuosituhannella toisenlaisten haasteiden edessä. Leenan pojantytär Aino suree maailman kohtaloa ja tietää olevansa hyväosainen. 2000-luvun nuoren aikuisen elämässä keskeinen kysymys on, onko hänellä oikeutta lisätä maailman ihmismäärää synnyttämällä oman lapsen. Ovatko omat geenit ylipäätään sellaisia, että niitä kannattaa siirtää eteenpäin?

Parit on tarina Grahnien suvusta, mutta samalla se on kuitenkin eniten tarina Leenasta, joka tukee sukuun hyvin toisenlaisista lähtökohdista. Tarinassa korostuvat Leenan alkuosuuden jälkeen muutenkin toisaalta tulleiden näkökulmat: 1980-luvulla Leenan miniän, 2000-luvulla Leenan pojan vävyn. Ratkaisu on oivaltava, sillä usein ulkopuolelta tullut huomaa enemmän.

Olennaista Pareissa on rakkaus, joka saa vivahteitaan myös ympäröivästä yhteiskunnasta. Hassinen tuo teokseensa monenlaista rakkautta ja kuvaa henkilöidensä kautta hienosti sitä, mitä kaikkea rakkaus voi olla.
Ei kukaan sanan varsinaisessa merkityksessä valitse toista, mutta rakkaus näköjään menee pareiksi. Ilman sen ymmärtämistä ja kokemista ei kukaan voisi edes kuvitella mitään universaalin rakkauden tilaa. Rakkaus pyörittelee pareja kaikkialle, äitejä ja poikia, miehiä ja vaimoja, sydänystäviä. Niitäkin, joita pitää yhdessä vain ajat sitten mädäntynyt intohimo...
Hassisen edellisten varsin poliittisten teosten (Popula 2012, Sauna Paradis 2014 ja Kalmari 2016) jälkeen olen iloinen siitä, että kirjailija on jättänyt poliittisuuden tässä romaanissa sivuun ja etualalla ovat ihmissuhteet. Niiden kuvaajana Hassinen on todella taitava, ja Parit nousee 2010-luvulla julkaistujen Hassisen teosten joukossa ehdottomasti minun listani kärkeen.

Kirjailija vastaa kysymyksiin kirjastaan Kotilieden haastattelussa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...