Siirry pääsisältöön

Mariette Lindstein: Ehdoton valta

"Pienelle sumuiselle saarelle Bohoslänin rannikolle on juurtunut new age -liike. He lupaavat parempaa yhteiskuntaa ja uutta toivoa ihmiskunnalle. Liikkeen nimi on ViaTerra, ja heidän mottonsa on: 'Me kuljemme maantietä.' Heidän johtajansa, 28-vuotias opintonsa Lundin yliopistossa keskeyttänyt Franz Oswald väittää, että tavoite on pelastaa ihmiskunta, myrkyltä, stressiltä ja muultakin pahalta." (Katkelma lehtiartikkelista.)

Mariette Lindstein:
Ehdoton valta
Atena (2018)
Alkuteos Sekten pä Dimön
494 sivua

Outo lahko, jota hallitsee karismaattinen Franz Oswald, saa pauloihinsa monen muun ohella myös nuoren Sofia Baumanin. Sofia ottaa vastaan lahkon työtarjouksen ja asettuu ViaTerran hallitsemalle saarelle huomatakseen lopulta, ettei aivan tarkkaan tiennyt, mihin ryhtyi.

Alkuun kaikki kuitenkin on hyvin. Franz Oswald osaa puhua, saarella käy julkkiksia tutustumassa liikkeen oppeihin ja lahkolaiset muodostavat yhteisön, jossa on hyvä olla. Vähän aikaa.

Sitten tunnelma alkaa muuttua. ViaTerran julkisuuskuva on hyvin erilainen kuin se todellisuus, jossa Sofia ja muut saarelaiset elävät. Johtajan oikut ja mielialat sanelevat suuntia, ihmisiä nöyryytetään, alistetaan ja uhataan. Kaiken huipennus on se, että saarelta ei noin vain poistutakaan. ViaTerran jäsenet suljetaan aitojen sisälle ja työntekijät ajautuvat tarkkailemaan toisiaan päästäkseen johtajansa suosioon. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan turvassa, sen saa hyviin asemiin kivunnut Sofiakin karvaasti kokea.

Uskonnollinen lahko on aiheena hyvin kiinnostava. Olen miettinyt, miksi tavalliset ihmiset liittyvät erilaisiin kultteihin ja jättävät kaiken entisen taakseen. Yhden selityksen tarjoaa Sofiankin tarina, ja ehkä nyt on hieman helpompi ymmärtää ihmisiä, jotka tällaisia valintoja tekevät. Yksi vastaavanlaisen valinnan tehnyt on kirjan kirjoittaja Mariette Lindstein, joka pakeni skientologien piireistä 25 vuoden jälkeen. Tämä tieto tekee tarinasta kenties vielä hyytävämmän, vaikkei Ehdoton valta omaelämäkerrallinen olekaan.

Ehdoton valta on toimiva psykologinen trilleri, joka pitää tiukasti otteessaan. Kaunista kuvaa ihmisluonnosta se ei maalaile, ja paikoin juonenkulku on suorastaan tyrmäävää. Loppuosa tuntui jo melkein liiankin jännittävältä, enkä ole ihan varma, kykenenkö tarttumaan trilogian muihin osiin – toisaalta kuitenkin tuntuu, että eipä niitä ohittaakaan voi, siinä määrin Sofia Bauman jäi kiinnostamaan.

Lahko-sarjan avausosasta kirjoittavat myös Annika, Mai ja Susa.

Kommentit

  1. Tosi jännä kirja, koukuttava ja aiheeltaan kiinnostava. Ihan pakko lukea jatkokirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan on jatko-osa luettava, vaikka jännitys nousi jo melkein sietämättömäksi. :)

      Poista
  2. Kiinnostava aihe ja tausta, mutta kerronta jätti minut kylmäksi. Ei jännittänyt, ei ahdistanut eli tunteet eivät välittyneet minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua taas ahdisti välillä paljonkin. Erityisesti se, miten jäätävä tyyppi lahkon johtaja oli.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on