Siirry pääsisältöön

Riikka Pulkkinen: Lasten planeetta

"– – John Lennon laulaa niin hellästi Nothing's gonna change my world, ja silti kaikki muuttuu, mutta niin hitaasti, että me ei vain nähdä sitä. me tajutaan se vasta, kun asiat on jo hyvän aikaa olleet toisin.
Veera katsoo minua uteliaan kauhun vallassa.
– Mutta miten toi on muka hellä ja lohdullinen ajatus?"

Riikka Pulkkinen:
Lasten planeetta
Otava (2018)
382 sivua
Äänikirjan lukija Elina Ylisuvanto
Kesto 11 t 29 min.

Riikka Pulkkisen Lasten planeetta hämää ensin sekä nimellään että ulkoasullaan. Kun kirjaa katselee, ei tule ensimmäisenä mieleen, kuinka isoja aiheita siinä käsitellään. Ensi silmäys ei paljasta, että tarinassa nousevat esille sekä avioero että mielenterveysongelmat, varsin raskaat aiheet siis.

Alussa eletään vielä varsin auvoisassa vaiheessa elämää. Pienen tyttären vanhemmat Frederika ja Henrik päättävät erota. Eropäätöstä seuraa hyväntuulinen joulunvietto, jota puolestaan seuraa ajanjakso, joka on kuin suvantovaihe ennen kaiken muuttumista: pari asuu vielä jonkin aikaa yhteisessä kodissa, ennen kuin tulee aika pakata tavarat ja muuttokuorma.

Alkuun epäilyttää. Tätäkö sivistyneiden kaupunkilaisten avioero on? Asutaan yhdessä ja suhtaudutaan asioihin kepeästi, vaikka elämän perusta muuttuu merkittävästi.

Onneksi epäilyt saa kuitenkin jättää pian taka-alalle. Pulkkinen pureutuu tarkkanäköisesti eroon ja sen seurauksiin. Sillä niinhän on, että moni asia muuttuu, kun ero astuu voimaan. Frederika joutuu monin tavoin määrittelemään itseään uudelleen. Millainen äiti hän on, kun lapsi onkin ajoittain isänsä luona? Millainen hän on entisenä vaimona? Millainen hän on ihmisenä?

Toisella aikatasolla, vuosia ennen Henrikiä ja lasta, keskiössä on Frederikan sisar, Julia. Hän sairastuu psykoosiin ja päätyy sairaalaan. Hätkähdyttävän todentuntuisesti Pulkkinen kuvaa sitä, kuinka mieli järkkyy ja miten sairastunut maailmaa näkee. Kun Julia sairastuu, joutuu hänkin pohtimaan uudelleen, kuka hän oikein on.

Lapsuus on tärkeä. Kun Julia sairastuu, nousee esiin muistoja lapsuudesta. Kun Frederikasta tulee äiti, hän peilaa omaa suhdettaan lapseensa siihen, millaisia hänen vanhempansa olivat.
Minä jatkan: Me istuttiin siinä pitkään, ja mä ajattelin, että mun takana ei ole ketään. Mun äiti ja isä ei ole siellä, koska ne oli ja on yhtä avuttomia noissa tilanteissa.
Jotain sykähdyttävää on siinä, miten Lasten planeetassa piirtyy esiin ihmismieli kaikessa moninaisuudessaan. Kuvaus on tarkkaa ja oivaltavaa, ja komeasti Pulkkinen pitää koossa kaksi eri aikatasoa isoine aiheineen niin, että romaani on loppujen lopuksi hyvin tasapainoinen. Loppupuolella huomasin pientä uupumusta ja toisaalta myös vaikeuksia sulatella romaanin runsautta. Luulen, että paljon jäi ensimmäisellä kerralla tavoittamatta, joten ehkä ei olisi pahitteeksi, vaikka tarttuisin tarinaan uudemman kerran – kenties toisella kertaa painettuna versiona äänikirjan sijaan.

Varmaa kuitenkin on, että Lasten planeetta herättää ajatuksia ja antaa paljon. Minun asteikollani romaani nousee Pulkkisen tuotannon parhaimmistoon ilman muuta.

Lasten planeetasta kirjoittaa myös Lumiomenan Katja.

Kommentit

  1. Kuuntelin tätä äänikirjana, mutta teos jäi harmillisesti kesken, kun laina-aika umpeutui ja jatkovarauksia on ensi vuoden puolelle saakka. Täytyy katsoa josko saisin teoksen käsiini ihan paperikirjana, niin saisin luetuksi sen loppuun. Jossain vaiheessa Pulkkisen kirjat lakkasivat kiinnostamasta minua, mutta tämä teki nyt tervetulleen poikkeuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti pääset lukemaan Lasten planeetan loppuun, kun kerran alku vaikuttaa hyvältä. :) Mielelläni sitten lukisin sinun ajatuksiasi kokonaisuudesta.

      Poista
  2. Olen lukenut kolme romaania Pulkkiselta (kahdesta pidin paljon, yhdestä en) ja pidän hänen tyylistään. Tämä uusin on "pelotellut" minua nimellään (ei kovin houkutteleva nimi minun makuuni), mutta tämähän kuulostaa todella hyvältä! Ehdottomasti aion lukea ja tämä kiilaa niiden kahden lukemattoman Pulkkisen edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimen takia meinasin alun perin jättää tämän kokonaan väliin, se ei siis minuakaan onnistunut houkuttelemaan. Onneksi kuitenkin tartuin kirjaan!

      Poista
  3. Heippa! Mäkin tykkäsin tästä tosi paljon ja luen kyllä lisää Riikka Pulkkista pian (tämä oli minun ekani). Vähän mua jäi vaivaamaan se, että kirjassa kaikki oli vähän ehkä epäuskottavankin lempeää ja helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, Tuulia! Kyllä minuakin vähän jossain kohtaa tuo helppouss häiritsi, mutta sittemmin minusta mukaan tuli vähän rosoakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on