Siirry pääsisältöön

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

"Yöllä on kuutamo, suuri kuin lautanen, kuu nousee vuorten vierestä merestä ja liukuu äänettömästi, suurena kuin lautanen, yli hopeisten suomujen peittämän kylän. Maailma kimaltaa, hehkuu, läikehtii täysikuun valossa, aivan kuin tämä olisi haltioiden ja muiden sellaisten hahmojen asuinpaikka, ei tavallisten kuolevaisten tavallinen kotikylä. Suomut kimaltelevat, vaihtavat väriä, peilaavat, loistavat, läikkyvät, näkyvät, usein toisiaan vasten, eikä yksikään elollisen silmä ole katsomassa. Vain kuu, suuri kuin lautanen."
Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia
Fabriikki Kustannus (2017)
Alkuteos Islandil ei ole liblikaid 2013
Suomentanut Outi Hytönen
347 sivua

Bongasin kiehtovalta vaikuttavan teoksen Islannissa ei ole perhosia Kirja vieköön! -blogista sen verran moneen kertaan, että viimein piti kirja varata kirjastosta luettavaksi. Moni asia romaanissa herätti mielenkiintoni, eikä vähiten kaunis nimi.

Olenpa iloinen, että sain luettavakseni tämän minulle entuudestaan tuntemattoman virolaiskirjailija Kätlin Kaldmaan ensimmäisen suomennetun romaanin! Islannissa ei ole perhosia on hyvällä tavalla omaperäinen, mystinen ja viehättävä romaani, jonka äärellä haukoin henkeä ja huokaisin ihastuksesta moneen kertaan. Romaanille tekee oikeutta, kun sen äärelle pysähtyy ja antaa tilaa tarinoille, jotka kumpuavat Islannin karusta ja salaperäisestä maaperästä.

Islannissa ei ole perhosia on sirpalemainen mutta kuitenkin ehyt romaani, josta kumpuaa monia tarinoita monin tavoin kerrottuna. Kieli on runollista ja välillä teksti on aseteltu tavanomaisesta poikkeavasti, mikä ohjaa lukijaa huomaamaan sanat ja pysähtymään niiden kohdalle. Ihastuttavaa!

Romaani ulottaa kattamaan monen sukupolven mittaisen tarinan. Alussa ovat Gudrun ja Jón, heidän jälkeensä tulevat Bergthóra, Gunnhildur ja niin edelleen. Jokainen heistä on osa lumoavaa miljöötä ja palanen sukunsa ketjua. Erityisesti esille nousevat naiset, jotka joutuvat kohtaamaan oman aikansa haasteet ja taistelemaan oikeuksistaan. Monen muun tavoin jätän mieluummin sanomatta enemmän, mutta toivon, että moni tarttuu tähän ihastuttavaan romaaniin, joka antoi minulle paljon enemmän kuin uskalsin etukäteen odottaa.

Helmet 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme.

Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Mummo matkalla, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua ja Tekstiluola.

Kommentit

  1. Luettuani jäin sanattomaksi... Tämä historiaa, saagaa, sukupolvia, maisemia etc. sisällään pitävä aistikas ja todenoloinen teos jätti hiljaisen ihastuksen valtaan.
    Kaldmaa on luonut teoksen, joka irroitti ajasta ja paikasta. Outi Hytöseltä mainio käännös. En pelkästään ihastunut, vaan rakastuin päätäpahkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastuin. :) Ehdottomasti yksi tämän vuoden upeimpia lukukokemuksia!

      Poista
  2. Onpa ihana kuulla, että tämä lumosi sinutkin! Jotain niin hienoa ja mystistä tässä oli, wau. Upea virolainen on myös juuri suomeksi ilmestynyt Kai Aareleidin Korttitalo, joka kertoo neuvostomiehityksen ajoista Tartossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta, sinun ansiostasi tämän lainasin ja luin! Nyt menee ehdottomasti lukulistalle myös tuo Korttitalo. Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Olisin niin halunnut lukea tämän Suomessa ollessani, mutta oli lainassa kirjastosta joten en ehtinyt. Minun piti lukea tämän Helmet-haasteeseen, mutta päädyin sitten lukemaan Pobedan, josta kyllä pidin kovasti. Seuraavalla suomireissulla on pakko saada tämä lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän seuraavalla reissullasi käsiisi! Tuo Pobeda on minun lukulistallani, se kiinnostaa paljon.

      Poista
  4. Tämä tosiaan on omaperäinen romaani. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun lukemaani. Kaunis, karu, kokeileva, kiehtova. Tulipa monta koota tähän, mutta siis: hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki koot kyllä sopivat hienosti tätä kirjaa kuvaamaan. :)

      Poista
  5. Pidin tästä todella paljon, vaikka se ei ollutkaan aivan helpoin mahdollinen romaani. Miljöö on upea ja kerronta vie mukanaan. Onnekasta päästä joskus tällaisiin lukusfääreihin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Blogistanian Globalia -äänestyksen voittaja on...

Kirjabloggaajat, -grammaajat ja -tubettajat äänestivät jälleen parhaista lukukokemuksistaan. Vuoden 2023 kirjaparhaimmistoa äänestettiin viime viikolla: Blogistanian Globalia -kategoriassa ääniä antoi 51 äänestäjää ja mainituksi tuli 80 eri teosta. Voittajaksi nousi 15 pisteellä  Martha Wellsin  Hälytystila – Murhabotin päiväkirjat 1  (Hertta Kustannus) , suomentaja Mika Kivimäki! Arvioissa scifisarjan avaavaa teosta on luonnehdittu seuraavasti: Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti . –  Katarooman kirjaimia   Jäi lämmin fiilis . –  @kalmanoudotkirjat Miten mahtava tunne lukea näin hyvää scifiä suomeksi ja toivomme, että suomennoksen myötä teos löytää valtavan määrän uusia lukijoita, sillä sen se todella ansaitsee.      – @reading_with_pet_dragon Claire Keeganin  Nämä pienet asiat  (Tammi) , suomentaja Kristiina Rikman   sijoittui Globaliassa toiseksi yhdellätoista pisteellä. Siitä on todettu muun muassa näin: Sadassa sivussa Keegan luo täyden ja koskettavan kertomuksen, jok