Siirry pääsisältöön

Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia

"Yöllä on kuutamo, suuri kuin lautanen, kuu nousee vuorten vierestä merestä ja liukuu äänettömästi, suurena kuin lautanen, yli hopeisten suomujen peittämän kylän. Maailma kimaltaa, hehkuu, läikehtii täysikuun valossa, aivan kuin tämä olisi haltioiden ja muiden sellaisten hahmojen asuinpaikka, ei tavallisten kuolevaisten tavallinen kotikylä. Suomut kimaltelevat, vaihtavat väriä, peilaavat, loistavat, läikkyvät, näkyvät, usein toisiaan vasten, eikä yksikään elollisen silmä ole katsomassa. Vain kuu, suuri kuin lautanen."
Kätlin Kaldmaa: Islannissa ei ole perhosia
Fabriikki Kustannus (2017)
Alkuteos Islandil ei ole liblikaid 2013
Suomentanut Outi Hytönen
347 sivua

Bongasin kiehtovalta vaikuttavan teoksen Islannissa ei ole perhosia Kirja vieköön! -blogista sen verran moneen kertaan, että viimein piti kirja varata kirjastosta luettavaksi. Moni asia romaanissa herätti mielenkiintoni, eikä vähiten kaunis nimi.

Olenpa iloinen, että sain luettavakseni tämän minulle entuudestaan tuntemattoman virolaiskirjailija Kätlin Kaldmaan ensimmäisen suomennetun romaanin! Islannissa ei ole perhosia on hyvällä tavalla omaperäinen, mystinen ja viehättävä romaani, jonka äärellä haukoin henkeä ja huokaisin ihastuksesta moneen kertaan. Romaanille tekee oikeutta, kun sen äärelle pysähtyy ja antaa tilaa tarinoille, jotka kumpuavat Islannin karusta ja salaperäisestä maaperästä.

Islannissa ei ole perhosia on sirpalemainen mutta kuitenkin ehyt romaani, josta kumpuaa monia tarinoita monin tavoin kerrottuna. Kieli on runollista ja välillä teksti on aseteltu tavanomaisesta poikkeavasti, mikä ohjaa lukijaa huomaamaan sanat ja pysähtymään niiden kohdalle. Ihastuttavaa!

Romaani ulottaa kattamaan monen sukupolven mittaisen tarinan. Alussa ovat Gudrun ja Jón, heidän jälkeensä tulevat Bergthóra, Gunnhildur ja niin edelleen. Jokainen heistä on osa lumoavaa miljöötä ja palanen sukunsa ketjua. Erityisesti esille nousevat naiset, jotka joutuvat kohtaamaan oman aikansa haasteet ja taistelemaan oikeuksistaan. Monen muun tavoin jätän mieluummin sanomatta enemmän, mutta toivon, että moni tarttuu tähän ihastuttavaan romaaniin, joka antoi minulle paljon enemmän kuin uskalsin etukäteen odottaa.

Helmet 2018: 29. Kirjassa on lohikäärme.

Romaanista kirjoitetaan myös näissä blogeissa: Mummo matkalla, Lumiomena – Kirjoja ja haaveilua ja Tekstiluola.

Kommentit

  1. Luettuani jäin sanattomaksi... Tämä historiaa, saagaa, sukupolvia, maisemia etc. sisällään pitävä aistikas ja todenoloinen teos jätti hiljaisen ihastuksen valtaan.
    Kaldmaa on luonut teoksen, joka irroitti ajasta ja paikasta. Outi Hytöseltä mainio käännös. En pelkästään ihastunut, vaan rakastuin päätäpahkaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin rakastuin. :) Ehdottomasti yksi tämän vuoden upeimpia lukukokemuksia!

      Poista
  2. Onpa ihana kuulla, että tämä lumosi sinutkin! Jotain niin hienoa ja mystistä tässä oli, wau. Upea virolainen on myös juuri suomeksi ilmestynyt Kai Aareleidin Korttitalo, joka kertoo neuvostomiehityksen ajoista Tartossa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta, sinun ansiostasi tämän lainasin ja luin! Nyt menee ehdottomasti lukulistalle myös tuo Korttitalo. Kiitos vinkistä!

      Poista
  3. Olisin niin halunnut lukea tämän Suomessa ollessani, mutta oli lainassa kirjastosta joten en ehtinyt. Minun piti lukea tämän Helmet-haasteeseen, mutta päädyin sitten lukemaan Pobedan, josta kyllä pidin kovasti. Seuraavalla suomireissulla on pakko saada tämä lukuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat tämän seuraavalla reissullasi käsiisi! Tuo Pobeda on minun lukulistallani, se kiinnostaa paljon.

      Poista
  4. Tämä tosiaan on omaperäinen romaani. En osaa verrata sitä mihinkään muuhun lukemaani. Kaunis, karu, kokeileva, kiehtova. Tulipa monta koota tähän, mutta siis: hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki koot kyllä sopivat hienosti tätä kirjaa kuvaamaan. :)

      Poista
  5. Pidin tästä todella paljon, vaikka se ei ollutkaan aivan helpoin mahdollinen romaani. Miljöö on upea ja kerronta vie mukanaan. Onnekasta päästä joskus tällaisiin lukusfääreihin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on