Siirry pääsisältöön

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa

"Ensin on nimettävä se mikä on tuttua. Mikä oli tuttua. Olen aikamuodoissa nykyään niin sekaisin. Kesä vai syksy, mikä oli järjestys, kuka oli, kuka on, kuinka monta meitä kulloinkin on paikalla. Minä katoan, hän monistuu."
Selja Ahava:
Ennen kuin mieheni katoaa
(Gummerus 2017)
231 sivua
Selja Ahavan Ennen kuin mieheni katoaa on ollut syksyn kirjatapauksia. Teos kertoo sukupuolenvaihdoksesta ja perustuu kirjailijan omaan elämään - ei ihme, että romaani on puhuttanut. Itse suhtaudun autofiktioon hieman varauksella, sillä en halua kokea olevani tirkistelijä, joka kyttää muiden elämää. Tämän teoksen kohdalla sitä ongelmaa ei ollut, sillä Ahava osaa etäännyttää riittävästi.

Kaikki käynnistyy siitä, kun Ahavan mies sanoo "jotain, mikä muuttaa kaiken":
- Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen.
Näin sanoo mieheni, neljäkymmentä vuotta myöhässä.
Alkaa prosessi, joka vie aikaa ja voimia. Nainen seuraa avuttomana vieressä, kun mies muuttuu toiseksi. Halu paeta, halu "herätä ja todeta, ettei tämä ole totta" muuttuu hyvinä päivinä haluun katsoa ja jakaa puolisolle omia vaatteita. Luottamus toiseen rakoilee, kun joutuu miettimään, mikä on suhteessa ollut todellista, mikä esitettyä. Onko miehen halu olla nainen ollut koko ajan pinnan alla? Onko nainen ollut miehelle vain tutkimuskohde, jonkinlainen malli naisesta?

Tarinaa lukiessani helpotuin siitä, että transsukupuolisuutta ei kuvata romaanissa anatomisena ruumiinavauksena. Ennemminkin keskiössä ovat mieli ja ihmisten väliset suhteet: mitä tapahtuu, kun toinen onkin jotain muuta kuin mitä on luultu? Pohjimmiltaan kysymys taitaakin olla siitä, voiko toista koskaan täysin tuntea.

Ennen kuin mieheni katoaa on minulle ennen kaikkea kertomus ihmissuhteesta, joka törmää valtavaan kriisiin. Syy kriisiin voisi olla jokin muukin. Yhteistä lienee se, että käsitys toisesta muuttuu, toisen salaisuudet tuodaan päivänvaloon ja ne on pakko kohdata.
Olen päästänyt taloon toisen naisen. Annan heille omaa aikaa, soitan ennen kuin palaan kotiin.
Mies katoaa, tilalle tulee jotain muuta. Nainen rinnastaa miehensä katoamisen kuolemaan, ja se on hyvin ymmärrettävää. Sitä miestä, jonka kanssa nainen jakoi kymmenen vuotta elämästään, ei enää ole.

Parisuhdetarinan rinnalla kulkee tarina historiasta tutusta merenkulkijasta, Cristoforo Colombosta - tai mikä hänen nimensä sitten onkaan. Hän etsii ja etsii, uskoo vuorenvarmasti löytäneensä mutta puhui Intiasta ja tarkoitti Kiinaa. Samalla tavoinko me ihmissuhteissa toimimme? Uskomme tietävämme mutta puhumme eri asioista kuin mitä tarkoitamme.
Minä rakastin miestä, jonka sisällä oli valkoinen laakso. Miestä joka oli vain reunoja. Miestä josta oli maalattu kuusi muotokuvaa, mutta yksikään niistä ei ollut totta.
Selja Ahava kirjoittaa kauniisti. Tarina etenee pakotta ja sulavasti mutta jättää etäisen vaikutelman. Kun romaani perustuu todellisuuteen, on varmasti vaikeaa löytää tasapaino sen suhteen, mitä kertoo. Nyt jää kuitenkin ilmaan niin paljon, että en löydä itseäni tarrautumasta tarinaan. Mitä oli ennen, se jää sumuverhon taakse, mutta naisen tunteita odottamattomassa tilanteessa kuvataan kyllä ajatuksia herättäen, paljaasti ja avoimesti.

Mies, joka muuttaa kahden ihmisen yhteiselon peruuttamattomasti, jää melko ohueksi. Hän on ensin stereotyyppinen mies, joka "rakensi täydellisiä pyöriä" ja "rakasti karttoja". Sitten hänestä muotoutuu nainen, joka meikkaa liikaa ja pukeutuu hameisiin. Kovin ymmärtäväiseltä hän ei vaikuta vaan vaatii vaimoltaan tukea tilanteessa, joka on monella tapaa hämmentävä. Hän jää kauas, keskiössä on nainen, joka näkee miehensä muuttuvan toiseksi, katoavan. Tämäkin näkökulma on tarpeen, mutta olisipa kiinnostavaa saada luettavaksi kirja, jossa äänessä on itse transsukupuolinen.

Romaanista toisaalla: Kannesta kanteen, Sinisen linnan kirjastoKirsin kirjanurkka, Luettua elämää, KirjapolkuniLumiomena, Kirjasähkökäyrä, LukuisaReader, why did I marry him?, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, KirjaluotsiTekstiluola ja Mitä luimme kerran.

Kommentit

  1. Hieno postaus kirjasta. Kirjassa on uskomattoman kauniita lauseita ja sinäkin olit löytänyt todella hienon lainauksen kirjasta. Pidän siis todella paljon Ahavan tekstistä.

    Minulle ei tule nyt mieleen yhtään kirjaa , jossa äänessä on itse transsukupuolinen. Marja Björk kirjoittaa oman lapsen muutosprosessista kirjassa Poika, Tanskalainen tyttö on David Ebershoffin kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahava osaa kyllä kirjoittaa. Hänen lauseensa ovat niin pakottoman kauniita, että ei voi kuin ihailla.
      Marja Björkin Poika on keikkunut lukulistallani pitkään, mutta en ole siihen ehtinyt tarttua. Ehkä nyt olisikin hyvä aika, kun Ahavan teos on tuoreessa muistissa.
      Kiitos, Mai.

      Poista
  2. Hieno postaus!
    "Pohjimmiltaan kysymys taitaakin olla siitä, voiko toista koskaan täysin tuntea."
    Näin se on.
    Minusta tämä romaani on kirjavuoden parhaimmistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti ajatuksia herättävä tämä teos on. Oikeastaan tuntuu, että en heti kirjan kansien sulkeuduttua osannut edes muotoilla, mitä mieltä teoksesta olin. Nyt jälkeenpäin on tullut paljon mietteitä.
      Kiitos, Marjatta.

      Poista
  3. Minullekin tämä kirja jäi vähän liian etäiseksi. Kaunis kielikään ei pelastanut, sillä se oli tällä kertaa vähän liiankin kaunista makuuni. Olisi kieltämättä kiva lukea kirja, joka olisi transsukupuolisen itsensä näkökulmasta kirjoitettu – ja siis vieläpä niin, että kirjailija itse olisi transsukupuolinen. Nyt tulee mieleen vain viime talvena lukemani Jenni Faganin romaani The Sunlight Pilgrims, jossa on transsukupuolinen teinityttö. Kirja ei kuitenkaan keskity pelkästään häneen ja hänen identiteettinsä muodostumiseen, vaan kertoo muustakin. Transsukupuolinen hahmo kirjassa oli kuitenkin iloinen yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Sunlight Pilgrims kuulostaa kiinnostavalta. Luulen, että transsukupuolisuus tulee nousemaan kirjallisuudessa vähitellen enemmän esille. Hyvä niin, sillä varmasti on monia, joita aihe mietityttää.

      Poista
  4. Suomeksi kirjoitettuna transsukupuolisten omaelämänkertoja ei tietääkseni löydy. Englanninkielellä mielestäni onnistuneimmin transnaisen sisäistä maailmaa avaa Jennifer Finney Boylanin She's Not There.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on