Siirry pääsisältöön

Tunnustushaaste, osa 2



Kun Hande muisti minua Liebster Award -tunnustuksella, muistui mieleeni luonnoksiin hautautunut teksti, jonka olin aloittanut jo aikoja sitten. Kiitos Hande sekä tunnustuksesta että muistutuksesta. Nyt ryhdistäydyn ja vastaan hienoihin kysymyksiin, jotka olen saanut. Kiitos tunnustuksesta myös Kaisalle, Niinalle ja Kaisa Reetalle - ja pahoitteluni, kun en ole kysymyksiinne aiemmin vastannut.

Aloitetaan Kaisan haastekysymyksillä:

1. Millainen kirja kiinnittää huomiosi kirjakaupassa? Kyllä kirjan kannella on valtavan suuri merkitys, niin kuin varmaan valtaosan mielestä. Minua kiehtovat kannet, jotka eivät ole yhdellä silmäyksellä selitettävissä vaan joita täytyy hetki katsella ja miettiä.

2. Millainen on olosi yleensä kirjan päätyttyä? Vaihtelee todella paljon, mutta jos kirja on ollut hyvä, jää usein hieman tyhjä olo.

3. Millainen on kirjahyllysi? Sekava. Sen totesin viimeksi eilen, kun yritin etsiskellä paria kirjaa. Kirjahyllyni on myös moniosainen, sillä hyllyjä (ja myös kirjoja ilman hyllyä) on aika monessa paikassa.

4. Mitä luit teini-iässä? Ainakin historiallisia (rakkaus)romaaneja ja Tuija Lehtisen kirjoja. Kaari Utriosta sain yliannostuksen, mutta pitäisi varmaan joskus tehdä paluu hänen kirjojensa pariin ja tunnustella, miltä historia Utrion kuvaamana nyt maistuisi. Kirjamakuni on muuttunut nuoruusvuosista aika paljon.

5. Mikä oli lapsena lempisatusi tai muu lempikirjasi? Pidin valtavan paljon H.C Andersenin sadusta Villijoutsenet.

6. Mitä otat mukaan divareista? En mitään, ja syy on se, että en ole vuosiin käynyt divareissa. Tämä epäkohta pitäisi korjata.

7. Mihin aikaan päivästä luet yleensä? Illalla tai iltayöllä.

8. Vaikuttaako vuodenaika lukemiseesi mitenkään? Vaikuttaa kyllä. Kesällä tulee yleensä luettua enemmän kuin muina vuodenaikoina, tosin tämä kesä on ollut yllättävän nihkeä.

9. Millaista kirjaa välttelet? Siirappista ja liian kepeää. Höttöä en oikein jaksa.

10. Kirjoitatko muuta kuin blogeja? Tieteellistä tekstiä yritän välillä saada aikaiseksi. Siihen verrattuna blogin kirjoittaminen onkin ihanan erilaista.

11. Kenen kanssa keskustelet kirjoista blogien ulkopuolella? Ystävien ja kollegoiden.
Lukemaan houkutteleva paikka.
Sitten Niinan kysymyksiin:

1. Miksi päädyit perustamaan blogisi? Huomasin liian monta kertaa, että olin lukenut hyviä kirjoja, mutta ne häipyivät turhan pian mielestäni. Liian monesti kävi myös niin, että aloittelin jotain kirjaa, kunnes huomasin, että tämähän on jo luettu. Blogini on siis ennen kaikkea muistikirja lukemisistani.

2. Millaisia tunteita bloggaaminen sinussa yleensä herättää? Iloa. Joskus ärsyttää, kun en ehdi paneutua kirjoittamiseen niin paljon kuin haluaisin.

3. Miksi juuri kirjablogi (tai osittain-kirjablogi)? Kirjat ovat niin suuri osa elämääni, että valinta oli aika itsestään selvä.

4. Minkä genren kirjoja luet eniten? Varmaan psykologisia romaaneja tulee eniten luettua.

5. Haaveiletko itse kirjailijanurasta? En, vaikka välillä mietin, että olisi kivaa kirjoittaa tietokirja. Aihetta tosin en tiedä!

6. Mikä on lempikirjasi tällä hetkellä ja miksi? Laura Lähteenmäen Korkea aika on kesän tärkeimpiä lukuelämyksiäni. Jokin siinä kosketti niin syvältä, että tarina jäi mieleen.

7. Millainen on hyvä kirjan kansi? Vastaan samaa kuin Kaisan ensimmäisen kysymyksen kohdalla: Minua kiehtovat kannet, jotka eivät ole yhdellä silmäyksellä selitettävissä.

8. E-kirja vai tavallinen? Jos on mahdollista valita, mieluummin perinteinen kirja. E-kirja toimii monissa tilanteissa hyvin, mutta painetun kirjan tuntua ei voita mikään.

9. Lempikirjakauppasi? Sellaista ei valitettavasti oikein ole, ostelen kirjoja mistä sattuu. Kuulin, että Turussa on ihana pieni kivijalkakauppa, ja sellaista toivoisin omaan kotikaupunkiini myös.

10. Lempilukupaikkasi? Sohvan nurkka.

11. Oudoin paikka jossa olet lukenut? Suomalaiselle ei varmaan ole kovin outoa lukea saunassa, mutta muutakaan en tähän keksi.
Kesämuistoja.
Kaisa Reetan ihanan ruokaisiin kysymyksiin vastaan seuraavana:

1. Onko sinulla lempikeittokirjaa? Ei oikeastaan ole.

2. Millainen olisi unelmiesi keittokirja? Reetta Meriläisen ja Johanna Pentikäisen Lautasellinen iloa edustaa aika hyvin unelmieni keittokirjaa: ruokaa ja kirjallisuutta samassa paketissa.

3. Oletko törmännyt romaaniin, jossa ruoasta ja/tai ruoanlaitosta kerrotaan erityisen houkuttelevasti? Herkullinen elämä on sellainen romaani. Se toimi mukavasti myös elokuvana.

4. Nimeä yksi tai useampi kirjailija, jonka/jotka haluaisit kutsua lounaalle tai päivälliselle. Millainen olisi menuu? Jos ajan rajoitteista huolimatta saa vapaasti valita, kotimaisista mainitsen Minna Canthin, jonka kirjallisesta salongista olen usein kuullut. Tosin tyytyisin varmaan kuuntelemaan sivusta uskaltamatta osallistua säkenöivään keskusteluun. Tarjolla olisi jotain perinteistä, aitoja makuja kunnioittavaa. Ulkomaisista kirjailijoista mainitsen Sadie Jonesin, jonka kanssa nauttisin jotain, jossa riittäisi pureskeltavaa.

5. Sama kysymys kuin edellä, mutta tällä kertaa kestityksen kohteena olisi haluamasi romaanihenkilö. Kenet kutsuisit? Grigori romaanista Kaikki pysyväinen haihtuu pois vaikuttaa henkilöltä, jonka kanssa olisi antoisaa vaihtaa ajatuksia.

6. Pidätkö romaaneista, joissa kokkaillaan tai syödään paljon? Riippuu romaanista. Kokkailu ja syöminen eivät yksistään tee kirjasta hyvää tai huonoa.

7. Syötkö lukiessasi, luetko syödessäsi? Aika vähän. Yleensä aamiaispöydässä seurana on sanomalehti, harvemmin luen kirjoja samaan aikaan, kun syön.

8. Nimeä yksi tai useampi kirjailija, jonka/jotka haluaisit tutustuttaa suomalaiseen perinneruokaan, vaikkapa lanttulaatikkoon tai mämmiin. Minkälaista vastaanottoa uumoilet? Ne kerrat, kun olen seurannut ulkomaalaisen tutustumista suomalaisiin perinneruokiin, eivät ole olleet mitään suomalaisen ruuan menestystarinoita. Korvapuusti ei varsinaisesti ole ruoka eikä sen suomalaisuudestakaan taideta olla yksimielisiä, mutta kotitekoista pullaa rohkenisin kyllä tarjota vaikkapa Emma Hooperille - luulen, että hän arvostaisi kanelista herkkua.

9. Jos sinun olisi seuraavan vuoden ajan valittava päivä viikossa ilman ruokaa tai ilman kirjoja, kumman valitsisit? Pakko sanoa, että valitsisin päivän ilman kirjaa. Syy on yksinkertaisesti se, että nälkäisenä olen aika sietämätön.

10. Minkä kirjan kannen valitsisit ruokapöytäsi kanteen tai lautasesi koristeeksi? Katri Rauanjoen romaanin Jonain keväänä herään kannesta saisi mukavan yksinkertaisen mutta kuitenkin värikkään lautasen. Toinen vaihtoehto voisi olla Andrew Michael Hurleyn Hylätty ranta.

11. Oletko törmänyt kirjaan, joka vastaa vaikutuksiltaan tulisinta chiliä tai täyteläsintä, ihaninta suklaaelämystä? Tulinen chili tulee mieleen Lisa Hiltonin teoksesta Maestra, joka on aika jäätävä ja samalla kuumottava.


Nyt tuli niin paljon tekstiä, että säästän lukijan voimia ja jätän vielä Handen ja Evarian kysymykset seuraavaan kertaan.

Kommentit

  1. Hauskoja nuo Kaisa Reetan ruokaiset kysymykset. Sain muuten sitä kautta sinulta oivan kirjavinkin, kun kävin lukemassa linkittämäsi postauksen. Minäkin luen saunassa, mutta kirjojen sivut tuppaavat ikävästi irtoilemaan, jos kyseessä on liimasidottu kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole koskaan onnistunut saamaan sivuja kirjoista irti saunassa, muuten kyllä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on