Siirry pääsisältöön

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.) Keltaiset esseet

"Sinisimmät silmät ja Luoja lasta auttakoon ovat Suomessakin nyt erityisen ajankohtaisia, kun rasistiset mielipiteet ovat nousseet aikaisempaa äänekkäämmin esille. Morrisonin teokset muistuttavat, että hyväksyvä katse on jokaiselle lapselle elintärkeä, olipa ihonväri mikä tahansa." (Paula Kontio Toni Morrisonin romaaneista)

Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist ja Päivi Koivisto (toim.)
Keltaiset esseet
(Tammi 2016)
264 sivua
Keltaiset esseet on Heta Pyrhösen, Sanna Nyqvistin ja Päivi Koiviston toimittama esseekokoelma, jossa tutkijat kirjoittavat Tammen Keltaisen kirjaston teoksista. Pyrhösen mukaan Keltainen kirjasto on suomalaiselle lukijakunnalle räätälöity sarja korkealaatuista, ajankohtaista maailmankirjallisuutta. Mitä maailmankirjallisuus on, sitä Pyrhönen omassa tekstissään avaa. Keltainen kirjasto vietti viime vuonna 60-vuotisjuhlaansa, ja sen kunniaksi Helsingin yliopistossa pidettiin juhlan sankaria käsittelevä luentosarja keväällä 2015. Noista luennoista muokattiin esseitä, jotka ovat nyt siis kirjan muodossa saatavilla.

Teoksessa kirjoitetaan yhteensä tusinasta Keltaisen kirjaston teoksesta: mukana on esimerkiksi Italo Calvinoa, John Steinbeckia, Jhumpa Lahiria ja Alice Munroa. Etukäteen odotin, että innostun eniten niistä esseistä, jotka käsittelevät minulle tuttua teosta. Varsinaisesti niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kiinnostuin voimakkaasti monesta minulle entuudestaan tuntemattomasta kirjasta ja kirjailijasta. Nyt lukulistallani ovat ainakin Kazuo Ishiguro ja Jennifer Egan.

Kirjallisuusessee on parhaimmillaan tekstilaji, joka käy dialogia ja asettaa teoksen laajempaan kontekstiin. Se tarjoaa lukijalle oivalluksia ja tien käsittelemänsä aiheen syvempään tulkintaan. Juuri sellaisia Keltaiset esseet -kokoelman tekstit ovat. Ne innostavat, ilahduttavat ja innoittavat lukijansa ajattelemaan itse. Esseissä kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin - kuten vaikkapa Vappu Kannas tuo esille Alice Munron tavan rakentaa väkevää realistisuutta kirjoittamalla muistelemiselle tyypilliseen tapaan epävarmuutta osoittaen - ja laajempiin yhteyksiin - esimerkiksi Tuula Kolehmainen peilaa esseessään hienosti Jhumpa Lahirin novellia Väliaikainen järjestely amerikkalaiseen unelmaan.
Vaikka Eganin teoksessa kuuluu perinteen kaiku, sen konteksti on tämä aika. Teoksen edetessä kohti kirjoitushetkeä ja sen yli yhteisöt muuttuvat yhä virtuaalisemmiksi ja konkreettinen, fyysiseen läsnäoloon samassa paikassa perustuva yhteisö saa vähemmän tilaa. Romaani onkin nähty kuvana esimerkiksi Facebookin virtuaalisista verkostoista. (Päivi Koivisto)
Sokerina pohjalla Keltaisissa esseissä tarjotaan kääntäjä Helene Bützowin haastattelu. Se tarjoaa kiinnostavan ikkunan kääntäjän työhön, joka on Bützowin itsensä mukaan kielioppia ja magiaa.

Keltaiset esseet on hieno kokoelma kirjallisuusesseitä, joissa näkyy kirjoittajien perehtyneisyys aiheisiinsa. Teoksen pariin olisi kiinnostavaa palata uudelleen vaikkapa sitten, kun olen lukenut Antonio Tabucchin novellikokoelman Pieniä yhdentekeviä väärinkäsityksiä. Timo Laineen ja Arianna Marconin essee Pieniä yhdentekeviä roolien vääristymiä tarjoaisi varmasti oivalluksia novellikokoelman lukemisen jälkeen.

Kommentit

  1. Minullakin oli tämä lainassa, mutta luin vain sieltä täältä. Kääntäjän haastattelu oli kyllä mielenkiintoinen ja sai entistä enemmän arvostamaan tuota työtä. Ajattelin itsekin, että lainaan tämän joskus uudelleen ja luen kokonaan. Kirjastoon palauttamisen jälkeen olen esimerkiksi tutustunut jo Jhumpa Lahiriin, ja myös Ishiguro on lukulistalla (itse asiassa Pitkän päivän ilta on omassa hyllyssäkin- mistä lienee sinne päätynyt).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahirista pidän paljon, Pitkän päivän illan haluaisin lukea. Minun hyllystäni sitä ei löydy. :)
      Kääntäjän työ vaatii mielestäni hurjan paljon. Hienoa, että meillä on paljon hyviä kääntäjiä.

      Poista
  2. Blogissani on sinulle kirjahaaste :) http://lilithevoly.blogspot.fi/2016/08/kirjahaaste-book-challenge.html

    -Lilli-

    VastaaPoista
  3. Tässä on loistavat tekijät ja Keltaisen kirjaston kirjat kiinnostavat enimmäkseen aina. Lukemisen arvoinen kirja, siis. Koetan etsiä jossain välissä käsiini.

    T. Lumiompun Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kirjan käsiisi - rohkenen tätä suositella.

      Poista
  4. Tämä pitää etsiä käsiin! Superkiinnostavaa. Suht helposti lähestyttävät kirjallisuusesseet ovat ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjallisuusesseitä on upeaa lukea, kun ne ovat hyviä. Nyt ovat.

      Poista
  5. Luimme samaan aikaan. Hieno kirja, sulattelen vielä pitkään. Tämä on hyvä olla omana. Lopussa oleva listaus on mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulateltavaa tässä tosiaan riittää, ja senkin vuoksi olisi hyvä saada kirja ihan omaan hyllyyn.

      Poista
  6. Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2016/08/liebster-awards-tunnustus-ii.html

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on