"- Tuonelta se on tullut. Tuonelle se on ajettava. Ei ole Tuonen rakki, eikä Louhi, sitä ei silmä näe eikä käsi kosketa. Mutta tyttö osaa karhuna juosta ja hakea sen ainoan väkevän, joka voi ajaa pahan pois."
Tuonella kulkijat on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjaan Louhen liitto, ja aiemmasta kirjasta tuttua perinteiden, fantasian ja tavallisen elämän sekoittamista on luvassa myös tässä teoksessa. Päähenkilö Roona on teinityttö, jota ei voi aivan tavallisena pitää: tytön suku on varsin erikoista väkeä ja lisäksi Roona hallitsee salaperäisiä taitoja.
Tuonella kulkijat alkaa melko tavanomaisissa merkeissä, kun Roona matkaa lomareissulle Turkuun tapaamaan isäänsä. Matkalla mietityttävät niin heinänteko Valpurin luona kuin poikaystävä Aleksi, mutta Turussa mielen valtaavat aivan muut asiat. Isän lisäksi kaupungista ovat salaperäisesti kadonneet kaikki linnut, ja lopulta Roona päätyy retkelle tavallisen maailman rajojen taakse.
Hieman yskähtelevän alun jälkeen tarinasta muodostuu varsinainen jännitysnäytelmä, joka vie mukanaan. Miljöötä on kuvattu vivahteikkaasti niin, että retki Turkuun alkaa kummasti kirjan edetessä kiinnostaa. Tarinaan on sidottu luontevasti kalevalaista kansanperinnettä ja mytologiaa niin, että voisi kuvitella monen lukijan kiinnostuvan esimerkiksi Kullervon traagisesta tarinasta. Tuonella kulkijoiden soisikin löytävän tiensä yläkoululaisten ja miksei myös lukiolaisten käsiin.
Kiitos kirjasta kustantajalle, jonka sivuilta löytyy muuten kirjaan liittyvää opetusmateriaalia.
Roonan tarinasta ovat kirjoittaneet myös Kia, Jonna ja Kirsi.
 |
| Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat Haamu 2016) 159 sivua |
Tuonella kulkijat alkaa melko tavanomaisissa merkeissä, kun Roona matkaa lomareissulle Turkuun tapaamaan isäänsä. Matkalla mietityttävät niin heinänteko Valpurin luona kuin poikaystävä Aleksi, mutta Turussa mielen valtaavat aivan muut asiat. Isän lisäksi kaupungista ovat salaperäisesti kadonneet kaikki linnut, ja lopulta Roona päätyy retkelle tavallisen maailman rajojen taakse.
Hieman yskähtelevän alun jälkeen tarinasta muodostuu varsinainen jännitysnäytelmä, joka vie mukanaan. Miljöötä on kuvattu vivahteikkaasti niin, että retki Turkuun alkaa kummasti kirjan edetessä kiinnostaa. Tarinaan on sidottu luontevasti kalevalaista kansanperinnettä ja mytologiaa niin, että voisi kuvitella monen lukijan kiinnostuvan esimerkiksi Kullervon traagisesta tarinasta. Tuonella kulkijoiden soisikin löytävän tiensä yläkoululaisten ja miksei myös lukiolaisten käsiin.
Kiitos kirjasta kustantajalle, jonka sivuilta löytyy muuten kirjaan liittyvää opetusmateriaalia.
Roonan tarinasta ovat kirjoittaneet myös Kia, Jonna ja Kirsi.
Olet oikeassa tuosta, että miljöö on kuvattu hyvin elävästi. Minäkin mietin lukiessani, josko sitä pääsisi kesällä taas Turkuun lomailemaan. Siellä on ihania historiallisia retkikohteita!
VastaaPoistaTurun linnaan ihastuin jo teininä, sinne olisi ihanaa matkata vuosien jälkeen uudestaan. Muutenkin pitäisi Turkuun perehtyä paremmin.
Poista