Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu

"- Etelä-Devonissako? Sisar Catherine kalpeni. - Luuletteko hänen aikovan kävellä koko matkan sieltä etelästä tänne Northumberlandiin saakka? Enää häntä ei naurattanut, eikä ketään muutakaan. He katsoivat vain minua ja sinun kirjoittamaasi kirjettä ja näyttivät aika huolestuneilta ja hämmentyneiltä."

Rachel Joyce: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu
(WSOY 2015)
Alkuteos The Love Song of Miss Queenie Hennessy 2014
Suomentanut Hilkka Pekkanen
363 sivua

Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on itsenäinen jatko-osa - tai rinnakkaisteos - romaanille Harold Fryn odottamaton toivioretki, josta pidin paljon. Niinpä oli itsestään selvää, että myös tämä Rachel Joycen hiljattain suomennettu romaani päätyi lukulistalleni.

Lähtökohta tarinalle on se, että Queenie Hennessy viettää viimeisiä elonpäiviään St Bernadinen saattokodissa Berwick-upon-Tweedissa. Hänen sairastamansa syöpä on levinnyt, eikä mitään ole enää tehtävissä. Ennen kuolemaansa Queenie haluaa tehdä tilit selviksi menneisyyden kanssa ja kirjoittaa kirjeen Harold Frylle, jonka kanssa ei ole ollut yhteydessä pariinkymmeneen vuoteen mutta jolle olisi tärkeää sanottavaa. Yllättäen Harold vastaa lyhyesti pyytäen naista odottamaan. Pian selviää, että mies on lähtenyt kävelemään halki Englannin saapuakseen lopulta saattokotiin tapaamaan vuosien takaista ystäväänsä.

Olin rakentanut rantapuutarhani hyvitykseksi hirvittävästä vääryydestä, jonka olin tehnyt rakastamalleni miehelle, sanoin. Joskus tuskalla pitää tehdä jotain, muuten se nielaisee ihmisen kokonaan. Yritin sanoa nimesi ja Davidin nimen myös, mutta jo sitä ennen silmiini kihosivat kyyneleet. Niin siinä aina kävi. En kyennyt koskaan kertomaan koko tarinaa.

Queenie kantaa sisällään tuskallista salaisuutta, joka on painanut hänen mieltään vuosia. Hän uskoo olevansa syyllinen vuosien takaisiin tapahtumiin, jotka saivat hänet pakenemaan ja asettumaan merenrantataloon. Ajan myötä talosta tulee rakas koti ja puutarhasta erikoinen paikka, jota ohikulkijatkin käyvät ihmettelemässä. Hoitokodissa odottaessaan Queenie ymmärtää, että taloon hänellä ei enää ole paluuta.

Tärkeä hahmo Queenien ja Haroldin rinnalla on miehen poika David, johon myös Queenie tutustuu. Harold Fryn odottamattoman toivioretken lukeneille David on jollain tapaa tuttu, mutta tämän teoksen myötä kuva syvenee ja saa uusia ulottuvuuksia. Selviää, että on paljon sellaista, mitä vanhemmat eivät ainoasta lapsestaan tiedä. Davidin hapuilevassa ja paikkaansa etsivässä hahmossa on jotain kovin surullista, kun hän ei halua olla tavallinen vaan jotain aivan muuta: hän haluaa tulla huomatuksi.

Jotain kovin surullista on tietenkin koko tarinassa, sillä se kuvaa elettyä elämää, joka on hyvin suurilta osin jo jäänyt taakse. Edessä ei enää ole paljon, ja kuolema on vahvasti saattokodissa läsnä, kun asukkaita poistuu tuonpuoleiseen aika ajoin, kuka lyhyen, kuka pitkän hoitojakson päätteeksi. Mutta vaikka kuolemaa ei voi välttää, on tarinassa ihmeellisen paljon elämää. Melankolisuutta lievittävät saattokodin asukit omituisuuksineen: erityisesti mieleen jäi Finty kielenkäyttöineen.

Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu on rauhaisasti ja lempeästi sekä elämää että kuolemaa tarkasteleva romaani, jonka loppuratkaisu jäi ajatuksiini. Andrew Davidsonin kuvitus sopii kirjaan kauniisti.

Sain kirjan luettavakseni kustantajalta. Kiitos!

Myös Ulla on kirjan lukenut ja lukemastaan kirjoittanut.

Kirjankansibingossa saan tämän romaanin myötä rastin keskimmäiseen ruutuun kengät.