Siirry pääsisältöön

Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

"Aslak seisoo minun edessäni. Laajassa kuvassa hän näkyy kokonaan, taustalla persoonattomaksi siivottu huone. Aslakilla on musta tuulitakki, mustat housut ja lenkkarit, jotka minä olen ostanut hänelle. Hän puristaa kädessään pitkää, kapeaa esinettä."
Elina Hirvonen: Kun aika loppuu
(WSOY 2015)
251 sivua
Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu on surullinen ja myöskin pelottava tarina eräästä perheestä, joka voisi olla lähes tavallinen siihen saakka, kunnes Helsingissä sattuu ampumavälikohtaus. Tuo kohtaus tekee kaukaisista peloista totta, ja ennakkoaavistukset muuttuvat äkkiä merkeiksi, jotka olisi kai pitänyt ymmärtää tarkemmin, jotta olisi osannut puuttua tapahtumien kulkuun. Vai olisiko osannut sittenkään? Yritettiinkö tarpeeksi vai tehtiinkö liian vähän?

Kun aika loppuu on ahdistava kertomus perheestä ja vanhemmuudesta. Millaista on elää, kun huomaa jonkin olevan vinossa mutta saa huomata, että keinoja ei ole riittävästi ja on vain toivottava parasta ja pelättävä pahinta? Millaista on elää, kun pahimman toteutuessa tajuaa jotain alitajuisesti odottaneensa niin, ettei se pahin lopulta ole kovin suuri yllätys?

Miksi lapsia halutaan lisää maailmaan, joka on kulkemassa kohti katastrofia? Kuinka tietoisesti päätetään haluta lapsi ja ymmärretään päätöksen seuraukset?
Päätökset, joita teemme, ovat tuskin koskaan selkeitä tai ehdottomia. Pikemminkin me ajaudumme niihin, teemme elämää mullistavia, sen suuntaa lopullisesti muuttavia päätöksiä tilanteissa, joissa yhtä hyvin voisimme päättää toisin.
Entä millaista on sitten huomata, miten paljon lapsensa puolesta pelkää ja huolehtii, miten suuresti häntä rakastaa? Entä kun asiat eivät sujukaan oppikirjan mukaan? Entä jos joutuu huomaamaan, että lapsen puolesta tai hänen takiaan on syytä pelätä?
Kun hiljainen oppilas tulee kouluun ase pitkän takkinsa alla ja ampuu kymmenen luokkakaveria, kaikkien kuuluu ajatella uhrien vanhempia. Miten hirveää olisi olla yksi heistä. Miten hirveää olisi, jos tuo tapahtuisi minun lapselleni. Pelosta ja ahdistuksesta voi puhua muiden kanssa, koska sen tunnistavat kaikki. Vanhemmat, jotka unohtavat sellaisia uutisia lukiessa hengittää, koska tietävät, että ampuja voisi olla heidän lapsena, kantavat kauhunsa yksin.
Suloisen pienen vauvan elämässä on kaikki mahdollista, kaikki ovet ovat avoinna. Millaista on vanhempana seurata lapsensa kasvua, kun joutuu katsomaan, miten ovi toisensa jälkeen sulkeutuu ja haaveet muuttuvat huoleksi, joka kulkee mukana joka hetki? Pääseekö vanhempi koskaan eroon syyllisyydestään, joka seuraa siitä, että elämä on täynnä valintoja ja aina olisi voinut tehdä jotain toisin?

Elina Hirvosen romaani on kipeän ahdistava tarina, joka sijoittuu lähitulevaisuuteen. Se tekee olon surulliseksi ja pakottaa ajattelemaan asioita, jotka mieluummin sulkisi pois tietoisuudestaan. Kun aika loppuu on hienosti ja vivahteikkaasti kerrottu, vaikka se satuttaa. Kertomus jää vakuuttavan vahvasti mieleen kaikessa tarkkanäköisyydessään: Hirvonen kirjoittaa kauniisti ja pateettisuuden välttäen painavista teemoista. Eikä kipeydestä huolimatta kuitenkaan pidä unohtaa toivoa.
Sivelin etusormella Aslakin ihon pehmeää nukkaa ja tunsin rakkautta, joka sai kaiken minussa kirvelemään.

Tästä romaanista ovat kirjoittaneet myös Sara, Katja, Elina, Mari, Kirsi, Kirjankanssa, KatriAmma, Maria, Kirjavuorenpeikko, SusaKrista, Omppu, Minna ja Anneli.

Kommentit

  1. Olisin mielelläni pitänyt tästä enemmän kuin pidin. Lievästi pettymyksen puolelle meni kuitenkin. Ehkä odotukseni olivat liian suuret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotukseni olivat hurjan korkealla eivätkä aivan täysin täyttyneet. Silti kirjassa on paljon hyvää.

      Poista
  2. Kuvauksesi toi mieleen vuoden alussa lukemani Shriverin Poikani Kevinin. Taidanpa välttää tätä, vaikuttaa sen verran ankealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani Kevin tuli minullekin tästä mieleen, vaikka paljon erojakin on. Tämä ei ahdistavuudessa onneksi ainakaan minun kohdallani yltänyt samaan kuin Kevin.

      Poista
  3. Komppaan Omppua. Luin tätä kuin varpasillani, pelkäsin antautua tunnekuohuun ja yhtäkkiä vähän petyin. Aihe on tärkeä, ja vanhemmuus kuvattu riipaisevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo vanhemmuuden kuvaus vetosi minuun voimakkaasti. Sisaren kokemus jäi minun luennassani äidin kokemuksen varjoon.

      Poista
  4. Minulla on tämä jo lainattuna, mutta nyt rupesin itseasiassa pohtimaan, että ehkä tuo kirja olisikin hieman liian ahdistava juuri tähän hetkeen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan joka hetkeen tätä ei oikein voi suositella. Mutta ehkä sopiva hetki löytyy.

      Poista
  5. Minusta tämä oli hieno ja hallittu romaani, toki samalla hyvin pakahduttava. Pidän Elina Hirvosen kirjoitustyylistä, vaikka hän kyllä käyttää samoja teemoja kaikissa romaneissaan. Minuun tämä jätti jäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jälki jäi, mutta ei niin voimallinen kuin etukäteen odotin. Ehkä odotukseni olivat epäoikeudenmukaisen korkealla. Silti Kun aika loppuu on hieno romaani, ehdottomasti keskimääräisen yläpuolella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on