When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.
Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lailla kuin tästä englanniksi luetusta teoksesta.
Suomenkieliseltä nimeltään Aivan viime hetkellä on kolmen novellin kokoelma, joka kertoo alaotsikkonsa mukaan naisista ja miehistä. Ja millä tavalla se sen tekeekään!
Kokoelman avaavassa niminovellissa päähenkilö on mies, joka on tullut parisuhteessaan hylätyksi. Cathal matkustaa pitkän päivän jälkeen kotiin, ja mieli askartelee jatkuvasti menneessä; siinä mitä tapahtui ja siinä mikä olisi voinut olla toisin. Mitä kaikkea morsian veikään mennessään, kun parisuhde kariutui?
The Long and Painful Death -novellissa nainen matkaa kirjoittamisretriitille Heinrich Böllin taloon. Oleskelu residenssissä ei kuitenkaan tarjoa aivan sellaista rauhaa, jollaista nainen oli odottanut. Hän päätyy kestitsemään saksalaismiestä, joka ei välttämättä olekaan kaiken vieraanvaraisuuden arvoinen.
Viimeisessä novellissa naimisissa oleva nainen matkustaa ”jouluostoksille”. Hänen tarkoituksenaan on päästä kokeilemaan, miltä tuntuu maata toisen miehen kanssa, ja hän onnistuu tavoitteessaan. Mutta mitkä ovatkaan seuraukset? Antarctica tarkastelee tapahtumia muiden novellien tapaan terävästi ja kertomalla tarinan, joka saa lukijan haukkomaan henkeään.
So Late in the Day on ravisteleva novellikokoelma, joka tarkastelee lakonisesti ja samalla suorastaan repivästi naisia, miehiä ja heidän välejään, kuilua sukupuolten välillä. Novellit luovat kokonaisia maailmoja, joissa toiveikkuus sortuu säröihinsä ja joissa misogynia on eri tavoin osa arkea. Kokoelmassa on surua ja pelkoa kiedottuna kauniiseen lyyriseen kieleen, ja novellit jäävät mieleen. Erityisen vahvasti mielessä soi Antarctica, mutta lienee parempi olla kertomatta siitä enempää.
Was it her imagination or was that snow falling beyond the windowpanes? She watched the clock on the bedside table, the red numbers changing. The cat was watching her, his eyes dark as apple seeds. She thought of Antarctica, the snow and ice and the bodies of dead explorers. Then she thought of hell, and then eternity.

Odotan kovasti tämän suomennosta, sillä aiemmat Keeganit ovat olleet vaikuttavia. Tämäkin on ilmeisen loistava.
VastaaPoistaMyös minä olen SUURI Claire Keegan -fani. Olemme lukeneet lukupiirissä Nämä pienet asiat ja minulla on kutsu ensi viikolla siitä tehdyn elokuvan ennakkonäytökseen. Kerrankin en pelkää, että elokuva olisi huonompi tai parempi, sillä myös Kasvatti-kirja taipui hienosti elokuvaksi. Sen näin Dublinissa iirin kielellä pienessä täpötäydessä leffateatterissa.
VastaaPoistaArvioimasi novellikokoelma So Late in the Day ja erillinen Antarctica on tyttären kirjahyllyssä, sillä hänkin on kovin ihastunut.
Näin mainoksen Clairen järjestämistä kirjoittamiskursseista ja houkutus oli suuri lähteä. Käytännön syyt estivät osallistumisen. Mutta voi kuinka taitavasti hän kirjoittaakaan!