Valon paikkoja ei riitä kaikille, / mutta nälkä on meilläkin, / varjojen valitsemilla.
Runokirja saatu kustantamolta. Kiitos!
Narsissin rakkaus on psykologi Sanni Vaarnilan esikoisrunojen, joka versomisesta kukintaansa, sitten paleltumisen kautta rangaistukseen ja pitelemiseen. Tunnelma vaihtelee jonkinlaisesta toiveikkuudesta synkkyyteen, kaiken yllä tuntuu olevan jotain kovin mietteliästä.
Runot ovat vapaamittaisia ja varsin lyhyitä. Ne jättävät kuitenkin jälkeensä vahvoja mielikuvia arkisista tilanteista, joissa runon puhuja kulloinkin on.
Iltapäivän hiljaisuudessa vain / kellon viisareiden tikkaus / jääkaapin humina
Runoissa on miellyttävää hitautta ja rauhaa. Pohdiskeleva ääni pysäyttää kuulijan puhujan ajatusten äärelle, ja vaikka tunnelma on rauhallinen, on läsnä myös jotain pahaenteistä. On sanoja, joihin yhdistyy ikäviä tunteita; on värejä, jotka rinnastuvat väkivaltaan ja uhkaan.
on pahuutta, jolla ei ole silmiä ei / kä korvia, ei silmiä eikä korvia
Runojen äärellä tulee miettineeksi, kuka on runon puhuja. Miksi hän kokee olevansa riittämätön sellaisenaan, miksi hänen pitäisi muuttua? Miksi hän ajattelee olevansa ”miljoonien kilometrien päässä” rakkaistaan? Entä kuka on runon sinä, jolle puhuja kohdistaa sanansa? Vai onko heitä useampia?
suljen ovet, ikkunat, puhelimet / vedän sinut ylleni kuin lääkityksen ja unohdan
Luen runoista ajatuksia suhteista toisiin ihmisiin mutta myös suhteesta itseen. Luen jonkinlaista kasvua ja ymmärrystä, tulkitsen näkemyksen elämästä vahvistuvan.
Sanni Vaarnilan runoteos on sellainen, että siitä voi ottaa talteen monenlaisia sanoja ja säkeitä. Kun sen lukee kerran, löytää jotain, ja toisella kerralla löytääkin jo jotain muuta. Ihailen kaunista ja hallittua ilmaisua, raikkaita kielikuvia ja ennen kaikkea kykyä vetää mukaan runojen maailmaan ihmettelemään ja pohtimaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.