Tämänkertaisen keskustelun aluksi rouva Lobban oli pahoitellut vuolaasti sitä, ettei ollut muistanut mainita rouvalle karjanajajien lähtöön liittyvästä tarjoilusta. Agnes toki tiesi, ettei keittäjätär pimittänyt häneltä mitään tietoa tahallaan. Rouva Lobban oli edelleen vakaasti sitä mieltä, että Agnes oli Jumalan lähettiläs Gilleshielin ja koko klaanin pelastamiseksi, vaikka olikin raajarikko ja englantilainen ja verisukua Colin Hunterille. Mutta oli tietysti ymmärrettävää, että kun keittäjätär oli niin kauan hoitanut taloa käytännön pakosta kuin omaansa, hän ei aina muistanut mainita kaikesta uudelle rouvalle.
Viime vuonna päästiin tutustumaan uuteen Nummien kutsu -sarjaan, kun avausosa Klaanin vieraana julkaistiin. Pidin sarjan avaavasta romaanista paljon ja jäinkin innolla odottamaan jatkoa. Klaanin suojeluksessa jatkaakin historiallista Skotlantiin sijoittuvaa tarinointia mainiolla tavalla.
Sarjan päähenkilö, liikuntavammainen Agnes, on nyt naimisissa. Hän emännöi Gilleshielin linnoitusta ja nauttii olostaan Fingalin vaimona. Elämä Ylämaalla ei ole tylsää tai yksinäistä, sillä tekemistä ja väkeä riittää. Palvelijatar Millie pysyy uskollisesti emäntänsä rinnalla ja Fingalin sisar Ailsa asustaa linnassa hänkin juuri naimisiin menneenä rouvana.
Vaikka avioliitto on Agnesin toiveiden täyttymys, ei elämä ole silkkaa auvoa. Tuoreen aviomiehen otteet herättävät ajoittain hämmennystä, eikä pariskunnan tuleva matka Edinburghiin ole Agnesille mikään iloinen lomareissu. Ennemminkin Agnes ennakoi katastrofia varsinkin, kun hän kantaa mukanaan noloa huhua, jota ei ole tullut aiemmin oikaisseeksi.
Tuore aviopari joutuukin todellisen pulman eteen kaupungissa, kun Agnesin Colin-sedän salaisuudet käyvät ilmi. He joutuvatkin olosuhteiden pakosta majoittamaan kaupunkiasuntoonsa Agnesin Emily-tädin Lily-tyttärineen. Jälkimmäinen osoittautuu varsin raskaaksi naisihmiseksi, jonka ajatuksenjuoksu hämmästyttää tämän tästä.
Klaanin suojeluksessa on houkuttava ja koukuttava jatko-osan Nummien kutsu -sarjalle. Se onnistuu jopa ylittämään odotukset vetävällä ja eloisalla kerronnallaan ja kiinnostavilla henkilöhahmoillaan. Pidän romaanissa myös siitä, että se ei ole tunnelmaltaan liian vaaleanpunainen: tuoreen avioparin rakkaus on sopiva kehys kertomukselle, jossa on oivallisesti jännitettä ja mielikuvitusta kutkuttavia yksityiskohtia.
Kaisa Viitala taitaa hienosti viihdyttävän ja mukaansatempaavan tarinankerronnan. Nummien kutsu -sarjaa voikin mainiosti suositella kaikille historiallisen romantiikan ja linnamiljöön ystäville.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 33. Kirjassa ratsastetaan.
Samaa mieltä! Vaikka odotukset olivat korkealla, ne tulivat täytetyksi ja tosiaan jopa ylitetyiksi. Odotan innolla seuraavaa osaa.
VastaaPoistaOnpa ihana kuulla, että taas on historiallista herkkua odotettavissa! Minä viihdyn Skotlannissa ja sinne pääseminen edes kirjojen kautta on useimmiten ilo.
VastaaPoistaLuin ensimmäisen osan ja sen innoittamana kiersin Edinburghissa romaanihenkilöiden oletetuilla kotikujilla. Kaisa Viitala kuvaa esimerkiksi Agnesin uutta kotilinnaa ja sen elämää niin taitavasti, että muistan ne ensimmäisessä osassa mainitut lyijylasit, portaat ja kappelin hyvin elävästi vieläkin.
Olen todella ilahtunut, kun kerrot, että toisen osa ylitti odotuksesi. Uskon, että niin käy minullekin ja aionkin tarttua kirjaan heti seuraavaksi.