Siirry pääsisältöön

Olga Ravn: Minun työni

Slussenilla hän seisahtui Vanhaankaupunkiin johtavalle sillalle. Kanava oli jäätynyt melkein kokonaan, sillan alitse lipui vene kapeaa väylää pitkin. Hänen imetyksentarpeensa jarrutti lapsen kehitystä, Aksel väitti. Sen takia Aksel oli pyytänyt häntä lähtemään kaupungille; sekä vauva että mies toivoivat salaa pääsevänsä eroon hänestä. Hän oli hoitanut osansa loppuun. Hänen vajavaisuutensa ajoi heitä yhä etäämmäs. He eivät saaneet sanottua rehellisesti, että hänen ei toivottu palaavan enää takaisin. Hän tuijotti alas mustaan veteen ja puristi kylmää kaidetta. 

Olga Ravn: Minun työni
Kosmos 2024
alkuteos Mit arbedje 2020
suomentanut Outi Menna 
kansi Laura Silke
405 sivua

Anna on äiti. Hän on myös hukassa. Hän on muuttanut perheensä kanssa Tukholmaan, missä kaikki tuntuu vieraalta. Vieraalta tuntuu myös äitiys, oman paikan löytäminen uudesta roolista.

Anna on vajoamassa masennukseen, ja sitä hän yrittää välttää kirjoittamalla. Hän lukee ja kirjoittaa, ja Minun työni sisältääkin monenlaisia tekstilajeja päiväkirjamerkinnöistä esseisiin, runoista kirjeisiin.

Kaiken keskellä, yhdistävänä tekijänä, on naisen työ ja tasapainottelu sen suhteen, mitä olisi oltava ja mitä haluaisi olla, senkin mitä ei ehkä tiedä haluavansa. Mitä on olla äiti suhteessa kaikkeen muuhun? Mihin kirjoittaminen asettuu? Kirjaa lukiessani en voinut olla pohtimatta tuoreen äidin vaaraa kadottaa itsensä uudessa roolissa ja monenlaisten vaateiden keskellä.

Minun työni on järjestystä rikkoessaan havainnollinen kuvaus päähenkilön sekavasta mielenmaisemasta, siitä myllerryksestä, jonka äiti uudessa elämänvaiheessaan kohtaa. Se on vaikuttava ja samalla myös hieman hämmentävä.

Luulen, että olisin pitänyt kirjasta enemmän silloin, kun itse painiskelin samankaltaisten pohdintojen äärellä. On myös mahdollista, että silloin teos olisi ollut minulle liikaa. Mene, tiedä. 

Silti arvelen, että Minun työni olisi erittäin antoisa lukijalle, joka pohdiskelee parhaillaan samankaltaisia seikkoja kuin Anna. Antoisa se oli minullekin, mutta kenties vähemmän kuin etukäteen odotin. Ja lopulta ihailen suuresti sitä, miten hienosti romaanissa on vangittu kansien väliin kaikkea sitä myllerrystä, mitä vauva tuo tullessaan.

Muualla: Helmi Kekkonen.

Helmet 2025: 48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...