Siirry pääsisältöön

Rosa Liksom: Everstinna

"Kyllä met osasimma joskus nauraa myös meän omale kierole mielele, irstauelle ja tyhmänylpeyelle. Soutelimma tyynelä järven sölälä, pilkimä ahvenia jääkannen päältä, laskima lumihiutahleitten sakaroita, kokosimma elokuun aamuna kastepisaroita toophiin, matkustimma kotomaassa ja maailmala. Ilman niitä puhtaan rakhauen pilkahtuksia olisin tappanu itteni. Mulla ei ollu yhtään ystävää kelle puhua suohraan, miten julmassa toelisuuessa elin."
Rosa Liksom:
Everstinna
(Like 2017)
190 sivua
Äänikirjan kesto 5 t 30 min.
Lukija Anna Saksman.

Kyllä Everstinna on taas osoitus siitä, miten Rosa Liksom osaa kirjoittaa. Romaani on rehevä ja elävä kuvaus naisesta, jolla on esikuvansa elävässä elämässä ja jonka elämää voisi kuvata ainakin sanalla omaperäinen.

Romaani on everstinnan muistojen kokoelma. Ikääntynyt nainen katsoo taaksepäin, muistaa mennyttä. Muistoihin kietoutuu yhteiskunnallisia muutoksia, erilaisia aikoja, jotka ovat sekä koko kansakunnan muistia että myös yksityistä elämää. Päähenkilön historiaa ei voi sanoa kauniiksi, sillä mukaan mahtuu niin natsismia kuin parisuhdeväkivaltaa. Jotain rosoisen kaunista, pohjoista kesyttämättömyyttä tarinassa kuitenkin on, niin taiten Liksom Everstinnan kokemuksia tarinaksi pukee.

Vaikka Everstinna kertoo menneestä, on sillä kosolti annettavaa myös nykyajassa. Ääriaatteet ja tietynlainen opportunismi sävyttävät everstinnankin elämää, ja se, miten natsismi vie mukanaan (monia!) on kylmäävää.
Nyh aattelen, että natsit ei loppuhneet Hitlerin ittensä tappamisseen, vaan aina ko annethaan maholisuus, syntyvät uuet natsit ja vasistit, koska ihminen on semmonen.
Hahmona Everstinna on moninainen ja ristiriitainen. Hänen aatemaailmaansa on vaikea hyväksyä tai ymmärtää, mutta silti hänessä on jotain, mitä haluaa ymmärtää. Hän on omanlaisensa mutta samalla aikansa ihmisen kuva. Anteeksipyytelemättömyys ja oman tien kulkeminen herättävät kunnioitusta, ja Liksomin tapa tuoda päähenkilön ääni kuuluviin lakonisesti mutta samalla rehevästi on vertaansa vailla.

Kuuntelin Everstinnan äänikirjana, ja sellaisena voin lämpimästi teosta suositella. En suuresti pidä murteella kirjoitetun tekstin lukemisesta mutta äänikirjana Everstinna toimii kertakaikkisen mainiosti - minun kohdallani jopa niin hyvin, että kuuntelin romaanin kahdesti. Sanomattakin lienee siis selvää, että Everstinna asettuu hyvin korkealle vuoden 2017 kirjalistallani.

Helmet 2018: 43. Suomalainen kirja, joka on käännetty jollekin toiselle kielelle.
Everstinna on käännetty viroksi, unkariksi ja tanskaksi. Tiedot täältä.

Kommentit

  1. Everstinna on ilahduttava tähti kotimainen kirjallisuuden taivaalla<3

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä, että Everstinna on viime vuodeen parhaimmistoa kotimaisessa kirjallisuudessa. Loistava murrekirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Everstinna on loistava monessa mielessä.

      Poista
  3. Everstinna toimii kyllä niin hyvin äänikirjana! Lukija on taitava, murre sujuu ja minäkerronta on mielestäni erityisen sopiva äänikirjaan. Hieno romaani, yksi viime vuoden parhaimmista kotimaisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos joku kirja pitäisi kokea nimenomaan äänikirjana, niin ehdottomasti Everstinna. Mainio kokemus!

      Poista
  4. Everstinna on hurja kirja. Minunkin kirjalistallani se on korkealla. Äänikirjana kuuntelu kiinnostaa minua juuri tämän kirjan suhteen, sillä kielen poljento ja voima on siinä niin keskeistä, ainakin lukijan täytyy olla luonteva pohjoisennpuhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurja Everstinna tosiaan on. Äänikirjana romaani toimi minulle mainiosti.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen

Hänen astuessaan lennonvalvontakeskukseen jokin siellä tuntui silti vetävän häntä puoleensa luita ja ytimiä myöten. Samalta oli tuntunut, kun hän oli katsonut kaukoputkellaan ja nähnyt Jupiterin vyöt ensimmäistä kertaa. Ja kun hän oli taivutellut vanhempansa viemään hänet Kuolemanlaaksoon kolmatta opiskeluvuotta edeltävänä kesänä ja nähnyt kahden ja puolen miljoonan valovuoden päässä siintävän Andromedan galaksin. Yhtä kirkasta taivasta hän ei ollut sen koommin nähnyt. Taylor Jenkins Reid: Tähtienvälinen Gummerus 2025 alkuteos Atmosphere kansi Faceoff Studio, Tim Green suomentanut Jade Haapasalo 412 sivua Muistiini on jäänyt lapsuudestani vahva jälki Challenger-avaruussukkulan tuhosta pian sen taivaalle laukaiseminen jälkeen. Vuosi oli 1986, ja kuten tiedetään, sinä vuonna tapahtui paljon muutakin järisyttävää. Mutta jokin avaruusraketin kohtalossa mietitytti minua pitkään, ja sittemmin olen tullut siihen tulokseen, että avaruus kiehtoo minua kyllä mutta se myös pelottaa äärettömyydess...

Camilla Nissinen: Rihmasto

Muistoni ovat sumuisia. Ne sekoittuvat, muuttavat muotoaan ja sotkeutuvat keskenään. Välillä ne ovat minua lähellä. Ne sykkivät suonissa ja valahtavat äkkiarvaamatta käsiin. Joskus en saa niistä mitään otetta, en tunnista niistä itseäni enkä äitiä, ja aina toisinaan uskon, ettei mikään siitä koskaan tapahtunut, että minä olen vain keksinyt kaiken, täyttänyt tarinan puuttuvat palaset unikuvilla. Camilla Nissinen: Rihmasto Tammi 2025 kansi Tuomo Parikka 344 sivua Almalla on pieni vauva. Puoliso Johannes on läsnä ja kaiken pitäisi olla periaatteessa hyvin. Mutta uusi rooli, johon ei saa koulutusta , ei tunnukaan heti omalta vaan äitiys on vaikeaa. Turvaverkkoja pienellä perheellä ei juuri ole: Alman äiti on poissa kuvioista ja Ilmari-ukki kärsii pitkälle edenneestä muistisairaudesta. Samaan aikaan äitiys saa Alman pohtimaan menneisyyttään ja vaikeaa lapsuuttaan, johon jonkinlaista vakautta toi Ilmari. Vuosikymmeniä aiemmin Ilmari on jättänyt taakseen sotatantereet ja väkivaltaisen isän. H...