Siirry pääsisältöön

Fiona Barton: Leski

"'Ei mitään hätää', hän sanoo. 'Se on ohi nyt.'
Niin kuin onkin. Ei enää poliiseja, ei enää Gleniä. Ei enää hänen höpsätyksiään."

Fiona Barton: Leski
(Bazar 2018)
Alkuteos The Widow 2016
Suomentanut Pirkko Biström
367 sivua
Fiona Barton on esikoiskirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut juttuja muun muassa isoista rikostapauksista. Ehkä siksi Leskessä on vahvasti esillä media, eikä suinkaan vain kauniissa valossa. Median ajojahti on ahdistavaa ja sitä, miten eri tiedotusvälineet kilpailevat toistensa kanssa saadakseen skuupin, Barton kuvaa todentuntuisesti ja elävästi.

Todentuntuisesti esikoisteoksessa kuvataan montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi se, miten vaikeaa poliisin on saada rikollinen nalkkiin, tulee ahdistavan selväksi. Sekin, miten kierolla tavalla ihmismieli voi toimia, ripustetaan lukijan nähtäville - kaunista ei ole sekään.

Leskessä huomion keskipisteenä on Jean Taylor, joka on juuri menettänyt miehensä. Toimittajat juoksevat kilpaa naisen ovelle, sillä hän ei ole kuka tahansa leski: aviopuoliso Glen on ollut syytettynä lapsen sieppaamisesta. Syytteiden myötä Taylorien elämä on muuttunut varsinaiseksi hullunmyllyksi, kun toimittajat päivystävät kotitalon liepeillä ja saavat uutta vettä myllyynsä vähän väliä niin, että piina ei oikeastaan pääty koskaan. Eikä edes kaupassa voi käydä rauhassa, kun kasvot ovat olleet esillä kaikkialla - eikä epäiltyyn pedofiiliin suinkaan suhtauduta lempeästi, olipa oikeuden päätös mikä tahansa.
En sanonut mitään lehtimiehillekään. Kävin milloin missäkin supermarketissa, etteivät he löytäisi minua, ja aloin käyttää hattuja jotka peittivät osan kasvoista, etteivät muut ihmiset tunnistaisi minua. Ihan kuin Madonna, Lisa olisi sanonut, jos olisi vielä ollut ystäväni. Mutta ei hän ollut. Kukaan ei enää halunnut tuntea meitä. Kaikki halusivat vain tietää meistä.
Tarina alkaa vuodesta 2010, kun Glen on juuri menehtynyt tapaturmaisesti. Alkupisteestä siirrytään muutamia vuosia taaksepäin aikaan, jolloin pieni Bella katosi. Sittemmin poliisi päätyi tutkimuksissaan syyttämään Glen Tayloria lapsen sieppaamisesta. Mitä todella tapahtui? Sitä keritään auki vähä vähältä, siirtyen ajassa kohti tarinan nykyhetkeä ja kuvaten tapahtumia eri näkökulmista, kuten juttua tutkivan poliisin ja toimittajan silmin.

Jean Taylor on kuitenkin se, johon kaikki kilpistyy. Minäkertojana hän on kiintoisa ja antaa runsaasti ajatuksenaiheita. Kuinka ihmismieli toimii, kun omaa läheistä epäillään kauheasta rikoksesta? Kuinka pitkälti lähellä oleva voi manipuloida toista? Millaisia tekoja voi vielä perustellusti kuitata "höpsötyksiksi"? Missä määrin Jeanin sanoihin voi luottaa? Jonkinlaiseksi arvoitukseksi hän eittämättä jää, mikä on yksi tarinan tehokeinoista.

Arvoituksia tarinaan jää muitakin, mikä on hyvä. Lukija osaa kyllä arvailla senkin, mitä ei suoraan sanota, enkä lukiessani kaivannut lainkaan yksityiskohtaisia kuvauksia rikoksen tekemisestä.

Silti kirjan voisi varustaa varoitustarralla: "Trilleri voi viedä yöunesi sekä ennen tarinan päättymistä että sen jälkeen." Sen verran piinaava tarina on, että yöunien kustannuksella sen luin loppuun. Sen verran vahvasti pienen Bellan kohtalo mieleen jäi, että uni ei aivan heti kirjan kansien sulkeuduttua tullut.

Jännitys ei Leskessä rakennu niinkään juonen varaan vaan paino on psykologiassa. Suosittelenkin teosta erityisesti psykologisen jännityksen ystäville. Vakuuttava trilleri kaiken kaikkiaan.

Kiitän kustantajaa ennakkokappaleesta, jonka sain luettavakseni. Leski ilmestyy myyntiin 16.1.2018.

Kommentit

  1. Psykologisesti piinaava trilleri kuulostaa tehokkaalta. Koetan muistaa tämän sitten, kun tulee dekkariolo.

    VastaaPoista
  2. Toden totta romaani on minäkertojalesken. Laskelmoivuus ja haavoittuvuus välittyvät kiinnostavasti - ja se tekee tämän trillerin muista kaltaisistaan poikkeavaksi. Viihdyttävää hirveästä aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti tämä on kyllä omaa laatuaan. Aihe on hirveä mutta ei tule liikaa päälle.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on