Fiona Barton: Leski

"'Ei mitään hätää', hän sanoo. 'Se on ohi nyt.'
Niin kuin onkin. Ei enää poliiseja, ei enää Gleniä. Ei enää hänen höpsätyksiään."

Fiona Barton: Leski
(Bazar 2018)
Alkuteos The Widow 2016
Suomentanut Pirkko Biström
367 sivua

Fiona Barton on esikoiskirjailija ja toimittaja, joka on kirjoittanut juttuja muun muassa isoista rikostapauksista. Ehkä siksi Leskessä on vahvasti esillä media, eikä suinkaan vain kauniissa valossa. Median ajojahti on ahdistavaa ja sitä, miten eri tiedotusvälineet kilpailevat toistensa kanssa saadakseen skuupin, Barton kuvaa todentuntuisesti ja elävästi.

Todentuntuisesti esikoisteoksessa kuvataan montaa muutakin asiaa. Esimerkiksi se, miten vaikeaa poliisin on saada rikollinen nalkkiin, tulee ahdistavan selväksi. Sekin, miten kierolla tavalla ihmismieli voi toimia, ripustetaan lukijan nähtäville - kaunista ei ole sekään.

Leskessä huomion keskipisteenä on Jean Taylor, joka on juuri menettänyt miehensä. Toimittajat juoksevat kilpaa naisen ovelle, sillä hän ei ole kuka tahansa leski: aviopuoliso Glen on ollut syytettynä lapsen sieppaamisesta. Syytteiden myötä Taylorien elämä on muuttunut varsinaiseksi hullunmyllyksi, kun toimittajat päivystävät kotitalon liepeillä ja saavat uutta vettä myllyynsä vähän väliä niin, että piina ei oikeastaan pääty koskaan. Eikä edes kaupassa voi käydä rauhassa, kun kasvot ovat olleet esillä kaikkialla - eikä epäiltyyn pedofiiliin suinkaan suhtauduta lempeästi, olipa oikeuden päätös mikä tahansa.

En sanonut mitään lehtimiehillekään. Kävin milloin missäkin supermarketissa, etteivät he löytäisi minua, ja aloin käyttää hattuja jotka peittivät osan kasvoista, etteivät muut ihmiset tunnistaisi minua. Ihan kuin Madonna, Lisa olisi sanonut, jos olisi vielä ollut ystäväni. Mutta ei hän ollut. Kukaan ei enää halunnut tuntea meitä. Kaikki halusivat vain tietää meistä.

Tarina alkaa vuodesta 2010, kun Glen on juuri menehtynyt tapaturmaisesti. Alkupisteestä siirrytään muutamia vuosia taaksepäin aikaan, jolloin pieni Bella katosi. Sittemmin poliisi päätyi tutkimuksissaan syyttämään Glen Tayloria lapsen sieppaamisesta. Mitä todella tapahtui? Sitä keritään auki vähä vähältä, siirtyen ajassa kohti tarinan nykyhetkeä ja kuvaten tapahtumia eri näkökulmista, kuten juttua tutkivan poliisin ja toimittajan silmin.

Jean Taylor on kuitenkin se, johon kaikki kilpistyy. Minäkertojana hän on kiintoisa ja antaa runsaasti ajatuksenaiheita. Kuinka ihmismieli toimii, kun omaa läheistä epäillään kauheasta rikoksesta? Kuinka pitkälti lähellä oleva voi manipuloida toista? Millaisia tekoja voi vielä perustellusti kuitata "höpsötyksiksi"? Missä määrin Jeanin sanoihin voi luottaa? Jonkinlaiseksi arvoitukseksi hän eittämättä jää, mikä on yksi tarinan tehokeinoista.

Arvoituksia tarinaan jää muitakin, mikä on hyvä. Lukija osaa kyllä arvailla senkin, mitä ei suoraan sanota, enkä lukiessani kaivannut lainkaan yksityiskohtaisia kuvauksia rikoksen tekemisestä.

Silti kirjan voisi varustaa varoitustarralla: "Trilleri voi viedä yöunesi sekä ennen tarinan päättymistä että sen jälkeen." Sen verran piinaava tarina on, että yöunien kustannuksella sen luin loppuun. Sen verran vahvasti pienen Bellan kohtalo mieleen jäi, että uni ei aivan heti kirjan kansien sulkeuduttua tullut.

Jännitys ei Leskessä rakennu niinkään juonen varaan vaan paino on psykologiassa. Suosittelenkin teosta erityisesti psykologisen jännityksen ystäville. Vakuuttava trilleri kaiken kaikkiaan.

Kiitän kustantajaa ennakkokappaleesta, jonka sain luettavakseni. Leski ilmestyy myyntiin 16.1.2018.