Jälkiteollisen yhteiskunnan ihanteeksi nousi yhteisön jäsenen sijasta yksilö, ja individualismista tuli yhteiskunnan läpileikkaava arvo. Yksilöllisyys tarkoitti ihmiselle vapautumista, mahdollisuutta päättää asioistaan ja elää omanlaistaan elämää. Individualismi voi kuitenkin mennä niin pitkälle, että vapautumisen sijasta siitä tulee uusi normi, ja suvaitsevaisuus, kyky ymmärtää muita ja tahto pitää huolta myös yhteiskunnan heikoimmista vähenevät. Positiivisen, ihmiselle hyviä asioita tuovan yksilöllisyyden sijasta siirrytään itsekkyyteen. Vaikka yhteiskunnan hyvinvointi kasvaa, se ei takaakaan enää psyykkistä hyvinvointia.
Psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen pureutuu Itsekkyyden aika -teoksessaan nykyaikaan ajatuksia herätellen ja keskusteluun houkutellen. Hän sanoittaa osuvasti ilmiöitä, jotka ovat vahvasti näkyvillä juuri tässä ajassa, ja moneen kertaan kirjaa kuunnellessa huomasikin, että pitkän uran psykologian parissa tehneen tutkijan väitteet saivat nyökyttämään ja kiittämään ajatusten kirkastamisesta.
Itsekkyyden ajan keskiössä on ajatus yltiöyksilöllisestä ajasta, joka saa meidät kääntymään kohti itseämme ja asettamaan etusijalle minän. Keltikangas-Järvisen mukaan olemme siirtyneet aikaan, jossa aiemmin narsistisina pidetyt piirteet ovat hyväksyttyjä.
Samalla elämme keskellä yltiöyksilöllisyyttä, joka sekä asettaa paineita että luo yksinäisyyttä. Ihanteena on ainutkertaisuus, joka saa menestymään ja erottautumaan muista – kenties.
Individualistisessa maailmassa jokainen ihminen on ainutkertainen, ja ainutkertainen ihminen tekee ainutkertaisia suorituksia ja elää ainutkertaisen mielekästä elämää. Kyky nauttia tavallisesta elämästä ja olla tyytyväinen tavallisiin suorituksiin vähenee.
Keltikangas-Järvisen viesti on, että nykyinen yksilöllisyyden korostaminen on vahingoksi ja syynä siihen, että mielenterveyshaasteiden määrä kasvaa kaiken yltäkylläisyyden keskellä. Hänen mukaansa yksilöllisyyttä vaalitaan turhan varhain, kun vanhemmat antavat vastuuta lapsille, jotka eivät ole vielä valmiita vastuuta ottamaan. Eikä professorin mukaan syy ole vanhempien vaan vallitsevan kulttuurin, jonka ihanteena on yhteisön jäsenen sijaan yksilö.
Psykologian suurella nimellä on paljon painavaa sanottavaa, ja Itsekkyyden aika onkin teos, jota voisi suositella oikeastaan kenelle tahansa. Olisin kuitenkin toivonut painavalle sanottavalle vielä vahvempia perusteita – lähteisiin viittaaminen on varsin satunnaista enkä päässyt selville, miksi lähteet joskus mainitaan mutta usein ei, vaikka kirjoittaja lähdeviittausten pois jättämistä lukijaystävällisyydellä perusteleekin. Paikoin väitteet tuntuivat myös kohtalaisen yleistäviltä: "opettajat kertovat" -tyyppiset maininnat olisivat tuntuneet vakuuttavammilta, jos niiden asiayhteyttä olisi avattu enemmän.
Tämä kirja on ollut paljon julkisuudessa, ja varmasti hyvä niin. En kuitenkaan aio tätä lukea. Jotenkin tuntuu, että joo, tiedän jo, että elämme itsekkyyden aikaa. Olen sen ikäinen, että muistan toisenkinlaisen ajan ja yhteiskunnan. Toisaalta minusta nykyisinkin on paljon yhteisöllisyyttä ja välittämistä. Ja toisaalta ennenkin on kyllä vaadittu lapsilta itsenäisyyttä ja vastuunottoa (muistakin kuin itsestä) todella nuorina.
VastaaPoistaHuomasin tätä lukiessani nyökytteleväni useampaankin kertaan. Tosiaan, lähteitä ei ole, mutta kirjoittaja taitaa asiasta varoittaa jo heti alkuunsa. Ehkä tällainen vähän yleistävä ja omalla tavallaan kevyt kirjoitustapa tavoittaa suuremman lukijakunnan ja tarkoituksena on nimenomaan saada lukijoita oivaltamaan jotain. Painavaa asiaa ja jotenkin pelottavaa.
VastaaPoistaTämä jäi minulla ihan alkutekijöihinsä kesken. Hetki ei ollut sopiva, enkä jaksanut keskittyä. Mutta olen lukenut Keltinkangas-Järvisen ajatuksia eri haastatteluista ja olen kyllä monessa kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä. Tässä ajassa tarvittaisiin lisää yhteisöllisyyttä ja yhteisen hyvän eteen pyrkimistä oman tunnemaailman kaivelun sijaan. Ja huom. en ole tässä mikään malliesimerkki! Ehkä yritän tätä jossakin vaiheessa vielä uudelleen. Kirja tuntuu herättävän paljon keskustelua ja myös triggeröivän monia.
VastaaPoista