Sitten kaikki ovat hiljaa. Muistan, miten Laurittulan emäntäpiika sanoi, että tämä on huonojen naisten paikka. Kaipa hän vähäsen oikeaan osui, kun Henrika on istunut linnassa, Karoliina joutunut kuvernöörin eteen tekemään tiliä riettaasta elämästään ja moni muukin meistä tehnyt asioita, jotka lasketaan synniksi. Myös minä, ainakin jos emäntäpiialta kysytään. Mutta sen kyllä haluaisin tietää, mitä hän tuumaisi Liisistä, jonka isäpuoli oli semmoinen kuin oli, tai Florinasta, joka on kuulemma ollut heitteillä pikkutytöstä saakka. Oikeastaan haluaisin tietää myös, mitä mieltä emäntäpiika on Laurittulan isännästä, sillä enhän minä yksin siellä riihessä ollut.
Johanna Annolan ensimmäinen historiallinen romaani Valkenee kaukainen ranta oli niin hieno lukuelämys, että sen itsenäinen jatko-osa Langenneiden naisten talo nousi itseoikeutetusti lukulistalleni. Hyvä, että nousi!
1800-luvun kääntyessä kohti uutta vuosisataa Eelis Blixt haaveilee suuria ja odottaa innolla tulevaa. Hän on varma, että hänen on vihdoin mahdollista tulla näkyväksi, saada nimensä kuuluviin ja kiitosta lahjoilleen. Uskonveljet tulevat viimein huomaamaan hänen ansionsa ja antamaan hänelle tilaa hartauskokouksista, ehkä muuallakin,
Ja kun Eelis hoksaa, mikä on hänen mahdollisuutensa nousta esille, ei mikään pidättele häntä. Kaikeksi onneksi hänen lähellään on ihmisiä, jotka voivat auttaa häntä saamaan nimensä historiankirjoihin: Mathilda-vaimon suojakodin ansiosta saman katon alla majailee naisia, jotka voivat olla hyödyksi, vaikkeivät edes aivan tietäisi, mistä on kysymys. Mutta eihän tilanne voisi paljon parempi olla, kun tavoitteena on selvittää, missä kohtaa ihmiskehoa sijaitsee kevytmielisyys.
Pariskunnan katon alla tosiaan riittää elämää. Mathildan suojissa huonot naiset pyykkäävät ja pyrkivät emäntänsä ohjaamina kohti yhteiskunnallisesti hyväksyttävämpää elämää. Tai pyrkii kuka pyrkii: kaikki eivät suinkaan halua elää tavalla, joka kelpaa ulkopuolisille. Erityisesti Tekla kapinoi ja suunnittelee lähtöä. Ja erityisesti Teklan kautta rakentuu ajatuksia herättävä kuva siitä, miten sukupuoli ja asema yhteisössä asettavat ihmisen tilanteeseen, josta toinen voi vain kadota ja toinen joutuu kantamaan seuraukset.
Mathilda on selvästikin voima, joka pitää pariskunnan elämää koossa. Hän palauttaa vakaasti suuria luulevan miehensä takaisin maan pinnalle ja ohjaa samanlaisella lempeällä vakaudella talon naisasukkaita kohti hyveellistä elämää. Kun Mathilda sairastuu, on puolison suuruudenhulluudella tilaa kasvaa, ja sitä myöten lukija päätyy jännittämään, kuinka kaikki lopulta päättyy.
Langenneiden naisten talo on vakuuttava romaani, jonka historiallinen ajankuva tuntuu sekä luotettavalta että elämänmakuiselta. Kirjailija, joka on myös historian tutkija, hallitsee yksityiskohdat, ja se näkyy romaanin kiehtovassa maailmassa. Sen keskiössä on kristillinen talo, pieni yhteisö, jossa tapahtuu paljon ja joka on kuin omanlaisensa eloisa näyttämö mansettien silittämisineen ja muine arkisine puuhineen.
Johanna Annolan romaani tarjoaa nautittavan lukukokemuksen, joka ajaa väistämättä peilaamaan reilun sadan vuoden takaista aikaa nykypäivään. Paljon on tietenkin ajan myötä muuttunut, mutta edelleen työtä riittää. Eeliksen toimet ovat senkaltaisia, että niitä seuratessa olisi helppoa pyöritellä silmiä. Kertojan lämpimän ymmärtävän katseen alla sitä kuitenkin ajattelee mieluummin sitä, miten jokainen yrittää elää elämäänsä saamillaan eväillä, kukin tavallaan.
Odotan, että vesi kiehuu, ja siinä samalla tulen ajatelleeksi, että ehkä Liisi vain on toisenlainen. Ehkä kaikki tuli ja tappura olivat poissa sinä päivänä, kun Jumala loi Liisin eikä hänestä tuon kummempaa koskaan tulekaan. Sen takia hän ei pärjää, ei yksin, ei ainakaan täällä.
Helmet 2026 -lukuhaaste: 30. Kirjan päähenkilön vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.