Siirry pääsisältöön

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu

Frank viettää vuorokauden kaikki valoisat tunnit ulkona maatilan töissä ja jatkaa usein vielä pimeälläkin. Hän hoitaa eläimiä ja viljelee maata, enkä ole koskaan tavannut ahkerampaa ihmistä. Siitä huolimatta hän pysähtyy aina katsomaan keväistä auringonlaskua tai kiurun huikeaa liitoa taivaalla, sillä sään ja luonnon tarkkaileminen on hänellä luissa ja ytimissä. Muun muassa sen vuoksi rakastan häntä. Hänellä ei ole aikaa lukea romaaneja tai käydä teatterissa. Hän ei tunnistaisi Dry Martinia, vaikka joku viskaisi sen hänen kasvoilleen. Hän on Gabriel Wolfen täydellinen vastakohta, ainakin sen perusteella, mitä olemme lehdestä saaneet lukea.

Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu
Gummerus 2025
alkuteos Broken Country 
suomentanut Outi Järvinen
kansi Jenni Noponen
374 sivua

Missä maa murtuu lienee jonkinlainen BookTok-ilmiö, ja siitä on suunnitteilla elokuva. Varsin elokuvallinen englantilaiselle maaseudulle sijoittuva romaani onkin.

Minäkertoja on Beth, joka elää 1960-luvun lopulla maatilalla yhdessä aviomiehensä Frankin kanssa. Pariskunta on joutunut kohtaamaan valtavan menetyksen, mutta työ ja koti pitävät heidät kiinni arjessa. Kaikki näyttää kuitenkin vähitellen valoisammalta varsinkin, kun vakaan Frankin kiivasotteinen ja viinaanmenevä veli Jimmy on vihdoin vakiintumassa ja löytämässä uutta suuntaa elämälleen. Arki kuitenkin mullistuu yllättäen, kun Bethin nuoruudenrakkaus Gabriel saapuu lähistölle yhdessä poikansa Leon kanssa.

Gabrielin palaaminen kylään sysää liikkeelle tapahtumat, joita puidaan myöhemmin oikeudessa saakka. Menestynyt kirjailija saa Bethin myös muistelemaan heidän yhteistä aikaansa nuoruudessa, suurta rakkautta joka päättyi yllättäen eikä kenties vähiten erilaisten yhteiskunnallisten asemien vuoksi.

Tässä romaanissa on sellaisia elementtejä, joista en suuresti piittaa. Esimerkiksi lukujen loppukaneetit, kuten ei tämä tähän pääty, ja jatkuvat vihjeet traagisista tapahtumista ovat sellaisia. Kerronnalle ei olisi myöskään ollut haitaksi, jos sitä olisi hieman tiivistetty. Ajoittain tuntuu, että sama asia kerrotaan vielä uudelleen hieman eri sanoin.

Olisin myös pitänyt romaanista enemmän, jos sen henkilöt eivät olisi jääneet niin ohuiksi. Minäkertoja luo elämänsä tärkeistä ihmisistä suoranaisia kiiltokuvia, sillä hän ei esimerkiksi keksi yhtäkään ihmistä, joka ei rakastaisi Frankia. Kiiltokuvia on vaikea pitää elävinä ja aitoina ihmisinä.

Toisaalta kerronnassa on jotain hyvin vetävää ja romaania on helppo lähestyä. Siihen jaksoi tarttua silloinkin, kun illan tullen jo hieman väsytti, ja tarina piti otteessaan. Sujuva lukuromaani tämä suurine tunteineen ja koskettavine tapahtumineen eittämättä on. En lainkaan pidä mahdottomana elokuvan katsomista, jahka se valkokankaille saadaan.


Kommentit

  1. Hmm. Olen tätä muutamaan otteeseen pyöritellyt. Brittiläinen maaseutu kiinnostaa, mutta joku on tökännyt, enkä ole kuitenkaan innostunut tarpeeksi. Ehkäpä kyse on etiäisestä juuri mainitsemissasi asioissa. Voi olla, että jään odottamaan filmatisointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tämä voi olla elokuvana varsin näyttävä. Vaikken kirjasta niin innostunut, filmatisointi kiinnostaa. En tiedä, onko romaania kirjoitettukin sillä ajatuksella, että tarina on haluttu saada valkokankaalle.

      Poista
  2. Olen kiinnittänyt huomiota tähän lukuaikapalvelussa, mutta mua on tökkinyt tässä se oikeudenkäynti johon viitataan, kun en niistä yhtään pidä... Olisi kiva tietää miten isossa roolissa se oikeussali tässä on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeudenkäyntiä kuljetetaan mukana mutta ei se minusta mitenkään suuressa osassa ole. En sen vuoksi jättäisi tätä lukematta.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Kristin Hannah: Satakieli

"Vianne sulki silmänsä ja ajatteli: Tule jo kotiin, Antoine . Enempää hän ei sallinut itselleen, vain yhden hiljaisen pyynnön. Miten hän selviytyisi yksin tästä kaikesta – sodasta, kapteeni Beckistä, Isabellesta?" Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale  2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua Kristin Hannahin romaani Satakieli  tarkastelee toista maailmansotaa ja saksalaisten osuutta siinä näkökulmasta, joka ei usein tule esille: nyt ollaan Ranskassa, jonka natsit ovat miehittäneet. Keskitysleirit jäävät enimmäkseen taustalle, mutta saksalaisten uhka on läsnä vahvasti. Vianne on nuori perheenäiti, jonka puoliso joutuu sotaan. Vianne huolehtii pariskunnan Sophie-tyttärestä ja yrittää pärjätä säännöstelyn ja pelottavien uutisten keskellä. Elämää saapuu Pariisista sekoittamaan Viannen pikkusisko Isabelle, joka ei halua taipua uhkien ja vallanpidon alle. Nuori nainen liittyy vastarintaliikkeeseen ja on valmis vaarantamaan paljon vastustaaksee...

Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – päiväretkistä pitkiin vaelluksiin

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy...