Eilis kuuli Rosellan tulevan kotiin. Hän mietti, olisiko tavanomainen rento sanailu heidän neljän kesken ruokapöydässä mahdollista tänään. Jos miehen käynti ei ollut jonkinlainen pila, osa hänen elämästään oli lopussa. Hän toivoi, että mies olisi tehnyt vaimonsa raskaudesta toisenlaisen päätöksen, sellaisen joka ei olisi koskettanut häntä ja Tonya millään lailla. Sitten hän tajusi, miten epätoivoinen ja turha toive se oli. Ei hän voinut pakottaa miehen koputusta pois oveltaan vain siksi, että halusi niin.
Muistan, että ihastuin suuresti Colm Tóibínin kerrontaan, kun luin romaanin Brooklyn. En oikein tiedä, miksi en kuitenkaan ole tullut vuosiin kirjailijan tuotannon äärelle palanneeksi. Long Island -romaanin ostin omaan hyllyyni kuta kuinkin vuosi sitten, ja siellä se on saanut odotella. Onneksi odotus ei jatkunut vuosia vaan otin romaanin luettavakseni keskellä kesän ja syksyn taitteen lämpöä, ja ihastuin jälleen suuresti.
Long Island jatkaa Brooklynin tarinaa. On kulunut kaksi vuosikymmentä siitä, kun Eilis Lacey jätti kotimaansa Irlannin. Hän on asettunut italialaistaustaisen puolisonsa Tonyn kanssa Long Islandille, ja heillä on kaksi kohti aikuisuutta kurottavaa lasta. Elämä on tasaista ja yhteydet Tonyn sukuun ovat tiiviit. Eilis ei ole lähtönsä jälkeen vieraillut kotimaassaan, mutta hän on pitänyt yhteyttä äitiinsä.
Eräänä päivänä Eilisin ja Tonyn ovelle saapuu vieras, jolla on merkillistä kerrottavaa. Irlantilaismiehen uutisten myötä Eilis joutuu puntaroimaan uudemman kerran paikkaansa elämässään ja Tonyn puolisona, ja hän huomaa kuulevansa kotimaansa kutsun. Hän palaa sinne, mistä lähti, ja samalla hän tekee eräänlaiseen paluun nuoruuteensa – toki kaikki ovat vanhentuneet, mutta Elliscorthyssa on yhä moni sinne aikanaan jäänyt. Paluu saa Eilisin pohtimaan, valitsiko hän aikanaan oikein ja minkälaisia valintoja hänen on mahdollista tehdä nyt, amerikkalaistuneena irlantilaisena, vaimona ja kahden lapsen äitinä.
Kotikylässä Eilis kohtaa sen, minkä taakseen jätti. Suhde ikääntyneeseen äitiin ei ole ongelmaton, eikä hapuillen palaava kiinnostus nuoruudenrakkaus Jimiin ole sekään vailla pulmia, sillä Jim on ollut rakentamassa suhdetta Eilisin vuosien takaisen ystävättären Nancyn kanssa. Kehkeytyvä kolmiodraama muodostaa romaaniin jännitteen, joka pitää lukijan kiinnostuksen yllä. Romaanin päätös on eleettömyydessään vaikuttava.
Eleettömyyttä on tarjolla pitkin matkaa, ja pidänkin kerronnassa suuresti siitä, miten paljon jätetään kertomatta. Lukijalle jää tilaa täyttää rivien välejä ja hiljaisuutta, joka on usein täynnä merkityksiä. Romaanin henkilöt ovat aidon oloisia ihmisiä kaikkine tarpeineen ja vajavaisuuksineen, ja ympäröivässä yhteisössä on jotain hyvin ymmärrettävää ja tunnistettavaa. Hahmotan kerronnasta ihmiseen kohdistuvan lempeän katseen, joka kaihtaa tuomitsemista, ja se viehättää.
Muualla: Kirsin Book Club ja Kirjaluotsi.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.