Kaikki oli lahjaksi annettu, kun kotoa läksi, eikä pennin pyörylää ole tarvinnut maksaa, meillä oli yllin kyllin joka lajia ja ilmaiset lääkärit ja sairaanhoitajat. Kyllä oli niin suurenmoinen matka, että ei sitä voi kaikkia kertoa ja kyllä me yksi ihminen maksamme Hitlerille monia kymmeniä tuhansia Suomen markoissa. Eikä kukaan meistä ole katunut, että lähdimme. Hyvästi ja voikaa oikein hyvin ja Jumala kanssanne olkoon. Sitä toivoo Äiti.
Suurenmoinen matka vie monenlaisille matkoille. Ensinnäkin on nykyajassa Ilona, nuoren aikuisen yksinhuoltajaäiti, joka lentää työssään lentoemäntänä ympäri maailmaa.Toiseksi on 1940-luvulla ikäihminen Alma, joka saa kutsun matkalle Saksaan. Siellä on määrä ihastella kaikkea saksalaisen yhteiskunnan hienoutta, jonka eteen on moni suomalainen uhrinsa antanut. Niin Almakin, onhan hän menettänyt yhden poikansa rintamalla Ukrainassa.
Ilonalle on järkytys, kun hänelle selviää hoitokotiin siirtyneen äidin tavaroiden selvitellessä, miten hänen sukupuustaan löytyy ihminen, joka on ihaillut paitsi Saksaa myös sen johtajaa, Hitleriä. Alma ottaa reissullaan kuta kuinkin kaiken annettuna, on kiitollinen ja ihastelee näkemiään hienouksia. Vastapainoa hänelle tuo matkatoveri Edlan, joka on hyvinkin kriittinen ja tietää – tai ainakin uskoo tietävänsä – enemmän. Oman lisänsä ihasteluun tuovat pienet välähdyksenomaisen tarinat siitä, mitä tapahtui ja tapahtuu siellä, minne juuri kukaan ei näe.
Kiinnostava ulottuvuus teoksessa on se, miten helppoa nykytiedon valossa on järkyttyä 1940-luvun tapahtumista. Ilona on varsin suvaitsevainen mutta hänen rajojaan koettelee tieto siitä, minkälaisen matkan hänen isoisoäitinsä on aikanaan tehnyt. Samalla lienee paikallaan pohtia, mitkä ovat meidän aikamme sokeita pisteitä, miten me puolustelemme tekoja, jotka voivat aikanaan näyttää hyvinkin moraalittomilta.
Asia ahdistaa Ilonaakin, mutta hän tietää, etteivät ongelmat ole hänen ratkaistavissaan. Vaikka hänelläkin on tuttuja, jotka välttävät lentämistä ja vannovat maata pitkin matkustamisen nimeen, ne ovat minimaalisen pieni vähemmistö. Suurin osa ihmisistä lentää huolta vailla, eikä Ilona jaksaisi tehdä työtään, jos koko ajan pitäisi tuntea siitä syyllisyyttä, ihmiset lentävät kuitenkin ja jonkun niitä pitää ilmassa palvella. Muutoksiin tarvittaisiin uudenlaista teknologiaa ja maailmanlaajuisia poliittisia päätöksiä.
Suurenmoinen matka käynnistyi makuuni melko hitaasti, mutta sittemmin juoni alkoi viedä mukanaan. Eritoten minua kiinnosti 1940-luvun matkanteko, niin elävästi romaani rakentaa mielikuvia menneestä ja Almasta, joka ei ole kokenut matkailija, jonka maailmassa ei ole tavallista tuosta vain sujahtaa maasta toiseen. Mutta kyllä nykyaikakin toimii: monenlaista suvaitsemattomuutta kuvataan vakuuttavasti ja vahvasti ajassa kiinni ollen.
Muualla: Hemulin kirjahylly.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 10. Kirjassa käydään elokuvissa.
Jollakin tavalla kiinnostaa. Varsinkin tuo Alman matka Natsi-Saksaan. Sama aihe, suomalaisten äitien ja naisten palkintolomat Saksaan, tuli vastaan ihan tässä taannoin jossakin muussa romaanissa. Nyt en muista missä. Aikaisemmin en ollut asiasta kuullutkaan.
VastaaPoistaKatselin tätä kirjaa kirjakaupassa. Mietin, että tuo 40-luvun Saksaan meno olisi varmasti sellaista kuvausta, mikä kiinnostaisi minua. Ei tainnut nykypäivän osuus olla samaa tasoa. Ja jotenkin tuntuu, että lukisin ihan mielelläni - vaihteeksi - jonkun kirjan, jossa liikutaan yhdessä aikatasossa. Just lukemani kaksi viimeistä kirjaa ovat Laura Malmivaaran Iltatähti ja Petra Rautiaisen Tuhkaan piirretty maa, joissa molemmissa liikutaan useilla aikatasolla.
VastaaPoistaIhan ensimmäiseksi: olipa hausta nähdä livenä viime viikolla!
VastaaPoistaSitten Suurenmoiseen matkaan. Minä luin kirjan ihan tuoreeltaan ja vaikutuin kovasti. Olen historian ystävä ja en ollut koskaan kuullut Hitlerin palkkiomatkoista. Ihan karmaiseva ajatuskin. Merkittävintä on kuitenkin sinunkin tekemäsi havainto eli mitkä ovat omat sokeat pisteemme tällä hetkellä.
Tein Johanna Vuoksenmaan kanssa podcastin, jossa hän kertoi kirjan taustatyöstään. Matka on totta, mutta yksittäiset tapahtumat kuviteltuja.
Minä pidin myös kirjan nykytasosta. Olen työskennellyt lentoyhtiössä ja sen maailman kuvaaminen on minulle herkkä kohta, Ilona tuntui todella todelliselta.
Olin iloinen päästessäni tällä suurenmoiselle matkalle. Se vahvisti tietoisuutta siitä, että nykyään on pysyttävä todella valppaana.