"Yhtäkkiä kuului kova pamaus ja maailmani musteni. Tajuntani valtasi hiljaisuus.
Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana."
Tommi Kovanen on entinen jääkiekkoilija, joka Rauman Lukossa puolustajana pelatessaan sai taklauksen seurauksena aivovamman ja joutui lopettamaan uransa. Mediassakin tilaa saanut tapaus on ehdottomasti kaiken julkisuuden arvoinen, ja enemmänkin. On hyvä, että monia epäreiluja ja absurdeja piirteitä saaneesta tapauksesta puhutaan ja kirjoitetaan. Jos sillä estetään yksikin vastaava vakava loukkaantuminen, on tehty jo paljon hyvää.
Kovin vaikealta tuntuu kirjoittaa kirjasta, joka perustuu traagisiin tositapahtumiin. Myötätuntoni on, ehdottomasti, kovia kokeneen pelaajan puolella. Hänen tarinansa on karmaiseva ja huolestuttava. Silti en voi olla sanomatta, että jonkinlainen moniäänisyys olisi voinut olla kokonaisuudelle eduksi, sillä nyt kirjassa korostuu Kovasen oma kokemus niin, että kaikki muut jäävät varjoihin katsomaan sivusta, kun mies tuhoaa ympäriltään lähes kaiken. Onko todella niin, että kukaan lähellä ei välittänyt eikä puuttunut asioihin ennen kuin oli jo melkein myöhäistä? Olisin mielelläni kuullut, miten lähipiiri koki käänteentekevän onnettomuuden, joka varmasti vaikutti suuresti myös muihin kuin uhriin itseensä. En myöskään voinut olla miettimättä, kuinka pelaaja, joka omienkin sanojensa mukaan muistaa tapahtumia huonosti, voi kuvata kaikkea mennyttä niin tarkasti.
Niin tai näin, Kuolemanlaakso on tärkeä kirja tärkeästä aiheesta. Jääkiekko on Kovasen koko elämä, ja käytännössä se lopulta vie häneltä lähes kaiken. On äärimmäisen murheellista, että lajissa sallitaan edelleen rumia, jopa vammauttavia taklauksia - viimeisimpänä uutisoitiin nuoren suomalaisen NHL-pelaaja Sebastian Ahon loukkaantumisesta taklauksen seurauksena. SM-liigasta ja sen johtoportaan toimijoista Kuolemanlaakso antaa häpeällisen kuvan. Toivottavaa on, että Kovasen tarina herättää ajattelemaan entistä enemmän sitä, että jokaisen pelaajan terveyden on oltava prioriteettien kärjessä - ei pelin näyttävyyden tai väärintekijöiden suojelemisen.
Pelikello pysähtyi aikaan 00:11 ja peli vihellettiin poikki.
Minua oli taklattu takaa kuolleesta kulmasta ja makasin jäällä tajuttomana."
 |
| Tommi Kovanen, Jenny Rostain: Kuolemanlaakso (Bazar 2017) Äänikirjan lukija Antti Jaakola Kesto 6h 6min. |
Tommi Kovanen on entinen jääkiekkoilija, joka Rauman Lukossa puolustajana pelatessaan sai taklauksen seurauksena aivovamman ja joutui lopettamaan uransa. Mediassakin tilaa saanut tapaus on ehdottomasti kaiken julkisuuden arvoinen, ja enemmänkin. On hyvä, että monia epäreiluja ja absurdeja piirteitä saaneesta tapauksesta puhutaan ja kirjoitetaan. Jos sillä estetään yksikin vastaava vakava loukkaantuminen, on tehty jo paljon hyvää.
Kovin vaikealta tuntuu kirjoittaa kirjasta, joka perustuu traagisiin tositapahtumiin. Myötätuntoni on, ehdottomasti, kovia kokeneen pelaajan puolella. Hänen tarinansa on karmaiseva ja huolestuttava. Silti en voi olla sanomatta, että jonkinlainen moniäänisyys olisi voinut olla kokonaisuudelle eduksi, sillä nyt kirjassa korostuu Kovasen oma kokemus niin, että kaikki muut jäävät varjoihin katsomaan sivusta, kun mies tuhoaa ympäriltään lähes kaiken. Onko todella niin, että kukaan lähellä ei välittänyt eikä puuttunut asioihin ennen kuin oli jo melkein myöhäistä? Olisin mielelläni kuullut, miten lähipiiri koki käänteentekevän onnettomuuden, joka varmasti vaikutti suuresti myös muihin kuin uhriin itseensä. En myöskään voinut olla miettimättä, kuinka pelaaja, joka omienkin sanojensa mukaan muistaa tapahtumia huonosti, voi kuvata kaikkea mennyttä niin tarkasti.
Niin tai näin, Kuolemanlaakso on tärkeä kirja tärkeästä aiheesta. Jääkiekko on Kovasen koko elämä, ja käytännössä se lopulta vie häneltä lähes kaiken. On äärimmäisen murheellista, että lajissa sallitaan edelleen rumia, jopa vammauttavia taklauksia - viimeisimpänä uutisoitiin nuoren suomalaisen NHL-pelaaja Sebastian Ahon loukkaantumisesta taklauksen seurauksena. SM-liigasta ja sen johtoportaan toimijoista Kuolemanlaakso antaa häpeällisen kuvan. Toivottavaa on, että Kovasen tarina herättää ajattelemaan entistä enemmän sitä, että jokaisen pelaajan terveyden on oltava prioriteettien kärjessä - ei pelin näyttävyyden tai väärintekijöiden suojelemisen.
Olen jonkin verran kuullut tästä Kovasen kirjasta ja syntyi nyt tunne, että voisin tämän lukea. Mielenkiintoinen kirjoitus, kiitos! :)
VastaaPoistaKiitos, Elegia. Olisikin kiva päästä lukemaan sinun ajatuksiasi tästä.
PoistaJonna
Poistamie luin Tommin ja kirjoitin tuonne: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kuolemanlaakso/
Nostin sen kolmen kärkeen, vuoden 2017 Blogistaniassa.
Kiitos linkistä, hikkaj! Käynpä lukemassa ajatuksiasi kirjasta.
Poista