Siirry pääsisältöön

Sadie Jones: Kutsumattomat vieraat

"Raihnainen joukko kulki heidän perässään, ja he etenivät kohti ovensuusta odottavia Florencea ja Smudgea. 
Hidasliikkeiset selviytyjät ohjattiin tervetulohuutojen ja lohdun sanojen kaikuessa sisään Sterneen."
Sadie Jones:
Kutsumattomat vieraat
(Otava 2017)
Alkuteso The Uninvited Guests 2012
300 sivua
Veikeä voisi olla sopiva määritelmä Sadie Jonesin romaanille Kutsumattomat vieraat, joka sekoittaa mystisyyttä ja vanhaa kunnon birttihenkistä kartanoromantiikkaa tavalla, jollaiseen en ole aiemmin törmännyt. Mystisyydestä ja kartanomiljööstä Jones keittää maistuvan sopan, jossa on sattumia. Kaikki sattumat eivät lusikkaan osu, jotkut lipsahtavat takaisin posliiniseen kulhoon ja uivat tavoittamattomiin.

Yhtä kaikki, soppa maistuu. Jälkimaku saattaa olla hieman hämmentävä, sillä aivan selväksi ei ehkä käy, mitä sattumat sisällään pitävät.

Ollaan siis Sternen kartanossa käymässä piakkoin juhlavalle illalliselle. Taloon on kutsuttu vieraita, mutta pian kutsumatta joukkoon liittyy epämääräinen joukkio matkalaisia, jotka ovat joutuneet junaonnettomuuteen. Muukalaisten määrästä ei tunnu pysyvän perillä kukaan, mutta heidän laatunsa on selvä: kolmannen luokan matkustajat eivät ole kartanon tavallisimpia vieraita. Heidän saapumisensa ei juuri herätä suopeutta varsinkaan kartanon emännässä.
Charlotte ei välittänyt töykeydestään tuon taivaallista. Hän oli järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että välttyisi kolmannen luokan junavaunuilta, eikä hän nytkään aikonut murehtia niiden vuoksi jotka noita vaunuja käyttivät. 
Vaan halusipa Charlotte tai ei, vieraat ovat saapuneet eivätkä ole heti poistumassa. Lisäksi heillä on vaatimuksia, eikä hienolle aterialle asettuva juhlaväki voi lopulta olla piittaamassa nälkäisistä ja epätietoisista matkustajista.

Erikoisuudet eivät suinkaan rajoitu vain kutsumattomiin vieraisiin, vaan suuren talon seinien sisäpuolelle mahtuu monenmoisia hahmoja. Sympaattisin hahmo on Smudge-tyttö, joka seikkailee poninsa kanssa piittaamatta aikuisten omituisuuksista. Omalaatuisin lienee "vieraiden johtaja, julkea Traversham-Beechers", joka on ikään kuin kahden joukkion rajamailla kuulumatta oikein kunnolla kumpaankaan.

Kun erilaisia asioita haluavat henkilöhahmot illastavat ja talo tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä, on meno niin karnevalistista, että kirjaa ei halua jättää kesken. On pakko tietää, mistä oikein on kysymys. Valmista vastausta Jones ei lukijalleen tarjoile vaan jättää ennemminkin ilmaan kysymyksiä. Jos tarina jää kutkuttamaan mieltä, on se hyvän kirjan merkki. Kutsumattomien vieraiden kanssa niin käy, ja vaikka romaani ei Sadie Jonesin ominaisinta tyyliä edustakaan, on romaani varsin hauska tuttavuus kaikessa hämmentävyydessään.

Mai tunsi kirjan luettuaan pettymystä, Kaisa hämmentyi - kuten minäkin. Tuija piti kerronnan tiheydestä mutta Nanna ei innostunut.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

Kommentit

  1. Sadie Jonesin kaksi aiempaa romaania oli niin vaikuttavia, että tämä viihteellinen kartanokummitustarina ei pystynyt mielestäni samaan. Kaikki kunnia monipuolisille taidoille, mutta Kotiinpaluu oli niin vaikuttava teos, että sitä on vaikea ylittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiinpaluu on kyllä upea. Sen jälkeen tässä olikin vähän nieleskelemistä, kun en osannut odottaa ihan tällaista. :)

      Poista
  2. Kotiinpaluuta on todellakin vaikea ylittää. Tämä oli ihan erilainen, karnevalistinen ja veikeä kuvaavat sitä hyvin. Jones osaa kirjoittaa monellakin tyylillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tosiaan ainakin osoittaa sen, että Jones osaa kirjoittaa monenlaista. Mielipiteitä romaani takuulla jakaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on