"Keittiö oli käynyt ahtaaksi.
Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti.
Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä."
Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista.
Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laaja mutta myös värikäs. Kaino ei suinkaan ole joukkion värittömin, vaan teräväkielinen nainen nauttii sanan sivaltamisesta ja tuntuu ottavan ilon irti myös vanhenemisestaan.
Kolhuitta ei syntymäpäiväjuhlista selvitä. Päivän aikana ehtii maatilalla tapahtua yhtä sun toista, ja karkeloiden keskellä ennätetään puida myös menneitä. Pinnan alla kytee ja ajoittain leimahdukset tulevat selvästi näkyviin. Tunteet leimahtelevat, vietit vievät ja intohimot jylläävät.
Särkyneen pyörän karjatila on hulvaton kuvaus sukujuhlasta. Henkilöistä ei rakennu kovin moniulotteisia ja syvällisemmät teemat, kuten vaikkapa sodan vaikutukset ihmisiin, jäävät sivuosaan, kun farssiksi yltyvä meno vie mukanaan.
Tarina etenee sujuvasti ja kirjan lukee nopeasti. Väistämättä tulee mieleen, että kesäinen maalaishauskuus voisi taipua kesäteatterilavalle. Särkyneen pyörän karjatila viihdyttää mutta ei sykähdytä suuresti. Eipä kaikkien kirjojen tarvitsekaan, sillä joskus kepeä kesämeno on paikallaan.
Helmet 2017 -haasteeseen pitkästä aikaa yksi lisäsuoritus: 19. Yhdenpäivänromaani.
Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti.
Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä."
 |
| Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila (Tammi 2017) 323 sivua |
Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista.
Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laaja mutta myös värikäs. Kaino ei suinkaan ole joukkion värittömin, vaan teräväkielinen nainen nauttii sanan sivaltamisesta ja tuntuu ottavan ilon irti myös vanhenemisestaan.
Kolhuitta ei syntymäpäiväjuhlista selvitä. Päivän aikana ehtii maatilalla tapahtua yhtä sun toista, ja karkeloiden keskellä ennätetään puida myös menneitä. Pinnan alla kytee ja ajoittain leimahdukset tulevat selvästi näkyviin. Tunteet leimahtelevat, vietit vievät ja intohimot jylläävät.
Särkyneen pyörän karjatila on hulvaton kuvaus sukujuhlasta. Henkilöistä ei rakennu kovin moniulotteisia ja syvällisemmät teemat, kuten vaikkapa sodan vaikutukset ihmisiin, jäävät sivuosaan, kun farssiksi yltyvä meno vie mukanaan.
Tarina etenee sujuvasti ja kirjan lukee nopeasti. Väistämättä tulee mieleen, että kesäinen maalaishauskuus voisi taipua kesäteatterilavalle. Särkyneen pyörän karjatila viihdyttää mutta ei sykähdytä suuresti. Eipä kaikkien kirjojen tarvitsekaan, sillä joskus kepeä kesämeno on paikallaan.
Helmet 2017 -haasteeseen pitkästä aikaa yksi lisäsuoritus: 19. Yhdenpäivänromaani.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!