Siirry pääsisältöön

Peter Franzén: Särkyneen pyörän karjatila

"Keittiö oli käynyt ahtaaksi.
Erno istui pöydän ääressä, edessään lasi kirkasta. Viki oli taas toisella puolella pöytää tyhjä lasi edessään. Liisa oli ottanut kylmäkaapista leipäkakut ja makeat antimet. Mari kuivasi vielä ylimääräisiä lautasia tiskipöydältä, niin että takapuoli värisi tomerasti.
Vieraiden hillitty puheensorina kuului taustalla. Hetkittäin joukosta kuului pikkulasten kirkkaita ääniä."
Peter Franzén:
Särkyneen pyörän karjatila
(Tammi 2017)
323 sivua

Peter Franzén hyppää Särkyneen pyörän karjatilan myötä uudenlaiseen tyylilajiin. Kun Samoilla silmillä ja Tumman veden päällä ovat tummasävyisiä, melankolisiakin, on tämä kirjailijan kolmas romaani komediallinen katsaus erään perheen juhlapäivään, jonka aikana ehtii sattua ja tapahtua monenmoista.

Yhdenpäivänromaanin keskiössä on Kaino, maatilan vanha emäntä, joka täyttää 80 vuotta. Merkkipäivää saapuvat juhlistamaan lapset perheineen, ja toki muitakin vieraita joukkoon mahtuu. Henkilögalleria onkin laaja mutta myös värikäs. Kaino ei suinkaan ole joukkion värittömin, vaan teräväkielinen nainen nauttii sanan sivaltamisesta ja tuntuu ottavan ilon irti myös vanhenemisestaan.

Kolhuitta ei syntymäpäiväjuhlista selvitä. Päivän aikana ehtii maatilalla tapahtua yhtä sun toista, ja karkeloiden keskellä ennätetään puida myös menneitä. Pinnan alla kytee ja ajoittain leimahdukset tulevat selvästi näkyviin. Tunteet leimahtelevat, vietit vievät ja intohimot jylläävät.

Särkyneen pyörän karjatila on hulvaton kuvaus sukujuhlasta. Henkilöistä ei rakennu kovin moniulotteisia ja syvällisemmät teemat, kuten vaikkapa sodan vaikutukset ihmisiin, jäävät sivuosaan, kun farssiksi yltyvä meno vie mukanaan.

Tarina etenee sujuvasti ja kirjan lukee nopeasti. Väistämättä tulee mieleen, että kesäinen maalaishauskuus voisi taipua kesäteatterilavalle. Särkyneen pyörän karjatila viihdyttää mutta ei sykähdytä suuresti. Eipä kaikkien kirjojen tarvitsekaan, sillä joskus kepeä kesämeno on paikallaan.

Helmet 2017 -haasteeseen pitkästä aikaa yksi lisäsuoritus: 19. Yhdenpäivänromaani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kassandra Montag: Tulvan jälkeen

Pearl oli vihainen, koska emme olleet yrittäneet auttaa heitä, ja minä yritin muistuttaa hänelle, että meidän oli tärkeää pysyä omissa oloissamme. Järkeilystäni huolimatta pelkäsin, että sydämeni oli kutistunut, kun vedenpinta oli noussut ympärilläni. Paniikki oli täyttänyt minut, kun vesi peitti maan, ja se työnsi tieltään kaiken muun ja kuihdutti sydämeni kovaksi, pieneksi möhkäleeksi, jota en enää tunnistanut. Kassandra Montag: Tulvan jälkeen HarperCollins Nordic 2020 alkuteos After the Flood suomentanut Hanna Arvonen äänikirjan lukija Pihla Pohjolainen kesto 14 h 2 min Suuren tulvan jälkeisessä ajassa eletään Kassandra Montagin romaanissa Tulvan jälkeen . Vesi on peittänyt alleen suuren osan maasta, ja luonnonvaroja on jäljellä enää. Ihmiskunnan rippeet taistelevat vähäisistä resursseista  ja yrittävät ehtiä ennen muita valtaamaan harvoja elinkelpoisia maa-alueita. Ikävät kohtaamiset ihmisten kesken ovat arkipäivää. Romaanin päähenkilö on aikuinen nainen, Myra, joka on jään

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis." Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia (Otava 2015) 173 sivua Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia  sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen. Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymy

Delia Owens: Suon villi laulu

He olivat tunteneet Chasen pikkuvauvasta asti. Seuranneet, miten poika oli lipunut läpi elämän ihastuttavasta lapsesta suloiseksi teiniksi, jalkapallokentän tähtipelaajaksi ja kylän kultapojaksi, joka työskenteli vanhempiensa yrityksessä. Ja lopulta komistukseksi, joka oli nainut seudun kauneimman tytön. Nyt hän retkotti siinä yksin, soisessa alennustilassaan. Kuoleman kylmä koura oli vetänyt pidemmän korren, niin kuin se aina teki. Delia Owens: Suon villi laulu WSOY 2020 alkuteos Where the Crawdads Sing suomentanut Maria Lyytinen 416 sivua Ällistyttävä esikoinen , unohtumaton romaani , luvataan kirjan takakannessa, ja odotukset ovat korkealla. Delia Owensin Suon villi laulu  houkuttaa nimellään ja on kannen mukaan maailmanlaajuinen jättimenestys. Tarinassa onkin viehättävyyttä mutta – valitettavasti – myös selkeitä ongelmia. Prologi tuo esille romaanin lähtökohdan: lokakuun 30. päivänä vuonna 1969 Chase Andrewsin ruumis lojuu suolla. Vanhasta palotornista putoaminen ei liene silkka on