Tuli pauhasi pätsissä. Päivä oli pitkällä, mutta Pola viipyi poissa. Buabon vieressä nukuttu päiväuni viipyili raskaana jäsenissäni, eikä buabo ollut vieläkään herännyt. Vuoteessa oli ollut niin ahdasta, että niskojani särki. Ulkona oli pilvetön taivas, juuri sellainen, jolloin sotakoneet usein lensivät. Illalla pimentäisin ikkunan, kuten aina korpiopistolla.
Jouduin vuosi sitten yllättäen vuodelepoon, ja sain äidiltäni silloin ajanvietteeksi Merja Mäen historiallisen romaanin Itki toisenkin. En kuitenkaan tullut vielä silloin kirjaan tarttuneeksi vaan säästelin sitä hyllyssäni melkein vuoden päivät.
Itki toisenkin on itsenäinen jatko-osa Ennen lintuja -romaanille, josta muistan pitäneeni. Evakkotarina tuntui ilmestyessään valitettavan ajankohtaiselta, ja myös tämän toisinkoisen äärellä tuli väistämättä miettineeksi, miten sota on puheissa läsnä tälläkin hetkellä.
Romaanin päähenkilö on Larja, opettaja Aunuksen Karjalasta. Hän on ollut Kajaanissa vankistamassa kouluttautumistaan opettajaksi ja palaa suomalaisten miehittämälle kotiseudulleen. Vanhemmat ovat poissa eikä heidän kohtalostaan ole tietoa, eikä Larja tiedä edes sitä, onko hänelle kotia, mihin palata.
Koti kuitenkin löytyy, ja Larja löytää myös siskonsa Polan ja buabonsa Matjan. Kotikylässä elävät myös Larjan sulhasen vanhemmat, joista erityisesti Misan äiti pitää Larjaa silmällä eikä erityisen hyväntahtoiseen tapaan.
Sotavuodet ovat muuttaneet paljon, eikä tasapainottelu Suomen ja Neuvostoliiton välissä ole helppoa. Kun Larja etsii omaa paikkaansa, hän joutuu samalla luopumaan vähitellen buabostaan, joka toivoo lapsenlapsensa jatkavan suvun perintöä itkijänä, joka saattelee vainajat tuonilmaisiin. Itkijäperinne asettuu vastatusten järkeä ja modernia ilmentävän opettajan työn kanssa, eikä Larja aivan vastustelematta kykene kutsumustyötä ottamaan vastaan. Samaan aikaan hän joutuu pohtimaan menneisyyttään Misan puolisona ja etsimään uuden tavan olla sisarensa kanssa. Kun sotatoimet siirtyvät taas lähemmäs, on Larjan tehtävä raskas päätös suhteessaan kotiseutuunsa ja suomalaissotilas Tuomakseen.
Itki toisenkin on vaikuttava ja sisintä ravisteleva romaani, jonka kerronta on kaunista. Erityisesti ihastelin lukiessani kieltä, jossa hyödynnetään karjalaista sanastoa ja kuvataan oivaltavasti niin ympäristöä kuin tunnetiloja. Teoksen sanoma vakuuttaa ja saa pohtimaan, miten harvoin asiat ovat musta-valkoisia ja miten mieletön poikkeustila sota on.
Misa leiskahti mielessäni kuin kipinäryöppy. Jos hän olisi ollut gornitsassa, kumpikin mies olisi yrittänyt ehtiä ampumaan toisensa ensimmäisenä. Sotako meistä teki julmia – vai aiheuttiko julmuutemme sodan?
Toisaalla: Kirsin kirjanurkka ja Amman lukuhetki.
Helmet 2025 -lukuhaaste: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle.
Tämä oli todella upea lukukokemus. Samoin pidin Mäen Ennen lintuja -kirjasta.
VastaaPoista