Siirry pääsisältöön

Aura Koivisto: Harhamat

Mutta nyt en halunnut surra sitä, sillä Tomas oli vierelläni ja Aberranian suurin suo oli ehjä ja kaunis, ja sillä hetkellä tunsin, miten katseeni myötä jokin minun sisältäni virtasi maisemaan ja jokin maisemasta virtasi minuun. / Se oli ihmeellinen tunne, aivan kuin yhtä aikaa olisin irronnut itsestäni mutta kiinnittynyt maisemaan, kuin koko ympärillämme oleva loputtoman monimuotoinen aapa olisi hyväksynyt minut osasekseen, kuin olisimme jotenkin merkillisesti puhuneet yhteistä kieltä, puhutelleet toisiamme ja iloinneet toistemme olemassaolosta.

Aura Koivisto: Harhamat
Into 2023
kansi Elina Warsta
äänikirjan lukija Rosanna Kemppi
kesto 8 t 25 min

Minäkertoja on uupunut. Hän on väsynyt jatkuviin tehokkuusvaatimuksiin ja työn alati kasvaviin odotuksiin. Hän pakenee nykymaailman vaateita Aberraniaan, paikkaan jota kukaan ei oikein edes muista. Aberrania on paikka, jossa voi vihdoin olla rauhassa. Ajatus palaamisesta työelämään kauhistuttaa kertojaa, mutta uudessa maailmankolkassa hän voi olla irrallaan työelämästä.

Tosin täysin eroon kaikesta kertoja ei pääse. Hänen täytyy käydä kaupungissa tapaamassa terapeuttiaan, joka pian havaitsee asiakkaansa voivan paremmin. Syytä muutokseen terapeutti ei tiedä, eikä hän ymmärrä lainkaan asiakkaansa kertomuksia erilaisesta maailmasta – ennemminkin hän kuittaa kaiken kuvitteluksi, hallusinoinniksi. 

Aberrania onkin paikka, jota ei järjellä täysin voi ymmärtää. Siellä asuu kimeerejä, joissa on paljon ihmismäisiä piirteitä mutta myös lintujen ominaisuuksia. Kimeerit ovat konkreettinen osoitus siitä, miten ihminen on lopulta osa luontoa.

Ihminen vain on unohtanut olevansa osa luontoa ja asettunut ennemminkin luomakunnan kuninkaaksi. Kaunista kuvaa romaani ei ihmisestä luo.

– Siinäpä se. Myötätuntoa ei aina pidetä tärkeänä, päinvastoin. Se voi rajoittaa ja mutkistaa elämää. Siitä jopa opetetaan pois, minä sanoin. – Tietenkään ei voi sanoa, että välinpitämättömyys olisi sinällään yleisesti ihailtu ominaisuus, mutta se voidaan selittää joksikin muuksi. Se on olevinaan realismia. ’Jalat ­maassa’ -olemista. Samalla välittämisestä ja huolenpidosta tehdään ­jotakin naurettavaa ja noloa. Myötätuntoa ilkutaan. Varsinkin jos se kohdistuu olentoihin, jotka eivät ole ihmisiä. Voi Ralph, olen ehtinyt saada siitä monta oppituntia.

Eettiset kysymykset on niin helppo kuitata ironialla. Nokkelalla sanailulla moraali saadaan kutistumaan moralisoinniksi. Ironiset ovat ”järkevällä tavalla” kovapintaisia. Kiltit ja hyvää tarkoittavat ovat typeryksiä.

Pidin kovasti Harhamien maailmasta ja siitä, miten hienosti luonto on siinä osa kaikkea. Toisaalta luulen, että vähempi osoitteleminen olisi tehnyt kertomukselle hyvää. Paikoin tuntui, että kerronta ajautui tarpeettoman saarnaavaksi. Samalla sitä kuitenkin ajautui pohtimaan, minkälainen olisikaan maailma, jossa ei olisi tarpeen kiirehtiä ja kilpailla ja juosta jatkuvan talouskasvun perässä.

Helmet 2025 -lukuhaaste: 2. Fantasiakirja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaste: kirjankansibingo

Haasteeseen osallistuvat saavat käyttää bingokuvaa omissa postauksissaan. Kesän ajalle on varmasti taas luvassa monenmoista haastetta, ja päätin minäkin - ensimmäistä kertaa muuten - kyhätä kokoon lukuhaasteen. Viime kesänä Le Masque Rouge -blogin Emilie emännöi kirjabingoa , ja siitä kehittelin edelleen kirjankansibingon. Bingorivejä täytetään lukemalla kirja, jonka kansikuva vastaa kutakin bingoruutua. Eli jos luetun kirjan kansikuvassa on lapsi, saa ruksata kyseisen lokeron. Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai vinottaisesta, kulmasta kulmaan ulottuvasta rivistä, jossa on viisi lokeroa. Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon. Lokeroiden täyttämisessä saa käyttää omaa tulkintaa, kunhan ei vihreää lue punaiseksi. Haaste alkaa huomenna 15.5. ja päättyy 15.8. Elokuun loppuun mennessä toivon jonkinlaista bingokoontia, joka tulisi linkittää tämän postauksen kommentteihin. Bingoajien kesken arvotaan syyskuun alussa jonkinlainen kirjallinen palkinto. Koska tä...

Historiallista romantiikkaa 💓

Äänikirjakoosteessa on tarjolla historiallisia romaaneja: tämänkertaisessa kvartetissa kohdataan monenlaisia tunteita ja erilaisia ihmisiä erilaisissa ympäristöissä. 1700-luvun skotlantilaislinnasta siirrytään ensin parisataa vuotta ajassa eteenpäin mutta pysytään Skotlannissa. Sen jälkeen aika pysyy kuta kuinkin samana mutta maisema vaihtuu Petsamoon. Viimeisessä romaanissa taas liikutaan hieman pohjoiseen ja mennään ajassa hitusen verran taaksepäin. **********   Samassa ovi avautui koputtamatta. Tulija ei ollut palvelijatar eikä edes Charlotten äiti, vaan Fingal MacTorrian, joka marssi sisään naistenhuoneeseen kuin maailman luonnollisimpana asiana. – Täällä kaivataan kuulemma apua, mies sanoi. Kaisa Viitala: Klaanin vieraana Karisto 2024 kansi Timo Numminen äänikirjan lukija Emma Louhivuori kesto 15 t 32 min Kaisa Viitalan historiallinen romaani Klaanin vieraana  aloittaa Nummien kutsu -sarjan, joka sijoittuu 1700-luvulle. Päähenkilö on Agnes, lontoolaisperheen hellitty tytä...

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin...