On vuosi 1986. Vanha kaupunki on ollut jo vuosia hylätty. Sen ovat hylänneet kaikki paitsi ne, joilla ei ole muuta paikkaa minne mennä. Täällä rakennukset ovat enää vain tyhjiä kuoria.
Sarjakuvia tulee luettua turhan harvoin, mutta jostain – en enää muista, mistä, pahoittelut – sain vinkin Mika Lietzenin teoksesta Pnuk. Se vie taaksepäin vuoteen 1986, vaihtoehtoiseen dystopiseen menneisyyteen.
Sarjakuvan päähenkilö elää rauniokaupungissa, joka on jäänyt uuden ja upean moottoritien alle. Sieltä ovat lähteneet pois lähes kaikki. Jäljelle ovat jääneet ne, jotka eivät halua vastata yhteiskunnan tehokkuusvaatimuksiin, ne jotka haluavat elää omanlaistaan elämää vaikka sitten raunioiden keskellä.
Päähenkilö kiertää ottamassa valokuvia rakennuksista, jotka ovat kauniita ja samalla ränsistyviä. Hän tallentaa kaupunkikuvaa, joka on katoamassa ja muuttumassa arkkitehtuuriksi, joka ennemmin lannistaa kuin ihastuttaa.
Vanhaan kaupunkiin saapuu henkilö, ”Louie”, joka nitkauttaa tutut asiat sijoiltaan. Kun hän katoaa, päähenkilö lähtee hänen peräänsä vaellukselle, joka ei suinkaan vie avariin tunturimaisemiin. Muuttuuko kaikki lopullisesti?
Pnuk on kiehtova teos, jonka kuvitus on selkeää ja pääosin harmahtavaa mutta paikoin väreillä kirkastettua. Melankoliaan sekoittuu ripaus toivoa ja tarinan päätös on kiehtova.
Sama juttu eli sarjakuvia ei oikein tule luettua (lapsena luin paljonkin), tänä vuonna luin vain yhden. Tässä Pnukissa on kyllä kiehtova idea ja plussat saa kotimaisuudesta. Ehdottomasti laitan lukulistalle, että jospa ensi kesänä saisi Suomessa kätösiin tämän!
VastaaPoistaOli muuten hämmentävää elokuussa Portsan piha markkinoilla: ihmettelin, kun eräällä myyjällä oli paljon Lietzenin sarjakuvia ym myynnissä. No, se oli Lietzen itse.
VastaaPoista