Minulla on kuumetta (38,7) ja päätäni särkee enkä mene tänään töihin. Me emme halua ottaa mitään riskejä. Syysflunssa, elintarvikkeiden käsittely… Pienimmistäkin valituksista voi tulla seurauksia, isäpuoleni sanoo. Mutta nyt minulla on hyvää aikaa aloittaa kertomukseni projektista nimeltä Rautaruukki. Kerron erään terästehtaan synnystä vaarin ja kamreerin valvonnassa. Tässä tulee taas yksi tarina noususta ja tuhosta, voittajista ja häviäjistä.
Thella Jonsonin Rauha on menneeseen ja kahteen maahan sukeltava runsas romaani. Se kuvaa erään suvun tarinaa neljän henkilön kautta, mutta kertojana on koko ajan Elina Kansa. Hän maalaa lukijan eteen kuvan vaaristaan Tapani Kansasta, äidistään Marjatta Kansasta ja isäpuolestaan Bodi Adnanista. Neljännessä osassa pääroolissa on kertoja itse, ja siinä sidotaan lankoja yhteen mutta jätetään myös sitomatta, sillä eihän kaikki kuitenkaan ole lopussa, jotain on vielä tulossa.
Varsinaisesti tarina alkaa siitä, kun Elina Kansan vaari Tapani tallaa särjen kuoliaaksi. Samoihin aikoihin hän tapaa naisen, jonka kanssa päätyy yhteen, ja siten on suvun muotoutuminen päässyt alkuun. Helmi synnyttää avioliiton alkuvuosina kolme lasta, joista nuorin saa aikanaan tyttären, Elinan.
Ja Elina on se, joka suvustaan kertoo. Hän on kiehtovalla tavalla läsnä tarinoidessaan sukunsa vaiheista, joista hänellä ei tietenkään voi olla ensikäden tietoa. Mutta se ei haittaa, sillä tarinoita voi kertoa sen mukaan, mitä on kuullut. Elina on kuullut paljon, ja kuulemansa perusteella hän esittää seikkaperäisiä kuvauksia niin isovanhempiensa yhteiselon alusta kuin äitinsä lapsuudesta.
Kun Johan Vilhelm ja Marjatta tapasivat, minä olin siis vielä pelkkä tähti taivaalla, vain leijuvaa utua jossain avaruudessa, ajattelematon ajatus, silkkaa tomua ja mitä niitä nyt on, tuollaisiahan minäkin aina sepitän pojalleni, kun hän joskus kyselee mistä me olemme tulleet.
Erään suvun tarinaan kietoutuu myös se, mitä ympärillä tapahtuu. Ruotsin pääministeri Olof Palme murhataan, Neuvostoliitto hyökkää Afganistaniin ja Yhdysvallat Irakiin. Maailman tapahtumat kehystävät yksityisiä tapahtumia ja vaikuttavat perheeseen enemmän tai vähemmän.
Rauha on viehättävä romaani. Erään suvun vaiheita tarkastellaan lämmöllä, humoristisestikin. Kertojan ääni on miellyttävä: tarinan äärellä voisi kuvitella istuvansa lämpimässä tuvassa kuuntelemassa muistelmia, jotka voisivat hyvinkin olla totta mutta joista osaa voisi myös arvailla hyväntahtoisesti väritetyiksi.
Kaikessa ihastuttavuudessaan Rauha on myös hitusen väsyttävä romaani. Se rönsyilee ja ajatuskulkuja riittää. Toisessa hetkessä olisin voinut ihastua kauniskieliseen kertomukseen enemmän kuin nyt, mutta tällä kertaa jokin jätti hieman etäälle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.