Pelkäsin, että tapaaminen olisi lopulta pettymys. Että se olisi kuin suurin osa taiteesta: ehkä ihan kiinnostava, mutta silti kyvytön muuttamaan mitään. Puhelimeni alkoi väristä takkini taskussa. Yksityisviesti: En malta odottaa, että näen sinut. Hieman imelää ehkä, mutta joka tapauksessa minua alkoi hymyilyttää. Olen säilyttänyt tuon viestin kaikki nämä kuukaudet, vaikka monta muuta olen poistanut vihaisestikin. Juuri tuosta viestistä on tullut minulle tärkeä: ajattelen, että se on jonkinlainen todiste. Todiste siitä, että en ole vain kuvitellut kaikkea.
Maisku Myllymäen toisinkoinen Valvoja on nimeltään monimerkityksinen: romaanin minäkertoja Maia on museon valvoja, mutta hän on myös vapaa-ajallaan valvoja, koska ei kykene nukkumaan. Valvoja on myös sisällöltään monimerkityksinen ja siten hyvin kiinnostava.
Valvoja on yhdenpäivänromaani, joka keskittyy joulukuiseen päivään. On Kuvanveistäjät ihmisen äärellä -näyttelyn viimeinen päivä. Kahdeksan kuukautta esillä ollut näyttely tullaan purkamaan, ja samaan aikaan eräänlaisessa käännekohdassa on Maian elämä. Kuukausia aiemmin, varhain näyttelyn avajaispäivänä, Peter on lähettänyt Maialle kaveripyynnön sosiaalisessa mediassa, ja siitä käynnistyi näyttelyn mittainen suhde ihmiseen, jonka Maia haluaa mutta joka herättää hänessä myös epävarmuutta ja ristiriitaisia tunteita.
Haasteena on sekin, että Maia tarvitsee kipeästi toista ihmistä. Yksin ollessaan hän valvoo yö toisensa perään, mutta toisen ihmisen lähellä hän kykenee nukkumaan.
Nuo syksyiset yöt; miten lempeästi hän sulki minut syliinsä. Vartalomme sopivat yhteen täydellisesti, jokainen mutka, kuoppa ja kaarre löysi vaivattomasti vastinparinsa. Uni, joka noina öinä valtasi minut, oli syvää ja loputonta. Niin syvää, etten sen aikana tiennyt olevani edes olemassa.
Uusi ihmissuhde ei ole kitkaton. Peterissä on jotain vastuutonta, eikä häneen voi luottaa. Kun hän sanoo menevänsä kotiinsa, Maia löytääkin somea valvoessaan kuvan miehestä yökerhossa. Mutta voiko Maiaankaan luottaa? Ovatko hänen havaintonsa totta vai vain värittyneitä (ja unettomuuden sekoittamia) tulkintoja todellisuudesta? Millä tavoin sosiaalinen media vaikuttaa hänen ja kenen tahansa muunkin ymmärrykseen siitä, mikä on tärkeää ja mitä todella tapahtuu?
Tärkeä osa teosta on taide, onhan Maia töissä taidemuseossa. Maia on taideihminen jokaista soluaan myöten; hän tarkkailee ihmisten suhdetta taiteeseen ja löytää arjesta yhtymäkohtia taiteeseen. Mikä merkitys taiteella on ja minkälaisiin asentoihin taiteen tulee taipua virikkeiden täyttämässä nykyajassa, teoksessa pohditaan. Se, miten vaivattomasti taide soljuu osaksi arkisia havaintoja, on ihailtavaa.
Ihailin jo Maisku Myllymäen esikoisen Hollyn kohdalla sitä, miten upeasti kirjailija kuvaa ihmisiä, jotka eivät ole erityisen miellyttäviä. Niin hän tekee nytkin ja taidolla tekeekin. Maian kuva on vaikuttava ja vakuuttava, ja kaikessa epämiellyttävyydessään hän on myös hyvin kokonainen ja ymmärrettävä. En voi olla miettimättä, miten paljon Maian kohdalla on kysymys siitä, että lopulta hän tarvitsisi vain rakkautta ja turvaa, jotain vakaata.
Valvoja on niitä teoksia, joiden harkittujen ajatusten äärelle tekee mieli pysähtyä: kieli on kaunista ja sisältö pohdintaan houkuttavaa. Samalla se on niitä teoksia, jotka pitävät otteessaan: intensiivinen ja hieman nitkahtanut tunnelma vaatii selvittämään, mistä oikeastaan on kysymys. Kertomus jättää jälkeensä kysymyksiä, ja se sopisikin varmasti mainiosti vaikkapa lukupiirissä käsiteltäväksi.
Valvojasta muualla: Kulttuuri kukoistaa ja Kirjaluotsi.
Holly oli vaikuttava ja vakuuttava esikoinen, eikä ole syytä epäillä, etteikö Valvoja jatkaisi samalla linjalla.
VastaaPoistaHauska sattuma muuten, että Leena Lehtolaisenkin uutuuskirjassa päähenkilö on töissä taidemuseossa ja kirja käsittelee ihmisten suhdetta paitsi toisiinsa myös taiteeseen. Ehkä museo-kirjoja ilmestyy enemmänkin ja nämä ovat vain putkahtaneet nyt tietoisuuteeni, mutta jännä ilmiö joka tapauksessa.
Hienosti esittelit Valvojan. En ollut ajatellutkaan, että nimi tarkoittaa myös ihmistä, joka ei nuku. Kirjan teemat ovat mielestäni valittu hienosti, ei ole jotain sinnepäin, vain selkeää ja rajattua. En ole vielä lukenut Valvojaa, mutta olen menossa kuuntelemaan Maiskua Ateneumiin 15.10. joten tartun kirjaan sen jälkeen. Nyt olen paremmin kärryillä kuin ennen postaustasi, kiitos!
VastaaPoista