Hän pysähtyi Albatrossin porrashuoneeseen ja katsoi ulko-oven yläpuolella olevaa lasimaalausta. Valkoinen lintu seisoi jyhkeänä, paksunokkaisena ja hieman ankaran näköisenä aaltoilevan taustan päällä. Meren aallot oli maalattu kahdella sinisen sävyllä, ja kun valo osui ikkunaan oikeasta kulmasta, kuvajainen läikehti lasin läpi porrashuoneeseen ja sai pienet aallot tanssimaan huoneen seinillä. Vaikka lintu näytti kuvassa kömpelöltä, Fanny saattoi kuvitella, miten se levittäisi siipensä, pakenisi lasisesta vankilastaan ja katoaisi Turun taivaalle, lentäisi kohti merta väsymättä, lepäämättä, uneksien rannattomista meristä ja kaukaisista maista. Fanny oli aina rakastanut lasimaalauksen lintua, se sai hänet tuntemaan, että hän oli kotona. Jenna Kostet: Valkoisen linnun kaupunki Aula & Co 2025 kansi Sanna-Reeta Meilahti 278 sivua Valkoisen linnun kaupunki jatkaa Sinisiipisten saaren aloittamaa historiallisten romaanien trilogiaa. Nyt päähenkilö on Fanny Ahlgren, kauas matkanneen Ai...