Kirjakaapin kummitus

Elisabeth, joka istuu Danielin huoneessa Maltingsin hoivakodissa lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ei muista mitään tuosta päivästä eikä kävelyretkestä eikä viimeksi kuvatusta keskustelusta. Ja yhtäkkiä tässä, hyvässä tallessa, on Danielin alun perin kertoma tarina, kokonaisuudessaan palautettuna siitä ihmisen aivosolukon sopukasta, joka säilyttää koskemattomana ja tarkasti arkistoituna kaikki ulottuvaisuudet elämän aikana koetusta (mukaan lukien sen tietyn maaliskuisen illan leudomman sään, ilmassa leijuneen uuden vuodenajan tuoksun, etäältä kantautuneen liikenteen huminan ja kaiken muunkin, minkä Elisabethin aistit ja tajunta ymmärtävät ajasta ja paikasta ja hänen omasta läsnäolostaan niissä). Ali Smith: Syksy Kosmos 2022 alkuteos Autumn  2016 suomentanut Kristiina Drews äänikirjan lukija Sari Haapamäki kesto 6 t 11 min Ali Smith on niitä kirjailijoita, joiden nimi on tullut esiin vuosien ajan ja joiden kohdalla tulee aina miettineeksi, että haluan tutustua heihin tarkemmin. ...

Tuli pauhasi pätsissä. Päivä oli pitkällä, mutta Pola viipyi poissa. Buabon vieressä nukuttu päiväuni viipyili raskaana jäsenissäni, eikä buabo ollut vieläkään herännyt. Vuoteessa oli ollut niin ahdasta, että niskojani särki. Ulkona oli pilvetön taivas, juuri sellainen, jolloin sotakoneet usein lensivät. Illalla pimentäisin ikkunan, kuten aina korpiopistolla. Merja Mäki: Itki toisenkin Gummerus 2024 415 sivua Jouduin vuosi sitten yllättäen vuodelepoon, ja sain äidiltäni silloin ajanvietteeksi Merja Mäen historiallisen romaanin Itki toisenkin . En kuitenkaan tullut vielä silloin kirjaan tarttuneeksi vaan säästelin sitä hyllyssäni melkein vuoden päivät. Itki toisenkin  on itsenäinen jatko-osa Ennen lintuja  -romaanille, josta muistan pitäneeni. Evakkotarina tuntui ilmestyessään valitettavan ajankohtaiselta, ja myös tämän toisinkoisen äärellä tuli väistämättä miettineeksi, miten sota on puheissa läsnä tälläkin hetkellä. Romaanin päähenkilö on Larja, opettaja Aunuksen Karjalasta. ...

Koko ajomatkan kaupungin läpi pidän käteni vierei sellä istuimella lepäävän Sheban päällä ja ajattelen: älä  ajattele. Koko matkan Iowasta Ithacaan, tuhat kolme sataa kilometriä, Sheba istui takapenkillä mattorullan  päällä, painoi leukansa olkapäätäni vasten ja katseli,  miten maisema vieri ohitse. Tunnen miten se puhisee  kättäni vasten, yrittää päästä kääntymään, ja sitten me  käännymme, olemme parkkipaikalla, olemme perillä. Jo Ann Beard: Juhlapäiviä Tammi 2025 alkuteos Festival Days  2021 suomentanut Riina Vuokko äänikirjan lukija Anna Paavilainen kesto 9 t 40 min Jo Ann Beard määrittelee itsensä ennen kaikkea esseistiksi ja määrittelee Juhlapäivien  alkusanoissa esseiden olevan novelleja ja novellien esseitä. Kustantajan mukaan Juhlapäiviä  on novellikokoelma, mutta kirjailijan mukaan teoksen tekstit voisivat siis olla myös esseitä. Ajatuksessa on jotain hämmentävää, ja Risto Niemi-Pynttäri pohtiikin asiaa Maailmankirjoissa . Vaikka kuunteli...

Kun lähdemme pois kun menemme talveen / saari sytyttää puihin punaiset valot. Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa Siltala 2024 113 sivua Sain keskellä surua arvokkaan vinkin lukea joskus Tuija Välipakan runokokoelma Saari josta olen poissa . Onneksi sain. Olen keskittynyt runoihin välillä pidätellen kyyneliä, välillä henkeä. Olen nauttinut kokoelman säkeistä suunnattomasti ja ihmetellyt, miten kauniisti ja koskettavasti runoilija voi pukea surun ja ikävän sanoiksi. Saari josta olen poissa  oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se oli minulle sitä, mitä olin tietämättäni kaivannut. Runojen ja runoilijan perässä lukija saa kulkea saareen, joka on ollut osa elämää oikeastaan aina. Siellä on paljon tuttua ja paljon muistoja, ja isä on siellä vieläkin, vaikka hän onkin poissa. Ajatuksessa menetetyistä rakkaistamme osana meille tärkeitä paikkoja on jotain suunnattoman lohdullista. Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti. / Ei, vaikka minulle soitetaan sairaalasta: / isäsi on kuollut. / / Hän o...

Eilis kuuli Rosellan tulevan kotiin. Hän mietti, olisiko tavanomainen rento sanailu heidän neljän kesken ruokapöydässä mahdollista tänään. Jos miehen käynti ei ollut jonkinlainen pila, osa hänen elämästään oli lopussa. Hän toivoi, että mies olisi tehnyt vaimonsa raskaudesta toisenlaisen päätöksen, sellaisen joka ei olisi koskettanut häntä ja Tonya millään lailla. Sitten hän tajusi, miten epätoivoinen ja turha toive se oli. Ei hän voinut pakottaa miehen koputusta pois oveltaan vain siksi, että halusi niin. Colm Tóibín: Long Island Tammi 2024 alkuteos Long Island  2024 suomentanut Kaijamari Sivill kansi Markko Taina 345 sivua Muistan, että ihastuin suuresti Colm Tóibínin kerrontaan, kun luin romaanin Brooklyn . En oikein tiedä, miksi en kuitenkaan ole tullut vuosiin kirjailijan tuotannon äärelle palanneeksi. Long Island -romaanin ostin omaan hyllyyni kuta kuinkin vuosi sitten, ja siellä se on saanut odotella. Onneksi odotus ei jatkunut vuosia vaan otin romaanin luettavakseni keskellä...

Siimassa oli valmiina teräksinen, haukien mutkille purema peruke. Elina avasi pakin, valitsi yhdeksänsenttisen popperivaapun ja kiinnitti sen perukkeeseen. Hän pani vanhaan silmälasikoteloon vielä muutaman lipan ja lusikan ja pienen vaapun ja työnsi kotelon saappaanvarteen. Hän astui ulos navetasta takapihalle ja katsoi valkoisia pilviä. Ne liikkuivat verkkaisesti taivaan poikki kuin mutatoituneet enkelit. Elina ajatteli, että tästä tulee vielä ihan hyvä päivä. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys Siltala 2019 äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 27 min Pienen hauen pyydystys  on yksi aika pitkään lukulistallani pyörineistä kirjoista. Muistan, että se herätti paljon myönteistä huomiota joitakin vuosia sitten. Myöhemmin se päätyi Kirjagram top 100 -listalle eli kirjasomettajien mielestä tämä pohjoiseen sijoittuva romaani on yksi parhaista 2000-luvulla julkaistuista kotimaisista kirjoista. Päädyin viimein lämpimän loppukesän aikoihin ja syksyä odotellessani klikkaamaan Juhani Ka...

Oli outoa olla taas Helsingissä. Kun kävelin kaduilla, tuntui kuin kehoni olisi muistanut enemmän kuin pääni; tavoitin sirpaleisia muistikuvia kauan sitten tutuista kaduista vasta kun jalkani olivat kuljettaneet minut tottuneesti kulman ympäri. Olin ostanut järkevät kengät ja sadetta pitävän pitkän takin, joiden ansiosta kykenin tutkimusretkiin vanhassa kotikaupungissani, ja kävelin päivittäin kilometrejä vain päästäkseni ulos Hikipään palvelijanhuoneesta. Huoneen vuode, tai pikemmin muisto siellä vietetystä yöstä, ahdisti ja vainosi minua, vaikka yritin selittää itselleni, että rikoksetkin vanhenivat. Intohimoa ei kai oikein voinut edes laskea rangaistavaksi teoksi? Parempi oli kuitenkin pysytellä poissa nurkista, joihin liittyi monimutkaisia tunteita. Siispä kävelin Helsinkiä ympäri ja ihmettelin hämärästi tuttuja kortteleita, joiden laidalta ei enää avautunutkaan horisontti, vaan katse hakeutui milloin mihinkin rakennukseen, joita tuntui putkahtaneen poissaoloni aikana arvaamattomii...

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

Margo vilkaisi rouvaa uudelleen. Hän tiesi, ettei emäntä halunnut lähteä Räävelistä. Kun laiva ja viesti olivat saapuneet, rouva oli tunnustanut olevansa vihainen, että aviomiehellä oli ollut otsaa selvitä hengissä sekä syksyisestä merimatkasta että sitä seuranneesta talvesta. Emäntä oli suuttunut myös siitä, että herra Krause kirjoitti odottavansa malttamattomana vaimonsa ja tavaroidensa saapumista. Nämä ajatukset oli rouva Blanka kertonut hänelle kahden kesken. Margo oli vastannut, että oli jumalatonta puhetta toivoa kenellekään kuolemaa, ja rouvaa oli kyllä hävettänyt. Hän oli lohduttanut, ettei niin tärkeiden miesten kuin herra Krausen elämä voinut olla kiinni naisten toiveista, joten tuskinpa rouvan ajatuksilla oli vaikutusta aviomiehen elämän pituuteen. Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär WSOY 2025 kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 11 t 10 min Ulla Raskin Blanka, Itämeren tytär  aloittaa komeasti historiallisen Kylmä meri -sarjan. Sarjan seuraava ...

Frank viettää vuorokauden kaikki valoisat tunnit ulkona maatilan töissä ja jatkaa usein vielä pimeälläkin. Hän hoitaa eläimiä ja viljelee maata, enkä ole koskaan tavannut ahkerampaa ihmistä. Siitä huolimatta hän pysähtyy aina katsomaan keväistä auringonlaskua tai kiurun huikeaa liitoa taivaalla, sillä sään ja luonnon tarkkaileminen on hänellä luissa ja ytimissä. Muun muassa sen vuoksi rakastan häntä. Hänellä ei ole aikaa lukea romaaneja tai käydä teatterissa. Hän ei tunnistaisi Dry Martinia, vaikka joku viskaisi sen hänen kasvoilleen. Hän on Gabriel Wolfen täydellinen vastakohta, ainakin sen perusteella, mitä olemme lehdestä saaneet lukea. Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu Gummerus 2025 alkuteos Broken Country   suomentanut Outi Järvinen kansi Jenni Noponen 374 sivua Missä maa murtuu  lienee jonkinlainen BookTok-ilmiö, ja siitä on suunnitteilla elokuva. Varsin elokuvallinen englantilaiselle maaseudulle sijoittuva romaani onkin. Minäkertoja on Beth, joka elää 1960-luvun lopul...