Kirjakaapin kummitus

Olin palannut sisään sairaalaan ja tarkkailin odotusaulan potilaiden vointia. Jos joku vaikutti todella huonovointiselta, mittasin sykkeen ja tunnustelin kuumetta. Aulassa vellovista keskustelun pätkistä sain koottua jonkinlaisen kokonaiskäsityksen siitä, mitä lähistöllä oli tapahtunut. Kinnilän kylässä punikit olivat olleet jumissa pitkiä aikoja eivätkä tienneet ulkomaailmasta yhtään mitään. Joku rohkea postipoika oli halunnut auttaa ja oli käynyt hakemassa ja viemässä sanomalehtiä ylittäen taistelurintaman mennen tullen, eikä kukaan ollut ampunut häntä. Ei kukaan. Se tarina ilahdutti sairaalani vastaanottoaulassa, potilaat taputtivat ja naureskelivat. Kyllä tämä vielä tästä , he sanoivat ja nyökyttelivät. Ei tämä olekaan niin paha. Petra Rautiainen: Puuntappajat Otava 2025 kansi Tuomo Parikka 217 sivua Kevättalvi 1918 on kaoottinen. Nuori Suomi elää keskellä sekasortoa, kahtiajakautuneisuuden aikaa, ja eräässä saaressa keskellä Saimaata sijaitseva sairaala on otettu Punaisen Ristin k...

Vuodenajat voivat toimia puolestamme tai meitä vastaan, sen mukaan, annammeko niiden kannatella vai murjoa itseämme. Näennäisen vastavoiman voi muuntaa myötävoimaksi – niin kuin intialaisessa uskomuksessa, jonka mukaan riikinkukko saa sulkiensa väriloiston syömällä myrkkykäärmeitä. Kaikki alkaa siitä, että tutustumme aikoihin. Liikumme tutulla kentällä, ponnistella ei tarvitse. Jo planeetan ammoin asuttaneille syanobakteereille oli kehittynyt sisäinen kello elintoimintoja ajastamaan. Lämmön ja valon, kylmän ja pimeän tilkkutäkki kutoutuu ja purkautuu ennakoitavan, tutun rytmin mukaan. Kun tutustuu vuorokauden- ja vuodenaikoihin, huomaa niiden keskinäisen sukulaisuuden. Keväässä ja aamussa on samaa, niin kuin on kesässä ja päivässä, syksyssä ja illassa, yössä ja talvessa. Sama analogia ulottuu ihmisen ja jopa kulttuurien elinkaareen: esimerkiksi aamu tai kevät vertautuu lapsuuteen ja kulttuurien elinkaaressa niiden syntyvaiheeseen. Jokaisella vaiheella on kehitystehtävänsä, eikä mitään ...

Annabelin ympärillä oli sekä hänen perheensä jumalaisuuden että oman valovoimansa takia niin hehkuva auta, että kaikki janosivat sen lämpöön, mutta kyllä minuakin liehiteltiin. Olin hyvä keksimään leikkejä ja organisoimaan pelejä, joten en jäänyt Annabelin varjoon. Se, että yhdistimme voimamme, teki meistä entistä kadehdittavampia. Annina Holmberg: Annabel Lee Siltala 2025 kansi Jenni Saari 378 sivua Annabel Lee aloittaa Häpeämättömät-romaanisarjan, jonka keskiössä on aikuiseksi kasvava naisnelikko: Annabel, Angelika, Lolita ja Lara löytävät toisensa koulutyttöinä: ensin 1970-luvulla ystävystyvät Annabel ja Angelika, sitten Lolitan myötä kahdesta tulee kolme. Vuosikymmenen vaihteessa Lara täydentää triosta kvartetin, ja alkaa vuosikymmenten yhteinen matka. Avausosan kertojana toimii Angelika, joka tarkastelee tapahtumia jälkikäteen. Hän siis tietää, mitä tulee tapahtumaan, ja tarjoileekin lukijalle vihjeitään. Mutta hän myös eläytyy siihen, miten tytöistä kasvoi teinejä ja sitten aikui...

Istun niin hiljaa kuin pystyn, en nyyhki enkä kuivaa niitä kahta kyyneltä, jotka valahtavat silmistä, mutta seuraavat pysäytän, en halua keskeyttää mitään, en häiritä heitä, olla vaivoiksi, en liikauta sormeakaan vaan yritän ajatuksissani löytää Mikon, löytää talon jonka hän rakentaa, siellä me istumme, oman pöytämme ääressä, ja lapset astelevat lähemmäs kun minä luen kirjettä, ehkä kirjettä Pehriltä, sanoja joilla hän kuvaa uutta elämäänsä Amerikassa, mutta kun lähestyn kuvittelemani tuvan seinää, käteni kurkottaa toista kuvaa kohti, se on kai muistoni, siitä kun pienenä tartuin jääpuikosta, joka roikkui katosta talon kulmassa, se oli käsivarren paksuinen ja ylsi lähes maahan saakka, mutta sitten minä katkaisin sen. Ääni helisi siinä hiljaisessa maailmassa ja jää tuntui kädessä painavalta, niin pitkältäkin, että sitä oli vaikea pidellä. Ingeborg Arvola: Villien tuulten ranta Gummerus 2025 alkuteos Vestersand suomentanut Aki Räsänen äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto 13 t 33 min...

Dolores Parkissa istuskelun jälleen kävelin Airan kanssa takaisin Harvey Milk Plazalle, varmistin vielä kerran, että hän osaisi siitä kämpille, laskeuduin portaat alas suuren sateenkaarilipun kohdalta ja matkustin Montgomery Stationille. Sitten kävelin Market Streetiä eteenpäin, kiertelin Westfieldin ostoskeskuksessa, joka on kaikesta päätellen sulkeutumassa, kuten monet keskustan merkkiliikkeistä, katselin ostoskärryjään työntäviä kodittomia, joita oli keskustassa vielä enemmän kuin Castron kulmilla ja mietin, miten yhteiskunta, joka näyttää pinnalta niin kehittyneeltä, voikin olla pohjimmiltaan täysi kehitysmaa. Tiina Tuppurainen: Jossain on aina San Francisco Avain 2025 310 sivua Nykyajassa Emmi matkustaa tätinsä Airan kanssa San Franciscoon. Aira on jäänyt hiljattain puolisonsa hylkäämäksi ja on allapäin – ensialkuun on epävarmaa, lähteekö Emmin täti lainkaan matkaan kauas valtameren taakse, vaikka on pitkään reissusta haaveillut. 1980-luvulla Tony elää riemukasta vapauden aikaa Sa...

Nurkassa seisova pönttöuuni rasahteli, kun hiillos jäähtyi. Kalle ei tuntenut nurkista hiipivää kylmyyttä, ainoastaan palavaa tiedonhalua, jota hän ei enää yrittänytkään hillitä. Katsomatta poikaansa Anna unohtui tuijottamaan odotussalin ikkunaan, jonka takana odotti helmikuinen ilta. Hän siirtyi ajatuksissaan vuoteen 1934 ja alkoi kertoa syyskuisesta junamatkastaan, jonka määränpäänä oli ollut Kajaani. Palatessaan muistoihinsa Anna tunsi ruumiissaan vaunun nytkähdykset ja kuuli kiskojen kolkkeen höyryveturin huudattaessa pilliään. Jaana Piira: Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot Lind & Co 2025 kansi Laura Noponen äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 9 min Kääntyvä vaihde, kirskuvat kiskot  jatkaa Kellomäki-sarjaa, jonka avausosa Polttavat raiteet, aseman varjo  jäi sillä tavoin mukavana mieleen, että kakkososa tuli myös klikattua äänikirjahyllyyn kuunneltavaksi. Nyt eletään 1950-lukua ja nuoremman sukupolven on aika astua esille. Annan ja Niilon poika Kalle alkaa olla a...

When he looked back out, the sky was blank and blue. He took a sip of the bitter coffee and stared again at the file he hadn’t saved. It wasn’t easy to see it now, in the glare of the sunlight, so he changed the font to bold and tilted the screen. For a while he tried again to focus on what was there, but in the end he decided to settle down to the raft of letters which would all be identical, except for the name.  Claire Keegan: So Late in the Day – stories of women and men Grove Press 2023 119 sivua Olen ihastunut suuresti irlantilaiskirjailija Claire Keeganin taidokkaaseen ja eleettömän vaikuttavaan kerrontaan. Marraskuussa suomeksi ilmestyvä So Late in the Day  valikoituikin lukulistalleni nimenomaan kirjailijan vuoksi. Halusin lukea Keeganilta jotain alkuperäiskielellä, ja lukiessani vaikutuin niin Keeganin kuin myös hänen teoksiaan suomentaneen Kristiina Rikmanin taidoista: tuntuu, että aiemmin suomeksi lukemistani teoksista on tunnistettavissa kirjailijan tyyli yhtä lai...

Yritän keskittyä kahvilasta kantautuvaan, grillattujen maissien makeaan tuoksuun. Vedän makeutta sieraimista sisään, puhallan ilman suun kautta ulos. Koetan katsella äitini yli, aavana aaltoilevaa merta, pitkälle horisonttiin. En onnistu, näen vain äitini sivuprofiilin, erotan hänen taukoamatta papattavat huulensa. Millaista versiota hän mahtaa parhaillaan kertoa? Tiina Katriina Tikkanen: Kerro minulle äidistäsi Atena 2025 kansi Elina Warsta 170 sivua Tiina Katriina Tikkasen esikoisteos Toinen silmä kiinni  jäi mieleen, ja niinpä ilahduinkin suuresti, kun sain lahjaksi kirjailijan uusimman romaanin. Kerro minulle äidistäsi  jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa hyvin kiinnostavalla tavalla. Kertomus alkaa prologimaisella kuvauksella hetkestä etelänlomalla. Kotiinlähtö on koittamassa pian, kolmen sukupolven matka on tulossa päätökseensä. Julia, hänen tyttärensä ja äitinsä asettuvat hellehattuineen rannalle, pohtivat jäätelön ostamista. Sitten rantaretken tunnelma muuttuu äkkiä, ku...

On järkyttävää huomata olevansa illalla toisessa maailmassa kuin aamulla, mutta ei se ole loppujen lopuksi kovin harvinaista. Aamulla on onnellisesti naimisissa, ja päivän aikana puoliso kuolee; aamulla vallitsee rauha, ja illalla maa onkin sodassa; aamulla herää täysin tietämättömänä, ja illalla on selvää, että pandemia on saapunut. Aamulla herää kirjakiertueella, jota on vielä monta päivää jäljellä, ja illalla kiirehtii kotiin hakematta matkalaukkua hotellihuoneesta. Emily St. John Mandel: Rauhallisuuden meri Tammi 2025 alkuteos Sea of Tranquility   suomentanut Aleksi Milonoff äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 6 t 3 min Todettakoon heti alkuun, että en juurikaan lue scifi-romaaneja enkä tulevaisuuteen sijoittuvia kertomuksia, koska ajatus oman planeettamme elinolojen heikkenemisestä ja muiden planeettojen valloittamisesta ahdistaa – ja usein tulevaisuusskenaarioissa on kysymys juuri nykymaailman muuttumisesta kovin pelottavaan suuntaan. Tuollaiset skenaariot eivät tiete...

My name is James. I am going to get my family. You can come with me or you can stay here. You can come and try freedom or you can stay here.You can die with me trying to find freedom or you can stay here and be dead anyway. My name is James. Percival Everett: James Mantle 2024 äänikirjan lukija Dominic Hoffman kesto 7 t 49 min James – tai Jim – on orja Missourissa. Elämän perustat horjuvat pahan kerran, kun mies kuulee, että hänet aiotaan myydä New Orleansiin. Myynti tarkoittaisi eroa vaimosta ja tyttärestä, ja sitä James ei aio sietää. Hän karkaa saadakseen itselleen aikaa laatia suunnitelman, joka veisi hänet ja hänen perheensä kohti parempaa tulevaisuutta. James piiloutuu Jacksonin saarelle, ja siellä hän kohtaa erään tutun nuorukaisen. Huckleberry Finn on paennut väkivaltaista isäänsä ja lavastanut kuolemansa. Kaksikko päätyy yhdessä matkalle kohti vapautta – tai niin he ainakin toivovat. Mutta matkassa on monenlaisia vaaroja, eikä pakoa helpota se, että heidän yhtäaikainen katoami...

Ajatuksissani palaan noihin öihin, yritän kirjoittaa siitä, miltä tuntuu nukkua samalla vuodesohvalla kuolevan äidin kanssa, mutta ajatukseni juuttuvat asuntoon, hänen tuoksunsa ja televisioon. Luulen, että ajatusten sotkeutuminen johtuu siitä, ettei ahtaassa pienessä tilassa ole mahdollista erottaa kirjaimia. Sitä voi kuvailla raskaaksi mykkyyden tunteeksi, se oli nimenomaan mykkyyttä. Asetuin makuulleni seinän viereen ja jännitin koko vartaloni niin, etten edes hipaisisi nukkuvaa äitiä turhaan. Asetuin makuulleni ja jähmetyin horrokseen. Helmikuiset yöt ovat niin sameita. En ole koskaan pitänyt helmikuusta, jonka taivas kietoutuu sameaan, haaleaan harsoon. Oksana Vasjakina: Haava Otava 2023 alkuteos Рана 2021 suomentanut Riku Toivola kannen kuva Rijksmuseum, Amsterdam ("Kurjenmiekka", tuntematon 1817) 261 sivua Runoilija Oksana Vasjakinan esikoisromaani Haava  keskittyy kuolemaan. Kertojan äiti kuolee ja on kuollut, ja tytär matkustaa tuhkauurnan kanssa Siperiaan haudatakse...

Mummi oli kertonut minulle kuinka ensimmäinen yritys pystyttää silta tammikuussa 1870 oli mennyt ihan päin helvettiä. Amanda oli ollut silloin neljätoistavuotias ja raatanut jo lähes kaksi vuotta Luuradalla. Ristikkosilta oli tilattu paloina Englannista, rakennelma oli valettu keittoraudasta. Keskijänne mitattiin kokoon Kymijoen rannalla, se oli yhteen liitettynä valtavan painoi yli kolme ja puolisataa tonnia ja oli kuusikymmentäviisi metriä pitkä. Säät oli olleet tammikuussa lauhat ja joki virtasi vuolaana, rajajääkärikomppanian oli joutuneet pystyttämään virtaavaan veteen telineitä joiden päällä silta saataisiin siirrettyä paikoilleen. Juuri kun telineet oli valmiit ja rautaristikko piti siirtää joen yli, olikin tullut yllättäen paukkupakkanen. Rannat oli hetkessä jäätyneet ja vuolas virta oli tempaissut mukaansa jähmettyneitä jäävuori rantatöyräiltä ja ne jäävuoret ja niiden lohkareet törmäsi puisiin rakennustelineisiin ja pirstoi ne kuin tellinkejä olisi ammuttu tykeillä. Ne miehet...

Elisabeth, joka istuu Danielin huoneessa Maltingsin hoivakodissa lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, ei muista mitään tuosta päivästä eikä kävelyretkestä eikä viimeksi kuvatusta keskustelusta. Ja yhtäkkiä tässä, hyvässä tallessa, on Danielin alun perin kertoma tarina, kokonaisuudessaan palautettuna siitä ihmisen aivosolukon sopukasta, joka säilyttää koskemattomana ja tarkasti arkistoituna kaikki ulottuvaisuudet elämän aikana koetusta (mukaan lukien sen tietyn maaliskuisen illan leudomman sään, ilmassa leijuneen uuden vuodenajan tuoksun, etäältä kantautuneen liikenteen huminan ja kaiken muunkin, minkä Elisabethin aistit ja tajunta ymmärtävät ajasta ja paikasta ja hänen omasta läsnäolostaan niissä). Ali Smith: Syksy Kosmos 2022 alkuteos Autumn  2016 suomentanut Kristiina Drews äänikirjan lukija Sari Haapamäki kesto 6 t 11 min Ali Smith on niitä kirjailijoita, joiden nimi on tullut esiin vuosien ajan ja joiden kohdalla tulee aina miettineeksi, että haluan tutustua heihin tarkemmin. ...

Tuli pauhasi pätsissä. Päivä oli pitkällä, mutta Pola viipyi poissa. Buabon vieressä nukuttu päiväuni viipyili raskaana jäsenissäni, eikä buabo ollut vieläkään herännyt. Vuoteessa oli ollut niin ahdasta, että niskojani särki. Ulkona oli pilvetön taivas, juuri sellainen, jolloin sotakoneet usein lensivät. Illalla pimentäisin ikkunan, kuten aina korpiopistolla. Merja Mäki: Itki toisenkin Gummerus 2024 415 sivua Jouduin vuosi sitten yllättäen vuodelepoon, ja sain äidiltäni silloin ajanvietteeksi Merja Mäen historiallisen romaanin Itki toisenkin . En kuitenkaan tullut vielä silloin kirjaan tarttuneeksi vaan säästelin sitä hyllyssäni melkein vuoden päivät. Itki toisenkin  on itsenäinen jatko-osa Ennen lintuja  -romaanille, josta muistan pitäneeni. Evakkotarina tuntui ilmestyessään valitettavan ajankohtaiselta, ja myös tämän toisinkoisen äärellä tuli väistämättä miettineeksi, miten sota on puheissa läsnä tälläkin hetkellä. Romaanin päähenkilö on Larja, opettaja Aunuksen Karjalasta. ...

Koko ajomatkan kaupungin läpi pidän käteni vierei sellä istuimella lepäävän Sheban päällä ja ajattelen: älä  ajattele. Koko matkan Iowasta Ithacaan, tuhat kolme sataa kilometriä, Sheba istui takapenkillä mattorullan  päällä, painoi leukansa olkapäätäni vasten ja katseli,  miten maisema vieri ohitse. Tunnen miten se puhisee  kättäni vasten, yrittää päästä kääntymään, ja sitten me  käännymme, olemme parkkipaikalla, olemme perillä. Jo Ann Beard: Juhlapäiviä Tammi 2025 alkuteos Festival Days  2021 suomentanut Riina Vuokko äänikirjan lukija Anna Paavilainen kesto 9 t 40 min Jo Ann Beard määrittelee itsensä ennen kaikkea esseistiksi ja määrittelee Juhlapäivien  alkusanoissa esseiden olevan novelleja ja novellien esseitä. Kustantajan mukaan Juhlapäiviä  on novellikokoelma, mutta kirjailijan mukaan teoksen tekstit voisivat siis olla myös esseitä. Ajatuksessa on jotain hämmentävää, ja Risto Niemi-Pynttäri pohtiikin asiaa Maailmankirjoissa . Vaikka kuunteli...

Kun lähdemme pois kun menemme talveen / saari sytyttää puihin punaiset valot. Tuija Välipakka: Saari josta olen poissa Siltala 2024 113 sivua Sain keskellä surua arvokkaan vinkin lukea joskus Tuija Välipakan runokokoelma Saari josta olen poissa . Onneksi sain. Olen keskittynyt runoihin välillä pidätellen kyyneliä, välillä henkeä. Olen nauttinut kokoelman säkeistä suunnattomasti ja ihmetellyt, miten kauniisti ja koskettavasti runoilija voi pukea surun ja ikävän sanoiksi. Saari josta olen poissa  oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Se oli minulle sitä, mitä olin tietämättäni kaivannut. Runojen ja runoilijan perässä lukija saa kulkea saareen, joka on ollut osa elämää oikeastaan aina. Siellä on paljon tuttua ja paljon muistoja, ja isä on siellä vieläkin, vaikka hän onkin poissa. Ajatuksessa menetetyistä rakkaistamme osana meille tärkeitä paikkoja on jotain suunnattoman lohdullista. Kuoleman aikamuoto ei ole perfekti. / Ei, vaikka minulle soitetaan sairaalasta: / isäsi on kuollut. / / Hän o...

Eilis kuuli Rosellan tulevan kotiin. Hän mietti, olisiko tavanomainen rento sanailu heidän neljän kesken ruokapöydässä mahdollista tänään. Jos miehen käynti ei ollut jonkinlainen pila, osa hänen elämästään oli lopussa. Hän toivoi, että mies olisi tehnyt vaimonsa raskaudesta toisenlaisen päätöksen, sellaisen joka ei olisi koskettanut häntä ja Tonya millään lailla. Sitten hän tajusi, miten epätoivoinen ja turha toive se oli. Ei hän voinut pakottaa miehen koputusta pois oveltaan vain siksi, että halusi niin. Colm Tóibín: Long Island Tammi 2024 alkuteos Long Island  2024 suomentanut Kaijamari Sivill kansi Markko Taina 345 sivua Muistan, että ihastuin suuresti Colm Tóibínin kerrontaan, kun luin romaanin Brooklyn . En oikein tiedä, miksi en kuitenkaan ole tullut vuosiin kirjailijan tuotannon äärelle palanneeksi. Long Island -romaanin ostin omaan hyllyyni kuta kuinkin vuosi sitten, ja siellä se on saanut odotella. Onneksi odotus ei jatkunut vuosia vaan otin romaanin luettavakseni keskellä...

Siimassa oli valmiina teräksinen, haukien mutkille purema peruke. Elina avasi pakin, valitsi yhdeksänsenttisen popperivaapun ja kiinnitti sen perukkeeseen. Hän pani vanhaan silmälasikoteloon vielä muutaman lipan ja lusikan ja pienen vaapun ja työnsi kotelon saappaanvarteen. Hän astui ulos navetasta takapihalle ja katsoi valkoisia pilviä. Ne liikkuivat verkkaisesti taivaan poikki kuin mutatoituneet enkelit. Elina ajatteli, että tästä tulee vielä ihan hyvä päivä. Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys Siltala 2019 äänikirjan lukija Anna Saksman kesto 8 t 27 min Pienen hauen pyydystys  on yksi aika pitkään lukulistallani pyörineistä kirjoista. Muistan, että se herätti paljon myönteistä huomiota joitakin vuosia sitten. Myöhemmin se päätyi Kirjagram top 100 -listalle eli kirjasomettajien mielestä tämä pohjoiseen sijoittuva romaani on yksi parhaista 2000-luvulla julkaistuista kotimaisista kirjoista. Päädyin viimein lämpimän loppukesän aikoihin ja syksyä odotellessani klikkaamaan Juhani Ka...

Oli outoa olla taas Helsingissä. Kun kävelin kaduilla, tuntui kuin kehoni olisi muistanut enemmän kuin pääni; tavoitin sirpaleisia muistikuvia kauan sitten tutuista kaduista vasta kun jalkani olivat kuljettaneet minut tottuneesti kulman ympäri. Olin ostanut järkevät kengät ja sadetta pitävän pitkän takin, joiden ansiosta kykenin tutkimusretkiin vanhassa kotikaupungissani, ja kävelin päivittäin kilometrejä vain päästäkseni ulos Hikipään palvelijanhuoneesta. Huoneen vuode, tai pikemmin muisto siellä vietetystä yöstä, ahdisti ja vainosi minua, vaikka yritin selittää itselleni, että rikoksetkin vanhenivat. Intohimoa ei kai oikein voinut edes laskea rangaistavaksi teoksi? Parempi oli kuitenkin pysytellä poissa nurkista, joihin liittyi monimutkaisia tunteita. Siispä kävelin Helsinkiä ympäri ja ihmettelin hämärästi tuttuja kortteleita, joiden laidalta ei enää avautunutkaan horisontti, vaan katse hakeutui milloin mihinkin rakennukseen, joita tuntui putkahtaneen poissaoloni aikana arvaamattomii...

Olisin voinut tyytyä varastamaan makupaloja elämääni aloittamalla uuden rajoja rikkovan harrastuksen, keskittymällä eläinsuojelutyöhön tai juoksemalla vieraissa aina Villen poissa ollessa. Olin kuitenkin niin kyllästynyt lintuhäkkiini, etten halunnut vain nuolla elämänsuolaa. Halusin purra, ahmia, niellä ja hotkia. Olin muuttunut kanarialinnusta korppikotkaksi. Ville ei kuitenkaan nähnyt muutosta. Hänelle olin edelleen kultaista tukkaa soljella niskassa pitävä perusnainen. Kurvit kunnossa ja päässä kosolti tervettä järkeä. Kuriton vain soveliaisuuden rajoissa. Niinpä päätökseni oli hänelle sokki. Virve Sammalkorpi: Sinkkuleikki Karisto 1999 kansi Pirita Syrjänen 199 sivua Virve Sammalkorven esikoisromaani Sinkkuleikki  oli minulle ilmestymisensä aikoihin elämys. Muistan, miten uppouduin romaaniin ja luin sen useamman kerran, koska jokin viihdyttävässä romaanissa vetosi minuun niin voimakkaasti. Sinkkuleikki  on sittemmin kulkenut mukanani muutosta toiseen ja löytänyt aina paik...

Margo vilkaisi rouvaa uudelleen. Hän tiesi, ettei emäntä halunnut lähteä Räävelistä. Kun laiva ja viesti olivat saapuneet, rouva oli tunnustanut olevansa vihainen, että aviomiehellä oli ollut otsaa selvitä hengissä sekä syksyisestä merimatkasta että sitä seuranneesta talvesta. Emäntä oli suuttunut myös siitä, että herra Krause kirjoitti odottavansa malttamattomana vaimonsa ja tavaroidensa saapumista. Nämä ajatukset oli rouva Blanka kertonut hänelle kahden kesken. Margo oli vastannut, että oli jumalatonta puhetta toivoa kenellekään kuolemaa, ja rouvaa oli kyllä hävettänyt. Hän oli lohduttanut, ettei niin tärkeiden miesten kuin herra Krausen elämä voinut olla kiinni naisten toiveista, joten tuskinpa rouvan ajatuksilla oli vaikutusta aviomiehen elämän pituuteen. Ulla Rask: Blanka, Itämeren tytär WSOY 2025 kansi Ville Laihonen äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn kesto 11 t 10 min Ulla Raskin Blanka, Itämeren tytär  aloittaa komeasti historiallisen Kylmä meri -sarjan. Sarjan seuraava ...

Frank viettää vuorokauden kaikki valoisat tunnit ulkona maatilan töissä ja jatkaa usein vielä pimeälläkin. Hän hoitaa eläimiä ja viljelee maata, enkä ole koskaan tavannut ahkerampaa ihmistä. Siitä huolimatta hän pysähtyy aina katsomaan keväistä auringonlaskua tai kiurun huikeaa liitoa taivaalla, sillä sään ja luonnon tarkkaileminen on hänellä luissa ja ytimissä. Muun muassa sen vuoksi rakastan häntä. Hänellä ei ole aikaa lukea romaaneja tai käydä teatterissa. Hän ei tunnistaisi Dry Martinia, vaikka joku viskaisi sen hänen kasvoilleen. Hän on Gabriel Wolfen täydellinen vastakohta, ainakin sen perusteella, mitä olemme lehdestä saaneet lukea. Clare Leslie Hall: Missä maa murtuu Gummerus 2025 alkuteos Broken Country   suomentanut Outi Järvinen kansi Jenni Noponen 374 sivua Missä maa murtuu  lienee jonkinlainen BookTok-ilmiö, ja siitä on suunnitteilla elokuva. Varsin elokuvallinen englantilaiselle maaseudulle sijoittuva romaani onkin. Minäkertoja on Beth, joka elää 1960-luvun lopul...

Iltaisin leirintäalueella tuli eristäytynyt ja maailmasta irrallinen olo. Rajanpinnassa nettiyhteys oli välillä huono, välillä olematon. Minkä tahansa sivun lataaminen kesti niin kauan, että käytin puhelinta oikeastaan vain kellona. En seurannut uutisia, en tiennyt mitä maailmassa tapahtui. Se oli oikeastaan rauhoittavaa. Kun yhteys toisinaan palasi, puhelimeen tippui viestejä. Luin niitä huolimattomasti, aivan kuin minulla olisi ollut kiire. Välillä lähetin viestin jonnekin jollekin tai sain viestejä, joissa kysyttiin mitä minulle kuului. Ystävällisiä viestejä, joissa ei ollut mitään erityistä sisältöä, vain elonmerkki tai ajatus yhteydestä. Elli Salo: Keräilijät Otava 2025 kannen maalaus Pipsu Isola  kannen taitto Piia Aho 206 sivua Heini asettuu rajaseudulle tutkimaan sotien aikaista jäämistöä. Kainuulaisella leirintäalueella Heini tutustuu petokuvaaja Aniin, kirjastonhoitaja Ljudmilaan ja koiraan, joka kantaa nimeä Ystävä. Tarkoitus on löytää sotien aikaisia hautoja, ja Heini h...

Kävelemme vastikään tallattua polkua pitkin pohjoiseen päin. Korsu on kaivettu kivisen kukkulan kylkeen. Kivilohkareiden välistä kiipeää hitaasti muutama mänty, ja ne kietoutuvat toisiinsa kuin käärmeet etsiessään aurinkoa. Polkua reunustava sammal on potkittu hajalle. Vielä vähän aikaa sitten täällä oli autio metsä jossa kukaan ei käynyt. Nyt se on näyttämö. Sotanäyttämö. Toivon ettei täällä ole vaarallista kävellä. Toiset vaikuttavat täysin välinpitämättömiltä, vaikka rintama on vain kivenheiton päässä itään päin. Petter Sandelin: Osuma S&S 2024 alkuteos Skott  2024  suomentanut Katriina Huttunen kansi Fredrik Bäck äänikirjan lukija Markus Järvenpää kesto 3 tuntia Osuman  minäkertoja Tallgren lähtee jatkosodan aikaan rintamalle. Hän ei ole niitä, jotka odottavat sodasta seikkailua ja sankaruutta. Hän ymmärtää, että kuolema on sotatoimissa väistämättä läsnä. Juoksuhaudoissa odotetaan paljon. Vaara on jatkuvasti läsnä mutta silti on aikaa pelata, veistää puuta ja tutu...

Kalla näki kuusten röpelöisten oksien takaa, kuinka Hukkalinnan valot kutsuivat häntä luokseen. Viimeinkin kotona. Hänen jalkansa tuntuivat raskailta, nälkä kurni vatsassa. Kotimatkan aikana Kallaa oli alkanut harmittaa, ettei hän ollut mökissä sanonut mitään, vaan oli juonut teensä omissa ajatuksissaan ja pötkinyt tiehensä. Häntä lohdutti ajatus, että oli jo myöhä ja kun hän huomenna näkisi kontiopojan, he voisivat jutella kaikessa rauhassa. Kimmo Ohtonen: Soturin tie Otava 2018 335 sivua Kun etsiskelin kirjaa, jota voisin lukea yhdessä kuopuksen kanssa, osui kirjastossa vastaan luontotoimittaja Kimmo Ohtosen nuortenromaani Ikimaa – Soturin tie , joka avaa Ikimetsä -fantasiatrilogian. Romaani sijoittuu tulevaisuuden maailmaan, joka ei vaikuta erityisen viehättävältä. Luonto ei kukoista ja yleisilme on kohtuullisen ankea. Teini-ikäinen Oliver asuu Kuusilaaksossa, missä hänen isänsä toimii plantaasinvartijana. Äiti on erikoisen ihmisen maineessa, ja kun hän katoaa, Oliver jää etsint...