Kirjakaapin kummitus

Sata pitkäkarvaista, / nuhaista ja kiukkuista, / oranssia, pilkkuista, / sapelihammasmuurahaista / marssi metsässä hyvän tovin / vaikka satoi vettä kovin. Johanna Kettunen-Huang: Riimikirpun runolaari Tinydragon tmi 2013 kuvitus Riitta Maliniemi 48 sivua Johanna Kettunen-Huangin lapsille suunnattu runoteos Riimikirpun runolaari  oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, jonka 12. kohta on lastenrunokirja . Kirjastossa aikani lastenrunokirjoja selailtuani päädyin valitsemaan teoksen, jossa vaikutti olevan mukavaa riimittelyä ja selkeitä kuvia. Ensivaikutelma osui hyvin kohdilleen. Riimikirpun runolaari  tarjoaa sellaista riimittelyä, että runoja on kiva lukea ääneen lapsille. Kirjassa on myös viihtyisää katseltavaa, sillä Riitta Maliniemen kuvitus täydentää runoja hyvin ja on miellyttävän selvälinjaista. Teoksen monissa runoissa seikkailevat erilaiset eläimet, mikä varmasti viehättää pieniä lukijoita. Ilahduttavaa on erityisesti se, miten runoissa käsitellään erilaisia tunteita. Esimerki

Niin se meni. Vainoamista ja saalistusta oli vaikea määritellä, koska se tapahtui pikkuhiljaa. Vähän täällä, vähän tuolla, ehkä, ehkä ei, kenties, en tiedä. Se ilmeni jatkuvana vihjailuna, vertauskuvina, kuvailuna, metaforina. Maitomies saattoi tarkoittaa sitä, mitä arvelin hänen tarkoittavan, mutta saattoi yhtä lailla olla tarkoittamatta yhtään mitään. Anna Burns: Maitomies Docendo 2019 alkuteos Milkman  2018 suomentanut Laura Jänisniemi kansi Luke Bird 399 sivua Anna Burnsin Maitomies  oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteeseen, johon piti löytää Booker- tai Pulitzer-palkittu teos. Burnsin romaani voitti vuonna 2018 The Man Booker -palkinnon ja on kiinnostanut minua jo muutaman vuoden. Nyt olikin hyvä syy piipahtaa kirjastossa poimimassa Maitomies  mukaan. Romaanin minäkertoja on 18-vuotias nuori nainen ja monen mielestä erikoinen. Hän esimerkiksi lukee kirjoja kävellessään, eikä se näytä ympäröivässä yhteisössä erityisen tavanomaiselta. Erikoisen kiinnostavaksi minäkertoja muuttuu, k

Janssonin elämän merikartta tarjoaa tarkastelupisteitä myös hänen kirjallisiin maastoihinsa. Varhaislapsuudesta alkanut vahva tunneside Itämeren saaristoon oli hänen tuotantonsa käyttövoima, loputon inspiraation lähde, jonka tarjoamia aihelmia hän vartioi teoksesta toiseen. Jansson sijoitti meren äärelle niin muumikirjansa kuin valtaosan muista romaaneista ja novelleistaan. Pieni saari tai kaistale merenrantaan riitti seikkailujen maastossa tai ihmisluonnon ytimen tarkasteluun. Sanna Nyqvist: Rannalla – Miten kirjailijat löysivät meren Tammi 2024 kansi Markko Taina 283 sivua Kirjallisuustieteilijä Sanna Nyqvist paneutuu Rannalla -teoksessaan siihen, miten muutamat kirjailijat löysivät meren ja minkälaisia merkityksiä merimaisemat kirjailijoiden teoksissa saavat. Mukana ovat Jane Austen, August Strindberg, Marcel Proust, Virginia Woolf ja Tove Jansson. Kirjailijoita on siis vain viisi (ja tietenkin sitä miettii, ketä muita olisi lukijana halunnut mukaan) mutta rajaus on hyväksi: ei se m

– Palaa omaan maailmaasi, Walter lopetti alakuloisesti. Sitten hän käveli pois taakseen katsomatta. Hän astui ajoradan reunalle kiinnittämättä huomiota siihen, että jonkin huonekalufirman pakettiauto lähestyi punaisia valoja kovaa vauhtia. Auto kurvasi jalkakäytävälle ja pysähtyi juuri sinne, missä hän odotti, että pääsisi kadun yli. Todennäköisesti häntä rangaistaisiin yrityksestä paeta Saksan demokraattisesta tasavallasta, ja todennäköisesti syy oli minun. Deborah Levy: Mies joka näki kaiken S&S 2024 alkuteos The Man Who Saw Everything  2019 suomentanut Sari Karhulahti kansi Elina Warsta 262 sivua Vuonna 1988 Saul Adler astuu suojatielle Abbey Roadilla Lontoossa. Auto on törmätä häneen, ja hän kaatuu lyöden samalla lonkkansa katuun. Hetkeä myöhemmin hän tulee tyttöystävänsä Jenniferin jättämäksi ja lähtee pian tekemään tutkimusta Itä-Berliiniin. Mukanaan hänellä on Jenniferin ottama Beatles-henkinen valokuva itsestään, ja sen hän vie tuliaisiksi mennessään. Jakautuneen Saksan itä

Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?” Susanna Ylinen: Lapsiperheen retkiopas – Päiväretkistä pitkiin vaelluksiin Karttakeskus 2024 kansikuva Riikka Ruokolainen 192 sivua Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa , joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia. Opaskirja on hy

Ehkä paikka pelinkehittäjänä ei sittenkään ollut vielä menetetty. Ensimmäinen tehtävä oli oikeastaan aika helppo. Pelata peliä ja miettiä parannusehdotuksia. Pelaamisen Zeta osasi vaikka unissaan. Hän voisi näyttää Adalle ja Eveliinalle, että hänestä oli hyötyä. Heli Koskinen: Zeta – Paras peli voittakoon! Kustannus-Mäkelä 2023 kuvitus Mari Luoma 135 sivua Zeta – Paras peli voittakoon! on jatkoa sarjalle, jonka avausosa Zeta – Uskallatko pelata? ilmestyi pari vuotta sitten. Kakkososa jatkaa avausosan tarinaa mutta toimii hyvin myös itsenäisenä teoksena. Aloitusosassahan Zeta oli Pedossa eli peliriippuvaisten toipumiskeskuksessa. Siellä hän paljasti ystävineen kavalan taustajuonen, johon kietoutui peliyhtiö DIO Games. Samainen peliyhtiö on mukana myös tässä kertomuksessa, jonka ytimessä on mahdollisuus päästä kehittämään kokonaan uutta peliä Levelin leivissä. Itse asiassa Zeta on alkuun siinä käsityksessä, että pelinkehittäjän paikka on jo hänen. Sittemmin selviää, että Zeta joutuu kav

Nuoruus ja kesä kuuluvat jotenkin luontaisesti yhteen Niinpä kesäisiin kuunteluhetkiin valikoitui nuortenkirjakvartetti, jota ei voi laadun puutteesta moittia. Hienoissa teoksissa nuoruus on monella tapaa läsnä kuohuineen mutta ei irrallaan ympäröivästä maailmasta. He ovat harjoitelleet numeroaan salassa monta kuukautta, mutta eivät ole koskaan esittäneet sitä yleisön edessä. Se ei oikein sovi sirkukseen, missä he tekevät akrobaattisia liike­sarjojaan aina hevosen selässä. Numeron on tarkoitus olla kuin yhtä jatkuvaa, loputtoman hidasta ja hallittua liikettä. Se vaatii tasapainoa ja valtavasti voimaa heiltä molemmilta. Kun ei voi ottaa vauhtia tai ”repäistä” itseään liikkeelle, on kamppailtava painovoiman koko mahtia vastaan – ja voitettava se. Johan Ehn: Hevospojat Otava 2024 alkuteos Hästpojkarna kansi Pär Åhlander suomentanut Sirje Niitepõld äänikirjan lukija Miiko Toiviainen kesto 10 t 10 min Johan Ehnin Hevospojat tuli vastaan kirjasomessa siinä määrin ylistävin kommentein höystet