Siirry pääsisältöön

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

"Rakkaus on pitkämielinen, se antaa anteeksi, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, niin kuin sanassa sanotaan. Rakkaus ei etsi omaansa, paitsi kapakoista."
(Novellista Että tuntisin eläväni)
Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni
(WSOY 2013)
180 sivua
Olen lukenut aiemmin Tuula-Liina Variksen teokset Rakas (2002) ja Vaimoni (2004). Pidin niistä molemmista, ja kun tämä Variksen uusin teos sattui silmiini kirjaston viikkolainahyllystä, nappasin sen kiinnostuneena mukaani.

Kirjan takakannessa paljastetaan, että kokoelmassa on kyse rakkaudesta, "sillä rakkaus on se voimavara, jonka varassa tunnemme olevamme elossa". Ja rakkautta novelleissa tosiaan on. Monenlaista, arkista, liiasta romantiikasta riisuttua rakkautta, joka viehättää juuri realistisuudellaan.

Kokoelman avaava novelli Ester vuonna 1926 kosketti minua eniten. Esterin puoliso Hannes on vakavasti sairas, mutta vaimo elättelee toivoa yhteisten unelmien toteutumisesta:
Hannes paranee, ja painajainen päättyy, kaikki suunnitelmat toteutuvat. Niin on käyvä, se on pakko, niin lujasti minä toivon.
Ja sitten sydämeen käyvä, epätoivoinen pyyntö:
Minähän sanon jatkuvasti Hannekselle älä. Sanon ääneen ja äänettä. Koko ajan. Älä kuole. Älä kuole. Älä jätä. 
Ester on vahva nainen, joka jatkaa elämäänsä, kuten parhaiten taitaa. Samaa vahvuutta on nähtävissä myös monien muiden tekstien naisissa: esimerkiksi Sylvian tunteet -tekstin minäkertoja, jota sanotaan Sylviksi, rakastaa Aarrea. Parisuhdetta kuormittaa se aikanaan niin tavallinen tarina, kun sotaan lähti mies, joka muuttui toiseksi.
Mutta Aarre, se iloinen, huoleton vekkuli, tanssitaituri ja tyttöjen naurattaja, joka meni sotaan, ei sodasta koskaan palannut. Toinen mies sieltä neljän vuoden päästä tuli. 
Silti Sylvi rakastaa, jaksaa ja rakastaa. Ja myöhemmin novellissa Äidin sydän Inari-tyttären näkökulmasta kerrotaan, miten leskeksi jäätyään Sylvi sanoo yhä uudelleen: "Jos Aarre eläisi."

Myös novelli Lempilapsi herätti ajatuksia. Pääosassa on Kari, joka katoaa ja patoaa asioita, isän mukaan "se on luja mies, seisoo omilla jaloillaan eikä pyytele keneltäkään mitään". Mutta äidin näkökulmasta poika on surun murtama, äiti toivoo, että poika pyytäisi apua. Mistä tulee se vaikenemisen kulttuuri, joka kieltää pyytämästä läheisimmiltäänkin? Mitä seuraisi, jos vaikenemisen muurin rikkoisi?

Novellikokoelma tarjoaa hyvää luettavaa arkisine kuvineen ja realistisine ihmiskohtaloineen. Toisiinsa kytkeytyvät novellit muodostavat hienon kaaren 1920-luvulta nykyaikaan, ja paitsi että ne kuvaavat tavallisia ihmiskohtaloita, on niissä nähtävissä myös maailman muuttuminen. Olen vaikuttunut Variksen taidosta kuvata suomalaisuutta henkilöhahmojensa kautta vivahteikkaasti, liikaa osoittelematta. Pidän Tuula-Liina Variksen tavasta kirjoittaa ja suosittelen novellikokoelmaa kaikille tavallisesta, suomalaisesta elämästä kiinnostuneille.

Sara, Hanna, HennaAnna, Anneli, Minna ja Jaana ovat tästä novellikokoelmasta minun laillani pitäneet.

Kommentit

  1. Hei Jonna
    Voitit arvonnastani Munron Viha, ystävyys, rakkaus teoksen.
    Laita nimi- ja osoitetiedot maimalaak@gmail.com, jotta voin lähettää kirjan sinulle.

    Onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämähän on onnekas sunnuntai! Ihanaa, kiitos! Lähetän sinulle piakkoin postia. :)

      Poista
  2. Oi, olisi jo aika tutustua Tuula-Liinan teoksiin...Useasti olen aikonut, mutta sitten on aina tullut jotain väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tutustua. Minä ainakin olen pitänyt kovasti kaikista lukemistani Variksen kirjoista.

      Poista
  3. Heipähei! :D Täytyy tulla moikkaamaan "sisarblogin" pitäjää, sillä onhan se aika erikoinen yhteensattuma, että meidän molempien nimi on Jonna ja minun blogini on Kirjakaapin avain, sinun Kirjakaapin kummitus! :)

    ps. Blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei, kiva kun tulit vierailulle! Minäkin jossain vaiheessa huomasin tuon hassun yhteensattuman. Sinun blogisi on vanhempi kuin minun, mutta en nimeä valitessasi lainkaan huomannut tuota yhtäläisyyttä. Tarkastin vain, ettei samaa nimeä ole kenelläkään käytössä.
      Kiitos, vierailen minäkin pian sinun blogissasi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Olen ottanut kommenttien valvonnan käyttöön, joten odotathan rauhassa, että viestisi tulee näkyviin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pilvi Hämäläinen: Cinderella

Jade hyrrää hyvästä mielestä. Näin vaan tytöt löytävät ihan täysin sattumalta taas yhden yhteisen jutun! Kyllä tästä taitaa ihan oikea ystävyys muodostua! Vaikka Jaden äiti ei kuulukaan ympäristölautakuntaan, niin Jade sentään on ihminen, joka on kiinnostunut kiinnostavista asioista.  Pilvi Hämäläinen: Cinderella Otava 2022 kansi Elina Warsta 269 sivua Pilvi Hämäläinen on tullut tunnetuksi erityisesti Putous-näyttelijänä, ja nyt häneltä on julkaistu esikoisromaani. Teoksen keskiössä ovat yläkoululainen Jade-Adele, joka häpeää nimeään ja äitiään, Jaden äiti Siru, joka ei häpeä juuri mitään, ja Sirun äiti Sirkka, joka kiinnittää huomionsa Cinderellaan. Samaan sukuun kuuluvien naisten lisäksi yhtenä näkökulmahenkilönä on aikuisikään ehtinyt Jari, joka elää äitinsä katon ja komennon alla. Romaani kuvaa tapahtumia, jotka keskittyvät yhteen päivään. Kun päivä etenee kohti erästä suoraa lähetystä, tapahtuu paljon, ja päivän mittaan henkilöistä paljastuu monenlaista. He joutuvat itse kukin kum

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

  Eräänä yönä matalien pilvien riippuessa laakson yllä me kaksi – syntymätön lapseni ja minä – käperryimme pesäämme huopien alle, ja siellä maatessani kuvittelin kaikkien metsän eläinten tekevän samoin, asettuvan levolle, kääriytyvän kerälle omaan lämpöönsä. Mietin, että jotkut metsän äideistä tunsivat lastensa potkivan sisällään aivan samalla tavalla, kun toiset taas ruokkivat ja hoivasivat ja suojelivat jälkeläisiään niin kuin minä pian tekisin. Ajattelin kaikkea sitä elämää, joka alkoi, kesti ja päättyi ympärilläni, suurimmasta karhusta pienimpään hyönteiseen, siemeneen, nuppuun ja kukkaan. Metsässä en ollut yksin. Olin varma, että juuri se oli yksi niistä asioista, joita Wil oli yrittänyt selittää minulle. Syleilin lempeästi vatsani kumpua, sekä lastani että myös jotain muuta, jotain sanoin kuvaamatonta valtavuutta, jonka osa tunsin olevani. Shelley Read: Minne virta kuljettaa Otava 2023 alkuteos Go as a river suomentanut Jaakko Kankaanpää äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen kesto

Nguyễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu

Kuunnellessani sinä yönä Đat-enon tarinaa tajusin, miten hirvittävä asia sota oli. Sen osalliset joko kuolivat tai menettivät osan sielustaan niin, etteivät enää koskaan tunteneet itseään kokonaisiksi. Nguy ễ n Phan Qu ế  Mai: Vuorten laulu Sitruuna 2022 englanninkielinen alkuteos The Mountains Sing suomentanut Elina Salonen 349 sivua Vuorten laulun mukana tulee matkanneeksi nykyajasta menneisyyteen. Romaani avaa 1900-luvun jälkipuoliskoa vietnamilaisten näkökulmasta, kun isoäiti kertoo H ươ ngille, lapsenlapselleen, elämäntarinaansa. Isoäiti  Diệu Lan  on eräänlainen suvun keskushahmo, joka pitää lankoja käsissään kriisistä toiseen siinä määrin kuin kykenee. Kriisejä nimittäin riittää. Jo kommunistinen vallankumous ajaa perheen ahtaalle, ja kun maanomistajat rinnastetaan riistäjiin, joutuu Diệu Lan pakenemaan lastensa kanssa kauas kotoaan. Pakomatkalla hän joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja, mutta silti hän odottaa saavansa koota perheensä luokseen sitten, kun ajat ovat suotuisammat