Silloinkin Senja oli ollut hädissään ja vaatinut hänet mukaansa. Senja oli ollut viimeisen parin kuukauden aikana usein hädissään, Päivi tajusi. Taskulamppu käsissään hän pujotteli pusikon läpi kohti metsänreunaa. Metsä odotti mustana, ja sydän hakkasi kurkussa saakka. Katulamppujen valo kajasti hänen takaansa, ja pensaikon varjot olivat pitkiä ja syviä. Teki mieli olla kääntämättä katsetta mihinkään, sillä hänestä tuntui, että yhtäkkiä näkökentässä saattoi seistä joku. Joku tuntematon. Täti Musta. Sami kasvot veressä. Varjo, joka oli liian musta ollakseen luonnollinen varjo. Tiina Raevaara: Kaupunki jonka keskellä on metsä Like 2026 kansi Timo Numminen 303 sivua Päivin äiti on menehtynyt, ei yllättäen mutta silti yllättäen. Etenevän dementian lopputulos on ollut tiedossa, mutta silti Päivin on vaikea ymmärtää tapahtunutta. Vielä enemmän ymmärrystä vaaditaan, kun hän äitinsä jäämistöä selvittäessään löytää leikekirjan. Siinä on lehtileikkeitä, jotka vievät Päivin nuoruuteensa Tuonijoel...