"- Hienoja ihmisiä ja hyviä ystäviä, äiti kähisi krapula-aamuina, jolloin hienot ihmiset ja hyvät ystävät olivat hänen seuranaan juoneet kuukauden eläkkeen." (Novellista Pallo-Hoover)
Sari Pöyliön esikoisteos Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä sisältää kahdeksan novellia, joissa seikkailevat äidit ja tyttäret. Heti ensimmäisessä novellissa Matkalla äidin kanssa perinteinen äidin ja tyttären suhde kääntyy päälaelleen, kun Leeni-tytär on se, joka on tyyni ja vakaa, ja äiti taas kikattaa, irrottelee ja käyttäytyy sopimattomasti. Tuntuu, että Leeni ei pysty ymmärtämään äitinsä käytöstä ja hänen on pakko saada äidille diagnoosi, joka selittäisi omituisuudet. Hieman samantyyppinen äiti esiintyy myös novellissa Pallo-Hoover. Siinä Irene ryhtyy äitinsä omaishoitajaksi, koska kukaan muu ei tehtävään suostu ja koska Irene tarvitsee hyvän tekosyyn olla poissa kotoa.
Novellissa Vahva vanhemmuus Silla joutuu työvoimatoimiston määräyksestä Vahva vanhemmuus -kurssille, jolle hän ei itse halua mutta joka näyttää sivullisen silmissä olevan kovasti tarpeen. Sen verran överiksi menee perheen meno jatkuvasti.
Härän hajun päähenkilö on 45-vuotias Ritva, joka päätyy irrottelemaan äitinsä kuoleman jälkeen, ja Syvyyteen-novellissa äiti muuttaa Saaran luokse, kun taas Saaran tytär Silja lähtee matkalle. Kokoelman päättää Melkein ihminen, jossa Vahva vanhemmuus -novellista tuttu kouluttaja vetää Alkiosta vainajaksi -kurssia, jolle osallistuvat aiemmista novelleista tutut henkilöt. Tämä muista teksteistä erottuva novelli kiteyttää jotenkin kauniisti sen, mistä loppujen lopuksi on äitien ja tyttärien välillä kysymys.
Sari Pöyliö kirjoittaa elävästi ja luontevasti, ja hänen novellinsa tarjoavat ilahduttavia, lämpimiä tarinoita, jotka tarjoavat jotain tuttua naurulla höystettynä. Kertomuksia värittää pieni vinksallaan oleminen ja musta huumori, mikä tekee niistä raikkaita. Tätä novellikokoelmaa voi mieluusti suositella kenelle tahansa, mutta erityisesti äideille ja tyttärille.
Pöyliön esikoista on ehditty lukea paljon. Kirjanurkkauksessa kaivattiin laajempaa näkökulmaa, mutta Kirsin sydämen novellit onnistuivat viemään.
 |
| Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (Atena 2014) 166 sivua |
Novellissa Vahva vanhemmuus Silla joutuu työvoimatoimiston määräyksestä Vahva vanhemmuus -kurssille, jolle hän ei itse halua mutta joka näyttää sivullisen silmissä olevan kovasti tarpeen. Sen verran överiksi menee perheen meno jatkuvasti.
Sillan suunnitelma äidin etsimisestä oli hautautunut lasten syntymiin, lasten isien kanssa riitelemiseen, suurkeittiöllä hikoiluun, kursseihin ja karensseihin.Hulvattomaksi meno äityy kokoelman kolmannessa novellissa, joka on nimeltään Kellonkissaniitty ja joka nousi suosikikseni. Siinä Taina varastaa äitinsä ruumiin ja päätyy kuolleen äitinsä sekä raskaana olevan sisarensa Päivin kanssa kaahaamaan kohti Pohjanmaata perässään poliisit ja isä, joka on antanut luvan lyödä Tainaa rengasraudalla päähän. Novelliin muodostuu vauhdikas kuvio matkasta, jolla autot vaihtuvat melkein nopeammin kuin maisemat mutta jolla kuitenkin on vakava tarkoitus: vainajan tahdon toteuttaminen.
- Meidän pitää löytää uusi auto.Matkaa tehdään myös novellissa Side, jossa Miina etsii huvilaa äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Huvila löytyy mutta vettä ei tule, ja äiti ja isoäiti keskittyvät mieluummin epäolennaisuuksiin kuin arkisten ongelmien ratkomiseen.
- Mennään bussilla.
- Matkahuopaan käärityn äidin kanssako? Päivi kysyi. - Emme me voi retuuttaa häntä sylissämme. Ja äidin jättäminen huoltoaseman pihalle tavallaan pilaisi matkan idean.
Härän hajun päähenkilö on 45-vuotias Ritva, joka päätyy irrottelemaan äitinsä kuoleman jälkeen, ja Syvyyteen-novellissa äiti muuttaa Saaran luokse, kun taas Saaran tytär Silja lähtee matkalle. Kokoelman päättää Melkein ihminen, jossa Vahva vanhemmuus -novellista tuttu kouluttaja vetää Alkiosta vainajaksi -kurssia, jolle osallistuvat aiemmista novelleista tutut henkilöt. Tämä muista teksteistä erottuva novelli kiteyttää jotenkin kauniisti sen, mistä loppujen lopuksi on äitien ja tyttärien välillä kysymys.
Sari Pöyliö kirjoittaa elävästi ja luontevasti, ja hänen novellinsa tarjoavat ilahduttavia, lämpimiä tarinoita, jotka tarjoavat jotain tuttua naurulla höystettynä. Kertomuksia värittää pieni vinksallaan oleminen ja musta huumori, mikä tekee niistä raikkaita. Tätä novellikokoelmaa voi mieluusti suositella kenelle tahansa, mutta erityisesti äideille ja tyttärille.
Pöyliön esikoista on ehditty lukea paljon. Kirjanurkkauksessa kaivattiin laajempaa näkökulmaa, mutta Kirsin sydämen novellit onnistuivat viemään.
Niin minäkin. :)
VastaaPoista