Hiihto järven jäällä sujui joutuisasti. Viisivuotias lykki edessä tasatyöntöä, ja minä hiihdin vauvan kanssa perässä. Pienimmän aurinkolasien takaa en nähnyt, nukahtiko hän, vai oliko hiljaa ihan vain tyytyväisyyttään. Suksi luisti, ja matka eteni. Illan hämärtyessä saavutimme määränpäämme, saaressa sijaitsevan laavupaikan. Isomman lapsen silmät loistivat päästyämme perille: ”Täälläkö me äiti saadaan nukkua?”
Susanna Ylinen on Instagram-profiilinsa mukaan superliikkuja, ja sitä hän todellakin vaikuttaa olevan. Erityisen upeaa on, että Ylinen on ottanut myös lapsensa mukaan liikunnalliseen elämäntapaansa, ja nyt hän tarjoaa tietämystään Lapsiperheen retkioppaassa, joka sisältää monenlaisia vinkkejä lähtien siitä, miten päiväretkiä voi toteuttaa lasten kanssa, ja päätyen siihen, miten myös pitkät vaellukset ovat pikkuväen kanssa mahdollisia.
Opaskirja on hyvin käytännöllinen. Vinkkejä on tarjolla oikeastaan kaikesta, mitä kuvitella saattaa: Ylinen esittelee erilaisia retkeilyä helpottavia kulkuneuvoja, taaperovaellusvinkkejä, mahdollisia kantovälineitä ja esimerkkejä pakkauslistoista. Näkökulma on nimenomaan pienten ihmisten kanssa liikkumisessa ja vinkkejä on tarjolla vauvaikäisen kanssa reissaamisesta lähtien. Lapsiperheen retkiopas on oivallinen käsikirja jokaiselle, jota retkeily perheen kanssa hiemankin houkuttaa.
Lasten kanssa eteneminen voi olla mitä tahansa etanan ja vuoristokauriin vauhdin väliltä. Usein vauhdit vaihtelevat nopeasti, ja varsinkin aikana ehtii pyörähtää monta kierrosta kastemadosta sylitakiaiseen, minä itse -vaiheeseen ja karkailevaan vintiöön.
Kirjaa elävöittävät valokuvat Ylisen omilta retkiltä. Kukapa ei innostuisi haaveilemaan aurinkoisesta päiväretkestä, kun näkee kuvan kirjoittajan lapsista kirmaamassa mäntykankaalla? Ja ehkä kiinnostus talviretkeilyäkin kohtaan heräilee hitusen, kun kirjaa virkistää iloinen kuva kirjoittajasta vauvansa kanssa lumisen tuvan lumisella pihalla.
Teos on sisällöltään erittäin hyvin ryhmitelty. Hieman jäin kaipaamaan tarkkuutta kieleen ja ilmaisuun: esimerkiksi telttaesittelyssä tunneliteltasta todetaan, että se on kevyempi kuin kupoliteltta mutta samalla se on ”painavampi”. Painavampi verrattuna mihin? Joka tapauksessa asiat tulevat pääsääntöisesti oikein hyvin selviksi, se on tietysti pääasia.
Erityisen paljon pidin teokseen sisällytetyistä Susanna Ylisen omista retkikertomuksista. Hän on tehnyt lastensa kanssa vaelluksia, joista moni on täysin mielikuvitukseni ulottumattomissa. Tarinointi joka tapauksessa inspiroi, vaikkei ihan samanlaisiin extreme-suorituksiin pyrkisikään – ja on hyvä, että mukana on myös hetkiä, jolloin kaikki ei mene aivan putkeen, siitäkin on tärkeää muistuttaa.
Lapsiperheen retkiopas on, kuten sanottua, oivallinen käsikirja, ja siitä riittää ammennettavaa useammallekin lukukerralla. Ehkä pieni varoituksen sana on paikallaan: Ylisen opas saattaa herättää vastustamattoman retkeilyinnon innostavalla ja kiinnostavalla sisällöltään.
En kuulu kohderyhmään, mutta on ilahduttavaa huomata, että tällainen opas löytyy lapsiperheille. Ei varmasti ole aina helppoa suunnitella ja toteuttaa varsinkaan pitkiä vaelluksia pienen lapsen/pienten lasten kanssa, joten tällainen opas voi rohkaista luontorakkaita kokeilemaan.
VastaaPoistaKiva, kun esittelit tällaisen vähän erilaisen kirjan. Varmasti on kiinnostava ja myös tarpeellinen kirja, vaikkakaan itselläni ei ole tarvetta tällaiselle tiedolle. Jäin miettimään, miten pitkiä retkiä/vaelluksia kyseinen perhe teki. Päivä/viikonloppu/pitempi? Missä päin Suomea, eli millaisessa maastossa he vaeltavat?
VastaaPoistaEn kuulu kohderyhmään minäkään, mutta selaisin mielelläni tätä kirjaa. Nuo lainaukset jotka laitoit antaa todella herttaisen mielikuvan, mutta kyllä hänenkin lapset varmasti välillä väsyy ja itkee.
VastaaPoista