Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Jari Järvelä: Kosken kahta puolta

"Mummit käy meillä kylässä vuorotellen, samaan aikaan ne ei tule. Voiton-mummi on äidin äiti. Sofia asuu kosken toisella puolella keskustassa."


Omien lapsuusmuistojensa äärelle vie Jari Järvelä lukijansa romaanissaan Kosken kahta puolta. Todellisiin tapahtumiin perustuvassa mutta kuitenkin fiktiivisessä tarinassa eletään 1970-luvun kesää Vammalassa. Pienen Jarin mummit asuvat kosken kahdella puolen: Aino-mummi Nälkälänmäessä ja Sofia-mummi keskustassa.

Etäisyys Jarin mummien välillä on henkisesti paljon suurempi kuin kilometreissä mitattuna. Ainon perhe on kuulunut punaisiin ja edustaa työläisiä. Elämä on melko vaatimatonta: sisältä käydään asioilla ulkohuussissa eivätkä olot ole mitenkään prameat. Toista on Sofian luona, valkoisten puolelle kuuluneen perheen kodissa on sisävessa ja muutenkin hienoa.

Asiat eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä, ja sen lapsikin ymmärtää. Mummiloissa on erilaista mutta kummankaan luona ei ole pelkästään hyvää tai huonoa. Sisällissodan kaiut mui…

Emma Puikkonen: Lupaus

"Me olemme vanhempia, meillä on ryppyjä ja harmaita hiuksia, olemme lähempänä kuolemaa ja tiedämme enemmän kuin he: tiedämme millaisia yhteyksiä asioiden välillä on, tiedämme mitä on päättää itse mistä ostaa ja syö, millaista on opetella joku työ ja yrittää tehdä sitä, millaista on olla niin väsynyt ettei jaksa ajatella loppuun asti. Tiedämme mitä on hävetä sen takia, kuka on. Tiedämme, mitä on tuntea voimattomuutta heidän tähtensä, katsoa eteenpäin, tulevaisuuteen, joka katoaa sumuun."

Emma Puikkosen tuotantoon tutustuin, kun luin Eurooppalaiset unet. Pidin kirjasta todella paljon ja innostuin, kun huomasin, että Puikkoselta ilmestyi uusi romaani. Lupaus on edellistä kirjaa ehyempi kokonaisuus ja vähintään yhtä ajankohtainen. Ilmastonmuutos tuntuu puhuttavan nyt enemmän kuin koskaan, ja ilmastonmuutos on keskeinen teema myös Lupauksessa.

Tarinan päähenkilö on Rinna, nelikymppinen Seelan äiti. Rinnaa ahdistaa se, että hän ei voi luvata lapselleen turvallista tulevaisuutta ja…

J. Pekka Mäkelä: Hunan

"Voi kun joku opettaisi lukemaan. Silloin minun olisi paljon helpompaa ja halvempaa lähettää kirjeitä Chin-chinille Nankingiin eikä tarvitsisi käyttää Chan-kirjuria. Ehkä täältä löytyisi apua siihenkin asiaan."


J. Pekka Mäkelän Hunan perustuu kirjailijan kummitädin Helvi Södermanin autenttisiin päiväkirjamerkintöihin. Kirjailijan vapauttaan Mäkelä on käyttänyt luodessaan melkoisen toteavien ja pidättyväisten päiväkirjamerkintöjen ympärille maailman, joka kuohuu ja kohisee.

Helvi Söderman matkustaa Kiinaan lähetystyöntekijäksi vuonna 1935. Samalla laivalla pitkän matkan tekee myös Johann Caspar Wolf, joka haluaa perehtyä vieraaseen maahan perinpohjaisesti ja kirjoittaa joskus havainnoistaan ja kokemuksistaan kirjan. Perillä Kiinassa Helviä odottaa suomalainen lähetystyöyhteisö ja yhdentoista vuoden työskentelyrupeama, jonka hän kokee olevan kutsumus.
Sieluni janoaa Kristuksen Hengessä palvella tätä kansaa niin, että ne joitten kanssa joudun kosketuksiin tuntisivat elämän voim…

Emma Rous: Au pair

"Käännän kuvan ympäri: isälle luonteenomaiset harakanvarpaat vakuuttavat, että se on otettu meidän syntymämme päivänä, juuri kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Tiedän, että myöhempi ajankohta ei tule kysymykseen, koska sinä päivänä, kun Danny ja minä synnyimme, äiti hyppäsi talon takana olevilta kallioilta ja surmasi itsensä."


En oikein tiedä, miksi Emma Rousin romaani Au pair kiinnittyi kirjahyllyyni Storytel-lukuaikapalvelussa. Kirjan kuunneltuani en oikein tiedä, mitä tarinasta pitäisi ajatella.

Tarina lähtee liikkeelle elokuusta 2017, kun Seraphine toteaa, että hänen ja hänen kaksosveljensä Dannyn vauva-ajasta ei ole valokuvia. Siivoustyö isän kuoleman jälkeen vie nuoren naisen vanhojen kuvien äärelle ja lopulta selvittämään, mitä tapahtui vuonna 1992, kun Seraphine ja Danny syntyivät. Miksi äiti hyppäsi talon takana olevilta kallioilta kuolemaansa vain muutamia tunteja lastensa syntymän jälkeen?
Kumarrun lähemmäksi kuvaa: siinä on äiti ennen kuin hän jätti meidät. Pian S…

Fiona Barton: Lapsi

"– – ja silloin huomaan kappaleen mittaisen uutisen vauvasta. 
'TYÖMAALLA LAPSEN RUUMIS', siinä lukee. Vain muutama rivi siitä, että rakennustyömaalta Woolwichista on löydetty sylilapsen luuranko ja että poliisi tutkii asiaa. Luen tekstin kerran toisensa jälkeen. En käsitä sitä kunnolla, aivan kuin se olisi vierasta kieltä."


Luin vuosi sitten Fiona Bartonin esikoisteoksen Leski, josta muistan edelleenkin piinaavan tunnelman hyvin. Niinpä oli selvää, että tartuin alkuvuodesta 2019 julkaistuun Bartonin Lapsi-dekkariin, jonka löysin Storytelin valikoimista sekä ääni- että e-kirjana.

Heti alussa selviää tarinan perusasetelma. Rakennustyömaalta on löytynyt lapsen ruumis, ja uutinen löydöstä herättää tunteita monella suunnalla. Toimittaja Kate Waters haistaa mahdollisuuden saada käsiin suuri lehtijuttu. Emma puolestaan pelkää, että hänen varjelemansa salaisuus paljastuu viimein, vuosien hiljaisuuden jälkeen. Angela puolestaan palaa muistoissaan siihen, miten hän aikoinaan m…

Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

"suljen silmät
kuuntelen vesiputkia
kuuntelen naapureiden puhetta
kuuntelen heidän lapsivieraitaan
kaikkialla jollain tapaa tapahtuu"

En oikein tiennyt, mihin ryhdyin, kun avasin Eeva Turusen esikoisteoksen Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. Tiesin, että ote on tavanomaisesta poikkeava, mutta luulin, että kyseessä on kuitenkin romaani. Eipä olekaan, vaan käsillä on kokoelma lyhytproosaa: kokeilevaa, tyylittelevää, luotaan karkottavaa ja lähelleen vetävää.

Teoksessa on seitsemän tarinaa. Ihan en ole varma siitä, onko tarinoilla yhteys toisiinsa. Tätä muuten pohtii myös ainakin Omppu postauksessaan.

Ihan varma en loppujen lopuksi ole mistään muustakaan. En ole varma edes siitä, pidinkö teoksesta vai en. Välillä ihastelin kieltä, välillä tunsin joutuvani turhan etäälle. Tarinat eivät varsinaisesti imaisseet mukaansa mutta herättivät kuitenkin paikoin runsaastikin ajatuksia, saivat väittelemään kanssaan. Jos jossain kohtaa huomasin huokaavani hieman kyllästyneen…

Niina Mero: Englantilainen romanssi

"En tiedä, millaiseksi olin Markin vanhemmat kuvitellut, mutta jostain syystä mielikuvani aatelisrouvasta oli ollut lähempänä Hyacinth Bucketia kuin Granthamin leskikreivitärtä. Kävi ilmi, että jälkimmäinen olisi ollut huomattavasti todenmukaisempi esikuva, sillä lady Chattenham näytti yhtä happamalta kuin puolukkaa mansikaksi luullut pikkuvauva."


Mukavaa ja leppoisaa lomalukemista tarjosi talvilomalla Niina Meron esikoisteos Englantilainen romanssi. Vaikka romantiikka alkuun minua hieman vieroksutti, halusin antaa mahdollisuuden tarinalle, johon nivoutuvat englantilainen kartanomiljöö ja kirjallisuus. Onneksi annoin tarinalle mahdollisuuden!

Tarinan päähenkilö on Nora, joka on omanlaisensa sankaritar. Tatuoitu ja maihareissa saapasteleva romantiikkakielteinen nainen tutkii englantilaista romantiikkaa eikä oikein aina saa läheisiään ymmärtämään, mikä järki on vastustaa romantiikkaa mutta samalla tutkia sitä. Pointti onkin siinä, että romantiikan arkikäsitys ei vastaa kirjall…