Siirry pääsisältöön

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (osa 2)

"Akseli seisoi yksin tiellä. Taivaanranta punersi maaliskuun aamunsarastusta. Kylästä päin kuului yhä melua ja huutoa, josta erotti kirouksia ja komentosanoja. Vallankumouksen sielu siellä rusahteli särkyessään."
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla, toinen osa
(WSOY 1960)
526 sivua
Täällä Pohjantähden alla -trilogian toinen osa jatkuu siitä, mihin ensimmäinen jäi. Eletään 1910-lukua, Akseli on asettunut Elina-vaimonsa kanssa Koskelan taloon ja vanhalle isäntäparille on rakennettu uusi talo samaan pihapiiriin. Torpparikysymystä ei ole ratkaistu vieläkään, mikä huolestuttaa Akselia: isäntien vallassa on, saako torppari asua kotonaan vai tuleeko häätö. Mutta sitten tulee tieto isommasta rytinästä: sota on syttynyt. Eikä mene kauan, kun alkaa sisällissota, joka ravistelee kovasti pentinkulmalaisten elämää. Sisällissodasta muodostuukin tämän Täällä Pohjantähden alla -trilogian toisen osan ydin. Itsenäisyysjulistuskin sivuutetaan lähestulkoon olankohautuksella:
Samassa kokouksessa puhuttiin myös itsenäisyysjulistuksesta, mutta mitään juhlallisuuksia ei yhdistys järjestänyt. Päinvastoin asia käsiteltiin mielenosoituksellisen arkisesti--.
Sisällissodasta ei luoda kullattua kuvaa vaan sitä, miten kansa jakautui kahtia ja naapuri asettui naapuriaan vastaan, kuvataan realistisesti. Taistelut herättävät miehissä pelkoa ja tuskaa, sankaritekoja ei juuri nähdä. Hajanainen ja huonosti valmistautunut miesjoukko yrittää pitää puolensa ja pelastaa sen, mitä pelastettavissa on, kunnes tappion karvas kalkki on vain pakko niellä. Häviöstä seuraa kovia toimenpiteitä: pitkiä vankeustuomioita ja teloituksia. Moni pentinkulmalainenkin kokee suuria menetyksiä, jotka nostavat lukijan tunteet pintaan ja saavat pohtimaan 1910-luvun tapahtumien järjettömyyttä.

Väinö Linna kuvaa upeasti ja tarkkanäköisesti henkilöitään. Kuinka toimivat miehet, jotka pelkäävät henkensä puolesta ja ovat taistelujen uuvuttamia? Kuinka selviää ihminen, joka on tuomittu kuolemaan ja joka vankilassa odottaa tuomionsa täytäntöönpanoa? Kun mieli on riittävän murtunut, väistyy jopa kuolemanpelko taka-alalle:
Siellä, lierin takana, oli myös ainoa tilaisuus yksinäisyyteen, jota hän kaipasi. Tyhjässä ja turtuneessa mielessä oli yksi ainoa toive:
- Kun ampuisivat sitten pian.
Linnan romaanitrilogian toisen osan keskeisin henkilö on Koskelan Akseli, joka nousi etualalle jo ensimmäisen osan aikana. Palo työväenaatteeseen vain syvenee ja Akseli päätyy merkittävään asemaan vallankumoustaistelussa. Äkkipikaisen ja kiivasluontoisen mutta kuitenkin vastuuntuntoisen Akselin mielenmaisemaa Linna kuvaa koskettavasti: asiat eivät ole niin helppoja ja yksioikoisia kuin päällepäin saattaa näyttää.
Vastuun käsite laajeni ja synnytti hiljaisen ahdistuksen ja painon tunteen. Sitä lisäsi sekin, että hän vaistosi Ylöstalon pingottuneen epävarmuuden. 
Juuri Akselin luonne selittää paljon sitä, miksi juuri hän päätyy kapinajohtajaksi. Asema on raskas, ja menetykset jäävät painamaan sielua kumaraan.

Trilogian ensimmäistä osaa lukiessani ihailin sitä ymmärtävää ja lämmintä otetta, joka kertojasta välittyy. Samaa on aistittavissa myös tässä toisessa osassa. Linna kuvaa kiihkotta tapahtumia, jotka jakavat kansan ja johtavat sotaan. Punaisten häviötä seuraavat kostotoimenpiteet saavat selitystä kirkkoherran sanoista:
En minä itseni vuoksi. Mutta vaikka miltä puolelta ajattelisi. Kun ei oikein edes jaksa tällaista raakuutta tajuta... Mutta kun toistakymmentä vuotta on kylvetty pelkkää vihaa. Vihaa, vihaa, päivästä toiseen. En minä itseni vuoksi, mutta on kysyttävä, onko yhteiskunnalla oikeutta olla nyt lempeä.
Dialogia kirjassa on paljon, ja se on toimivaa. Tässä esimerkki kirkkoherran rouvan ja Akselin sananvaihdosta:
- Jos ottaisin tuon paperin, olisi se samaa kuin teidän valtanne tunnustaminen ja omatuntoni ei sitä salli.
- Rouvan omatunto on sallinu tässä mailmassa sitä sun tätä, niin että minä en paljon pane merkitystä rouvan omalletunnolle.
Kaiken kaikkiaan kirja tarjoaa ensimmäisen osan tapaan hienon lukuelämyksen, joka tekee historiastamme elävää. Eikä kirja kerro vain historian tapahtumista vaan myös ihmisluonnosta hyvin ajattomaan tapaan.
Oli aurinkoinen iltapäivä. Vuoden kahdeksantoista kevät oli aikainen. Maassa oli jo vihreä ruoho, ja maantien pöly leijaili kolonnan yläpuolella.
Kirkontornin risti kiilsi auringossa. Päiväkin tuntui kultaavan kaiken sen mikä jäi.
Olemmeko me ihmiset noista Linnan kuvaamista ajoista juuri muuttuneet - tai edes oppineet mitään? Kun kirjoitan tätä tekstiä, on uutisissa jatkuvasti esillä Ukrainan kriisi, joka sai alkunsa jo marraskuussa. On pelottavaa ajatella, että sisällissodan kauhut eivät vain voi toistua vaan myös toistuvat yhä edelleen eri puolilla maailmaa. Miksi tällaista tapahtuu? Miksi me emme opi historiasta (mitään)?

Luen tätä Linnan trilogiaa Nooran ideoiman kimppaluvun myötä. Luku-urakassa ovat mukana Omppu, JuhaVelma ja Satu.

Täällä Pohjantähden alla -trilogian keskimmäisestä osasta ovat kirjoittaneet myös Marko ja Mari.
Pihamaalla hän seisoi pitkään ennen sisälle menoaan. Tämä seisahtuminen pihalla oli tullut Akselille tavaksi talvisin hänen ehtootallista tultuaan ja kesällä hänen käytyään vaihtamassa Pokun liekanarun yöksi. Se oli niin kuin lopputarkastus että kaikki oli paikoillaan. Viimeksi silmä arvioi taivaanrannasta seuraavan päivän säätä.

Kommentit

  1. Juurikin tuon Ukrainan tilanteen takia on nyt aika sanaton olo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasinkin, että nostimme molemmat Ukrainan postauksissamme esille. Totta: emmekö me ihmiset opi historiastamme?

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä"

Tuntui, että vihdoin kaikkein pahin puristus rinnassani alkoi hellittää, vaikka sairaalassa käynnit olivat edelleen kokonaisuutena raskaita. En silti edes miettinyt vaihtoehtoa, etten olisi siellä käynyt, sillä vielä paljon raskaampaa olisi ollut olla käymättä. Oma pieni rakas poikani. Venla Kuoppamäki: "Sun poika kävi täällä" Teos 2022 ulkoasu Dog Design 224 sivua äänikirjan lukija Vilma Melasniemi kesto 9 t 18 min Venla Kuoppamäen teos "Sun poika kävi täällä"  kertoo äidin näkökulmasta, minkälaista elämä mielenterveysongelmaisen nuoren kanssa on. Kuoppamäen poika Oskari sairastuu alle kaksikymppisenä tyypin 1 kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ajoittain poika on hyvin alakuloinen, ajoittain maaninen ja lopulta myös psykoottinen. "Sun poika kävi täällä"  on päiväkirjamainen kuvaus syksystä 2014 vuoden 2018 lopulle. Kuoppamäki käy töissä, joogaa ja matkustaa, mutta kaiken keskellä on Oskari, joka ei pärjää ilman äitinsä tukea. Äiti tekee kaikkensa saadakse

Anthony Doerr: Taivaanrannan taa

Kun Anna lakaisee ompelimon työhuoneen lattiaa, kun hän raahaa taas kangaspakkaa tai hiilisankoa, kun hän istuu ompelimossa Marian vieressä sormet turtina ja hengitys silkin yllä huuruten, hän harjoittelee kirjaintensa piirtämistä mielensä tuhannelle tyhjälle sivulle. Joka merkki edustaa äännettä ja äänteitä yhdistelemällä muodostetaan sanoja ja sanoja yhdistelemällä rakennetaan maailmoja. Anthony Doerr: Taivaanrannan taa WSOY 2022 alkuteos Cloud Cuckoo Land suomentaja Seppo Raudaskoski kansi Martti Ruokonen 554 sivua äänikirjan lukija Jukka Pitkänen kesto 16 t 38 min Kolme eri aikakautta, kolme eri paikkaa, kolme päähenkilöä: keskiaika, nykypäivä ja tulevaisuus; Konstantinopoli, Idaho ja avaruus; Anna, Zeno ja Konstance. Anna on orpotyttö, joka oppii lukemaan. Keskiajalla se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys varsinkaan, kun Anna sattuu olemaan tyttö. Annan rinnalle asettuu toinen keskiajan tärkeä hahmo, Omeir, joka on joutunut jo pienenä jättämään kotiseutunsa. Kotinsa hän jä

Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi

Ja sitten se hetki, jona tiesin sen tapahtuvan: kaikki se viini, Jonasin kaunis lausuntaääni, mieheni Peter sohvalla grappahuuruissaan, kolme lastani unten mailla mökissään, äiti jo pesemässä astioita tiskialtaassa kirkkaankeltaiset kumihanskat käsissään illallisvieraista vähät välittämättä. Katseemme viipyivät toisissaan sykäyksen liian pitkään.  Miranda Cowley Heller: Paperipalatsi Tammi 2022 alkuteos The Paper Palace 2021 suomentanut Tuulia Tipa alkuperäiskansi Lauren Peters-Collaer 403 sivua Kesä Cape Codissa. Koolla koko perhe; Elle ja Peter, heidän lapsensa, Ellen äiti. Lapsuuden tuttu mökkikylä Perämetsä ja kaikki on kuten tavallisesti. Vaan ei sittenkään ole. Edellisyönä Ellen maailma on nyrjähtänyt tavanomaisilta raiteiltaan. Hän on pettänyt aviomiestään Jonasin kanssa. Jonasin, jonka hän on tuntenut ikuisuuden ja jonka kanssa hänen piti mennä naimisiin. Niin sovittiin jo teini-iässä. Elämä kuitenkin tuli sopimuksen tielle. Tapahtui liian paljon, ja kertomuksen nykyhetkessä El