Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2015.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

"Olin ihan varma, että jos salaisuuteni paljastuisi, joutuisin välittömästi silmätikuksi, enkä saisi hetken rauhaa. Olisin paikallinen nähtävyys, kuin jokin kummallinen luonnonoikku, kolmikätinen lapsi tai parrakas nainen."
Tänään, Kalevalan päivänä ja suomalaisen kulttuurin päivänä, julkaistaan Kalevalan 180-vuotisjuhlavuoden tunnelmissa Mervi Heikkilän nuortenromaani Louhen liitto. Kalevalaiset tarut ovatkin teoksessa läsnä, samoin kuin suomalainen kansanperinne ja historia.

Louhen liiton päähenkilö on teinityttö Roona, jolla on kannettavanaan suuri salaisuus. Hän osaa jotain erityistä ja yllättyy lapsena ymmärtäessään, että muilla ihmisillä ei tuota erikoista taitoa ole. Pian hän ymmärtää, että taito on viisaampi pitää salassa.

Salaisuuksia on muillakin. Roonan äiti kertoo tytölle jotain, joka mullistaa koko siihenastisen elämän ja vaikuttaa tytön kesäsuunnitelmiin. Edessä on kaksiviikkoinen vierailu tylyn Valpurin luona, eikä vierailu ole vain sievää kuulumisten vaihtamis…

Talven lukuhaasteen koonti

Ulla käynnisti blogissaan Talven lukuhaasteen. Ideana oli lukea kirjoja, joiden nimikkeessä tai sarjan nimessä on syksy, joulu, talvi, lumi, jää tai joulun hahmo tai kannen kuvassa jotain talvista. Kirjat oli jaettu ryhmiin syksy, talvi ja joulu, ja kustakin ryhmästä tuli lukea vähintään kaksi kirjaa.

Minä luin haasteeseen kirjoja seuraavasti:

Syksy:
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuuJohan Bargum: SyyspurjehdusElina Halttunen: Syysvieraita Joulu:  Pirjo Hassinen: JouluvaimoMarko Leino: Joulutarina Talvi: Yasunari Kawabata: Lumen maaTove Jansson: Taikatalvi Olipa mukavaa etsiä haasteeseen sopivaa luettavaa, joka sopi myös vuodenaikaan. Marko Leinon Joulutarinan myötä oli suloista virittäytyä joulutunnelmiin ja marraskuuhun sopi mainiosti Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu. Aurinkoisena, kevättä lupailevana aikana oli ihanaa lukea Taikatalvea.
Kiitos Ullalle kiinnostavasta haasteesta!

Markus Ahonen: Palava sydän

"Mutta ketään ei näkynyt.
Oli vain vieressä istuva lippalakkipäinen mies ja pensaiden takana Helsinginkadulla kulkeva autojono. Ja helteen keskellä kuin niitoksistaan irti raiteillaan kirskahtelevat raitiovaunut, jotka tiesivät jonkun elämän juuri kohdanneen loppunsa.
Markku Isaksson -dekkarisarjan toinen osa, Palava sydän, sijoittuu Helsinkiin, eduskuntatalon liepeille. Töölönlahden rannasta löytyy kuollut nainen, jota kukaan ei ole ilmoittanut kadonneeksi, vaikka jäljistä päätellen uhri on ehtinyt olla kuolleena jo jonkin aikaa. Myöhemmin junan alle ruhjoutuu mies, jota luullaan erääksi lääkäriksi. Kun kansanedustajakin vielä katoaa, alkaa soppa olla valmis.

Töölönlahden rannalla paikassa, josta moni voisi olla kateellinen, asuu isänsä kanssa lähes sokea Ilpo. Ilpo ei ole koskaan kuulunut yhteiskunnan hyväosaisiin, eikä hänen itsetuntonsa ymmärrettävästi liitele yläilmoissa varsinkaan, kun hän saa potkut työstään. Häätömääräys saa Ilpon toimimaan tilanteessa, jossa kukaan ei tun…

Tommy Tabermann: Vernazzan valot

"Vie minut Vernazzaan", Veronica kuiskasi. "Vie minut sinne." Veronicalla ei ollut tapana pyytää eikä anella mitään eikä asettaa vaatimuksia. Sellainen kuului pienisieluisille ja kehittymättömille ihmisille, joille elämän olemus ei koskaan paljastuisi edes ohikiitäväksi silmänräpäykseksi."
Edesmenneen Tommy Tabermannin teos Vernazzan valot on majaillut kirjahyllyni uumenissa jo pitkään. En vain ole tullut kirjaa lukeneeksi, mutta Ompun sateenkaarihaasteen myötä kaipasin oranssiselkäistä kirjaa ja sellaisen sain tästä romaanista.

Tarinan keskiössä ovat Veronica ja Mikael, jotka ovat vuosien ajan unelmoineet matkasta Italian Vernazzaan. Ennen kuin matka toteutuu, on kuitenkin jo melkein liian myöhäistä: Veronica tekee matkan mykkänä ja liikuntakyvyttömänä, pyörätuoliin sidottuna. Rakkauden puute on sairastuttanut vahvan ja itsenäisen naisen, ja Mikael asettaa kaiken toivonsa Vernazzaan ja kaupungin valoihin. Voivatko ne yhdessä parantaa naisen?
Vernazzaan! Verna…

Tove Jansson: Taikatalvi

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

"Äiti ei sanonut vieläkään mitään. Hän lysähti lattialle ja kauhoi papereita syliinsä. Kumarruin nostamaan yhden. Se oli kirje, kellastunut ja ryppyinen, jollekulle Suelle kirjoitettu. Koska kirje kuulostaa niin kovasti sinulta, Paul, kopioin sen tähän."
Jessica Brockmolen esikoisromaani Kirjeitä saarelta sijoittuu suurelta osin skotlantilaiselle Skyen saarelle. Siellä asuu 1910-luvulla nuori runoilija Elspeth, joka pelkää purjehtimista eikä siksi poistu saarelta koskaan. Odottamatta hän saa kirjeen meren takaa Daveyltä, amerikkalaiselta yliopisto-opiskelijalta, ja kaksikon välille syntyy alkuun kirjeenvaihtotoveruus ja sittemmin syvempi ystävyys. Elspeth on naimisissa, Davey kihlautuu ja sota ajaa Euroopan kaaokseen, mutta pari jatkaa kirjoittamista toisilleen.

Kolme vuosikymmentä myöhemmin Elspethin tytär Margaret rakastuu Pauliin, joka toimii lentäjän ilmavoimissa. Äiti vastustaa parisuhdetta kertomatta syytä. Jälleen eletään sodan aikaa, ja kun pommi osuu Elspethin taloo…

Anna Jansson: Haudan takaa

"-Miksi olet laittautunut tuollaiseksi? Emil kysyi taas.
- Koska joskus on helpompaa olla joku muu. Ei ole pakko olla se jona muut pitävät. Voi valita eri roolin. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? Larpissa voi muuttaa kaiken, mikä on pielessä.
Emil katsoi Malvaa. Tytön puhuessa hän löysi tämän todelliset kasvot valkoisen meikin takaa.
- Mitä sinä haluat muuttaa?
- Kaiken!"
Anna Janssonin luomaan Maria Werniin tulin tutustuneeksi joulukuussa, kun kuuntelin dekkarin Haudankaivaja. Kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimiin tuli tarjoushinnalla myyntiin myös tämä Haudan takaa -teos, latasin senkin puhelimeeni äänikirjan tarvetta odottamaan.

Tuttuun tapaan ollaan Gotlannissa, missä vietetään keskiaikaviikkoa. Botel Hellstenin luotsaama roolipeliryhmä tapaa öisin kirkon raunioilla ja virittäytyy keskiajan tunnelmiin. Ryhmään liittyy uusi jäsen, 16-vuotias Malva, joka herättää tahtomattaankin intohimoja suuntaan ja toiseen. Malva kuitenkin katoaa.

Toisena juonteena on Maria Wernin ystävän perhett…

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

"Oli ennusmerkkejä, ikään kuin etiäisiä.
Linnut piipittivät pihalla ja lentelivät levottomasti edestakaisin, yksi punarintainen törmäsi ikkunaan, makasi koivet oikosenaan ja pyrähti lentoon vasta, kun yritin ottaa sen kämmenelle. Iso harakka tuli nauramaan kasvimaan viereisen koivun yläoksalle."
Joni Skiftesvikin omaelämäkerrallinen romaani alkaa ennusmerkkien, etiäisten ihmettelemisestä. Siivekkäät katoavat pihasta, ihan kuin vuosikymmeniä aiemmin linnut "höperehtivät", ennen kuin tapahtui pahaa. Mutta onneksi kirjailijan vaimoa tulee mustan auton sijasta hakemaan valkoinen, kun on määrä lähteä Oulusta Helsinkiin uutta sydäntä hakemaan. Mustan auton kyytiin olisi ollut vaikea Hilkkaa saatella.

Kun Hilkka viedään vaativaan operaatioon Meilahteen, päätyy kirjailija kipujensa vuoksi sairaalaan kotipaikkakunnallaan. Monin tavoin raastava tilanne saa pohtimaan ja muistamaan menneisyyttä, vuosia lapsuudesta kohti aikuisuutta ja aikuisikää uravuosineen ja perhe-elämineen.…

Michael Chabon: Telegraph Avenue

"Archy tiesi, että taloudellisessa mielessä hän ja Nat seurasivat uraa, joka kiertyi spiraalina yhä pienemmäksi. Nyt sitten tämä mies, jolla oli varaa - jopa näinä päivinä, kaatuvien levykauppaketjujen ja loputtomien, ilmaisten, takintaskuun mahtuvien latauskirjastojen aikana - avata tykki käytettyjen vinyylien myymälä, jossa oli viisi kertaa niin paljon tilaa kuin Brokelandissa ja kymmenen kertaa kattavampi valikoima, ja antaa sen ihan vain suuruuttaan ja hyvyyttään mennä konkurssiin, koska mediaimperiumi ja tavaramerkit tuottivat hänelle tasaisena ja ikuisena virtana rahaa ja koska jokainen gettokiinteistö, johon hän koski, muuttui kullaksi."
Telegraph Avenue on katu, jonka varrella sijaitsee Archy Stallingsin ja Nat Jaffen vinyylidivari. Samalle kadulle on tulossa kauppakeskus, johon suunnitellaan hulppeaa musiikkiosastoa, ja miehet pelkäävät uuden tulokkaan vievän heiltä asiakkaat. Eikä siinä vielä kaikki: Archyn ja Natin puolisoiden kotisynnytyksiin keskittynyt yritys o…

Rakkaani, romaanihenkilö

"On olemassa kahdenlaisia kirjoja. Toiset laittavat lukijansa koville ja saavat pohtimaan jopa oman elämän sisältöä ja arvoperustaa. Toiset teokset taas päästävät lukijansa helpommalla ja antavat tarinan vain rullata eteenpäin. Kirjallisuuden herkullisuus on siinä, että olipa kirja kumpaa tyyppiä tahansa, voi luvassa olla nautinnollinen lukukokemus."
(Juha Gröhn) Päivi Artikaisen, Kirsi Haapamatin, Mervi Heikkilän ja Merja Mäen toimittama teos Rakkaani, romaanihenkilö sisältää useiden eri kirjoittajien kertomuksia heille tärkeistä romaanihenkilöistä. Joukossa on niin fiktiivisiä hahmoja, joihin on voinut samaistua, kuin heitä, joiden kanssa ei todellisessa elämässä todennäköisesti ainakaan ystävystyisi - ja kaikkea siltä väliltä.
Janssonin henkilöitten joukosta löysin jo lapsena sen, joka oli kaikkein kivoin. Minun tapauksessani oli kyse samastumisesta: olin löytänyt jonkun, joka oli niin paljon kaltaiseni, että nauratti. (Sari Peltoniemi Tove Janssonin Miskasta) Kirja on ko…

Runohaasteen koonti

Huh, ehdinpäs vielä! Puolihuolimattomasti huomasin, että runohaastekoosteja on ilmaantunut Blogistaniaan, ja kohtuullisella viiveellä tajusin, että kyseessähän on tietenkin P. S. Rakastan kirjoja -blogin Runohaaste 2014, johon minäkin ilmoittauduin mukaan. Tässä siis koostetta minulta!

Luin haasteeseen viisi runokirjaa, ja ne ovat:
Pekka Jäntti: Houdinin uniHeli Laaksonen: AapinePirkko Soininen: Murretut päivätSuvi Valli: OhijuoksijaLewis Carroll: Kraukijahti Ylitin haastetavoitteen yhdellä teoksella. Alkujaan suunnittelin, että lukisin runoja enemmänkin, mutta kun ei tietoisesti tullut mietittyä, mitä lukisi, jäivät runot proosan jalkoihin. Mutta olen tyytyväinen, että runohaasteen myötä tuli edes nämä viisi kirjaa luettua. Kiitos siis Saralle innoituksesta!

Ulla-Lena Lundberg: Metsästäjän hymy

"Mistä me tulemme ja mihin olemme matkalla? Näitä kysymyksiä luolataide ilmiselvästi käsittelee, ja erityisen ajankohtaisia ne ovat juuri täällä Baskimaassa."
Ulla-Lena Lundberg, Finlandia-palkittu kirjailija, kuljettaa tuoreimmassa suomennetussa teoksessaan Metsästäjän hymy lukijansa katselemaan kallio- ja luolamaalauksia niin Espanjassa kuin Afrikassa, Ranskassa, Venäjällä ja Pohjolassa. Kirjailijan ja lukijan rinnalla kulkee myös Lundbergin isosisko Gunilla Lundberg-Kelly, joka pyysi arempaa pikkusiskoaan katsomaan, opetti "maailman kaikkien asioiden nimet" ja tiesi vastaukset.

Sisarusten yhteinen intohimo oli kalliotaide. Metsästäjän hymyssä Ulla-Lena Lundberg käsittelee Etelä-Afrikan kalliotaidetta, Etelä-Euroopan luolataidetta, Pohjolan kalliopiiroksia ja kalliomaalauksia sekä Länsi-Euroopan suurten hautakumpujen piirroksia. Paljon jää luonnollisesti käsittelemättä, kun kirjassa ei Aasiaan, Amerikkaan ja Australiaan poiketa lainkaan, mutta luontevaa on keskit…

Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

"Panin soimaan Lordin levyn. Jos siihen ei Paavo Pesusieni reagoi, niin sitten ei mihinkään. Mitään ei tapahtunut. Paavo makasi edelleen lattialla kuin ruumis."
Anna-Leena Härkösen teos Ihana nähä! ja muita kirjoituksia sisältää kirjailijan havaintoja, oivalluksia ja omakohtaisia kokemuksia monista aiheista matkustamisesta naisena olemisen vaikeuteen ja äitiydestä vanhustenhoitoon. Kirjoittaja ottaa kantaa vahvasti ja napakasti, huumoria unohtamatta. Kyytiä saavat esimerkiksi asiakaspalvelun möröt ja Suuret Äidit. Moni huomio saa lukijan nyökyttelemään päätään ilahtuneena, sillä Härkönen kirjoittaa tutuista ilmiöistä tunnistettavalla ja kiinnostavalla tavalla. Mielikuvia luodessaan kirjailija saa lukijansa hyrisemään ilosta, ellei jopa nauramaan äänen.
Nuorempana näin vanhenemisessa yhden ainoan hyvän puolen: sen kun saa mielenrauhaa ja tasapainoa. Kuvittelin, miten jakelen lempeästi hymyillen viisaita neuvoja vaimealla äänellä. Murkut kirjoittavat muistiinpanoja pieniin vih…