Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Juha-Pekka Koskinen & Miranda Koskinen: Gabriel Hullo & keskiyön kestit

Kas, siinä on kapteeni Jalkapuoli,
jonka miehistö hirressä kuoli.
Mustaparta saapuu läpi katon,
kapteeni Morgan nukasta maton,
nousee ylös niin kuin sumu,
naurussaan soi tykkien kumu.
Juha-Pekka Koskisen kirjoittama ja Miranda Koskisen kuvittama Gabriel Hullo & keskiyön kestit on lapsille suunnattu runomittaan kirjoitettu tarina, jonka päähenkilö Gabriel "Kaapo" Hullo asuu vanhassa talossa ja pitää kauhukirjoista. Kotonaan poika kuulee aaveiden askeleita ja tapaa viimein merikapteeni Hullon, aaveen, jolla on pojalle asiaa. Hullo toivoo saavansa juhlat, joihin kutsuttaisiin muitakin kummituksia. Epäröityään Kaapo tarttuu toimeen ja ryhtyy järjestämään juhlia, vaikka olosuhteet eivät aivan otolliset olekaan.

Riimitetty runo toimii tarinan muotona hyvin, joskin välillä rytmi rikkoutuu säkeenylitysten vuoksi. Pääosin tarina kuitenkin kuulostaa ääneen luettuna mukavalta, joten melko pienetkin lapset voivat kertomuksen parissa viihtyä. Kokonaisuutena juonesta muodostuu jäntevä kaar…

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Minun on ihan pakko tekstata Flissille. Naputan nopeasti: "Nyt se tapahtuu." Hetken päästä näytöllä näkyy vastaus: "Älä vaan sano että tekstaat kesken kosintaa."
Sophie Kinsella on takuuvarma nimi, jos kaipaa kepeää ja viihdyttävää lukemista. Himoshoppaaja-sarjan joitakin osia lukeneena tiesin kuta kuinkin, mitä odottaa, kun latasin Elisa Kirjalta äänikirjana puhelimeeni Kinsellan uusimman suomennetun teoksen, Hääyöaikeen, jolla muuten on mainio suomennos verrattuna alkuperäiseen englanninkieliseen nimeen.

Tiivistettynä kirjassa on kyse siitä, että Lottie odottaa Richardin kosivan, mutta kun mies ei ymmärrä omaa parastaan, säntää Lottie naimisiin Benin kanssa. Samaan aikaan Lottien sisar Fliss kipuilee tuoreen avioeronsa kanssa ja haluaa estää sisartaan tekemästä kauheaa virhettä - hinnalla millä hyvänsä ja keinoja kaihtamatta. Seuraa kommelluksia, väärinkäsityksiä, vääriä ratkaisuja, lukematon määrä esteitä erilaisia tavoitteiden tiellä ja niin edelleen.

Hääyöaie o…

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Joskus on ollut vaikea päättää, ja silloin olen istahtanut alas, rauhoittunut ja yrittänyt miettiä, miten J. K. Rowling ratkaisisi tämän, jos osaisi suomea. Enimmäkseen isoja ongelmia ei ole tullut vaan teksti ja tarina on määrännyt sujuvasti tahdin - minä olen kääntäjänä vain heittäytynyt niiden vietäväksi, yrittänyt olla panematta vastaan.
Jaana Kapari-Jatta tuli tunnetuksi Harry Potter -romaanien suomentajana, ja nuoresta velhopojasta kertovan kirjasarjan suomentamiseen keskittyy myös Kapari-Jatan tietokirja Pollomuhku ja Posityyhtynen. Suomentaja kertoo kirjassaan suomentamisesta työnä, omasta tavastaan tehdä töitä ja erityisesti siitä, miten hän käänsi ne erikoiset ja vaikeat sanat, joita Harry Potter -kirjoissa vilisee. Mistä esimerkiksi tulevat sanat huispaus ja ankeuttaja? Tai miten esimerkiksi Severus Snape päätyi muotoon Severus Kalkaros? Jaana Kapari-Jatta myös vastaa moniin kysymyksiin, joita hänelle on vuosien saatossa esitetty.

Harry Potter -fanille kirja tietenkin on er…

Kirjamessuterveisiä kuvin

Kirjojen ystävän taivas avautui Helsingin messukeskukseen viime torstaina, kun Kirjamessut taas avautuivat. Minullekin tuli vihdoin viimein tilaisuus piipahtaa messuilla - valitettavasti vain piipahtaa, sillä muiden velvoitteiden takia en ehtinyt viettää messuilla muutamaa tuntia enempää. Aikaa olisi kulunut helposti monikertainen määrä, niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa ja houkuttelevaa nähtävää oli tarjolla. Onneksi lauantainen visiittini tarjosi kuitenkin mukavia elämyksiä ja herätti innostukseni: messuille on pakko päästä uudelleen. Toivottavasti ensi vuonna!

Koska olin liikkeellä aikataululla, joka vaati kellon vilkuilua, tuli mentyä lähinnä sinne, mihin nenä sattui osoittamaan. En siis suunnitellut kulkemisiani etukäteen, joten seuraavat kuvavälähdyksetkin ovat vain satunnaisia otoksia sieltä, täältä.  Olin seuraamassa, kun toisen asteen opiskelijat valitsivat viime vuonna julkaistujen kirjojen joukosta Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon voittajan. Valinta oli kuulemma vaikea…

Hugh Howey: Siirros

Hän tarkasteli graffiteja, jotka oli raapustettu viime vuoden graffitien päälle ja ne vuosikausien aikana kerääntyneiden tekstien päälle. Täällä kerrostasojen välillä teräspalkit ulottuivat porraskuiluista betoniseinään, johon monet sukupolvet olivat kirjoittaneet iskulauseita.
Loppu lähestyy... Hugh Howeyn Siilo oli vaikuttava lukuelämys, joka tempasi mukaansa. Niinpä lisäsin trilogian seuraavan osan lukulistalleni saman tien, ja sainkin kirjan kustantajalta luettavakseni sen ilmestyttyä suomeksi. Siirros sijoittuu aikaan ennen Siiloa ja valaisee sitä, mistä kaikki oikein alkoi. Miksi ihmiskunnan rippeet päätyivät elämään maan alle rakennettuihin valtaviin siiloihin, joissa syntyvyyttä säännellään ja sääntöjä rikkoneita rangaistaan puhdistustuomioin?

Tarina lähtee liikkeelle vuodesta 2110, kun Troy herää pitkästä unesta siilosta numero 1. Sitten palataan vuoteen 2049, kun maailma on vielä sellainen, jollaisena me sen tunnemme. Jotain erikoista on kuitenkin tapahtumassa, eikä kongressi…

Salla Simukka: Punainen kuin veri

"Lumikki asteli kohti pimiötä. Hän halusi varmistaa, että oli nähnyt oikein. Koko näky oli ollut niin absurdi, että ehkä hän oli kuvitellut sen tai käsittänyt väärin. Jospa vain yksi seteleistä oli oikea ja muut pelkkää leikkirahaa. Älä koskaan tee liian hätiköityjä johtopäätöksiä, se oli Lumikin toinen motto."
Punainen kuin veri on Lumikki Anderssonista kertovan jännityssarjan, Lumikki-trilogian, avausosa. Teoksessa saamme tutustua lukiolaistyttö Lumikkiin, joka törmää koulunsa pimiössä viidensadan euron seteleihin, jotka on pesty ja ripustettu kuivumaan. Ja vaikka Lumikin periaatteena on ollut pitää huolta vain omista asioista, on hän yhtäkkiä mukana vakavien rikosten selvittelemisessä. Vyyhtiin sekoittuu niin korruptiota, huumeita, salasuhteita kuin hienot juhlat. Samaan aikaan pakkanen paukkuu ennätyksellisen kylmänä.

Lumikki Andersson on hahmona kiinnostavasti rakennettu. Dekkareille tyypilliseen tapaan tytön menneisyydessä on haamuja, joita kaikkia ei avata vaan salaisu…

Vuosi kuvina: lokakuu

Lokakuussa on päästy nauttimaan tai "nauttimaan" jo pakkasista ja hienoisesta lumipeitteestä. Lehdet ovat varisseet puista, mutta vielä on paikoin väriloistoakin jäljellä. Eilen ihastelin lähistöllämme majailevia lehtikuusia, jotka ovat muuttuneet upean keltaisiksi.
Ja sitten vielä yksi ekstrakuva, minä kun niin rakastan auringonnousuja ja -laskuja.
Meidän lokakuumme on viime aikoina ollut flunssainen. Pienokaisen sairastaminen on vienyt voimia niin potilaalta kuin muilta perheenjäseniltä, ja bloggaamattomien kirjojen pino on päässyt kasvamaan. Yritän lähipäivinä päästä kirjoittamaan lukemistani kirjoistani, jos ja toivottavasti kun lapsi alkaa voida paremmin.

Kaksi sarjakuvateosta kirjallisuuden klassikoista

Sekä Henrik Langen 90 kirjaklassikkoa kiireisille että Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan ammentavat maailmankirjallisuuden klassikoista. Lähestymistavat kuitenkin poikkeavat toisistaan: Lange tiivistää klassikkoteosten ytimen neljään sarjakuvaruutuun, kun taas Dagsson tekee klassikoista aivan omanlaisiaan, yhteen ruutuun tiivistyviä tulkintoja.

Langen teoksen takakannessa mainostetaan, että kirjan avulla voi lukea klassikot yhdessä vilauksessa. Kirjan tosiaan lukee vilauksessa, ja ironinen ote takaa sen, että jotkut sarjakuvat naurattavat tai saavat ainakin hymyilemään. Spoilaaminen tuntui joissakin sarjakuvissa hieman ikävältä ratkaisulta, mutta eniten sainkin irti kuvista, jotka perustuivat itselleni tuttuihin teoksiin. Sen verran suoriksi Lange mutkat vetää, että klassikoihin saa kuvien avulla vain pintaraapaisun - kuten kuvitella saattaa - mutta hyvää ajanvietettä sarjakuvat lukijalleen tarjoavat.
Hugleikur Dagssonin teokse…

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

"Tsukuru Tazaki oli tietenkin itsekin iloinen ja ylpeä, että hänet oli otettu tuon viisikulmion yhdeksi välttämättömäksi osaksi. Hän piti neljästä muusta koko sydämestään, rakasti yhdessä olosta versonutta eheyden tunnetta yli kaiken. Kuin maasta ravinteita imevä nuori puu Tsukuru sai toveripiiristään murrosiässä välttämätöntä ravintoa, joka muodostui kasvulle tärkeäksi energiaksi ja varastoitui kehoon hätätilanteessa käytettäväksi lämmönlähteeksi. Silti hänen mielensä pohjalla häilyi pelko, että hänet pudotettaisiin pois tiiviistä joukosta tai hylättäisiin."
Ihmisen ikävä toisen luo... Iskelmä alkaa soida päässäni, kun olen lopettanut Haruki Murakamin uutuusromaanin Värittömän miehen vaellusvuodet lukemisen. Siitä minä koin kirjassa olevan kyse: yhteydestä toisiin ihmisiin, ikävästä ja kaipuusta. On ihmisiä, jotka ohitetaan lähes huomaamatta, on ihmisiä, jotka jättävät jälkensä vaikka olisivat jo menneet pois läheltä. Ja on ihmisiä, joita kaipaa, vaikka ei olisi vuosiin hei…

Merete Mazzarella: Sielun pimeä puoli

"Koetin keksiä tarinan - niiden tarinoiden veroisen, jotka olivat innostaneet meitä tähän tehtävään. Tarinaa joka vetoaisi luontomme selittämättömiin pelkoihin ja herättäisi värisyttävää kauhua - joka saisi lukijan pelkäämään katsoa taakseen, hyytäisi veren ja panisi sydämen sykkimään nopeammin. Ellen pystyisi tähän, kummitusjuttuni ei olisi nimensä arvoinen." (Mary Shelleyn selontekoa.)
Luin Mary Shelleyn klassikkoteoksen Frankenstein muutama vuosi sitten ja vaikutuin. En voinut olla ihmettelemättä samaa asiaa, jota moni muu on ennen minua ja minun jälkeeni ihmetellyt: miten ihmeessä vain yhdeksäntoista vuoden ikäinen nainen sai päähänsä kirjoittaa tarinan, joka on herännyt lukemattomia kertoja eloon valkokankailla ja viehättänyt lukijoita vielä parisataa vuotta myöhemminkin?

Tähän ja moniin muihin kysymyksiin vastauksia etsii ja antaa pohjoismaisen kirjallisuuden professori emerita Merete Mazzarella, jonka uutuusteos Sielun pimeä puoli on Frankensteininsa lukeneelle varsin…

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

"Minä olen ahtaampi ihminen. Tykkään enempi valittaa. Seitsemäänkymmeneenkolmeen vuoteen en valittanut kertaakaan. Sitten lääkäri tutki minut päästä varpaisiin ja ulkoa sisään ja sanoi, että jos ei elämäntavat muutu, niin saattavat mennä suonet tukkoon. Saattaa sydän leikata kiinni. Se halusi kovat rasvat pois ruokavaliosta, tilalle salaattia ja hyötyliikuntaa, mutta kyllä minä tiesin, mistä tukkeumat johtuvat. Ne johtuvat siitä, kun ei sano, mitä ajattelee ja mistä pahoittaa mielensä. Kun asioita kerää päähänsä niin eihän ne sinne loputtomasti mahdu. Ne menevät verisuoniin ja niveliin. Ryhdyin rehellisesti valittamaan ja onko sen jälkeen kaikki arvot olleet kohdallaan. Kyllä ovat."
Kyllä ei tarvinnut mieltä pahoittaa, kun Elisa Kirjan äänikirjavalikoimista löytyi Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja vieläpä Antti Litjan lukemana. Jos johonkin kirjaan sopii äänikirjaformaatti erityisen hyvin, niin juuri tähän. Kirjahan on alun perin sarja kuunnelmia. Mainion teoksen parissa tu…

Gone Girl (elokuva)

En ole lukenut Gillian Flynnin jännäriä Kiltti tyttö, johon elokuva Gone Girl perustuu. Se saattoi olla tämän elokuvan kohdalla hyväksi, sillä jännite säilyi hyvin lähestulkoon koko ajan. Alussa koin, että tarinaa pohjustettiin hieman liian huolella, mutta ison käännekohdan tultua kellon vilkuilu unohtui ja elokuva vei mukanaan. Välillä jo toivoin, että olisin kirjan lukenut, sillä jännitys kasvoi paikoin suorastaan piinallisiin lukemiin.

Gone Girl kertoo Dunnin avioparista. Nick ja Amy ovat unelmapari, vaikka molemmat ovat joutuneet työttömiksi ja vaikka Nickin äidin sairastuminen ja taloudelliset seikat ovat ajaneet pariskunnan muuttamaan New Yorkista Nickin kotiseudulle Missouriin. Onnellisena pidetyn parin viidentena hääpäivänä Amy yllättäen katoaa. Katoamista seuraa suunnaton mediahuomio: televisioryhmät parveilevat Nickin ja Amyn kodin ympärillä, järjestetään tiedotustilaisuuksia ja organisoidaan suuretsintöjä. Väsymätön mediahuomio on taattu viimeistään siinä vaiheessa, kun puh…

Kate Morton: Hylätty puutarha

"Sitten Hugh johdatti Nellin istumaan kaatuneen eukalyptuspuun rungolle, sileälle ja valkoiselle, istuutui viereen ja kumartui kuiskaamaan tytön korvaan. Hän siirsi eteenpäin salaisuuden, jonka hän ja tytön äiti olivat säilyttäneet seitsemäntoista vuotta. Odotti oivalluksen värähdystä, hienoista ilmeen muuttumista, kun sanoman sisältö menisi perille. Katseli, kuinka Nellin maailmalta putosi pohja ja kuinka se ihminen joka Nell oli ollut katosi yhdessä hetkessä."
Susan ja sitten myöhemmin muidenkin blogikirjoitusten ansiosta kiinnostuin Kate Mortonin hiljattain suomeksi julkaistusta romaanista. Päädyin matkalle, joka vei niin Iso-Britanniaan kuin Australiaan ja 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Päädyin matkalle, joka ihastutti, mietitytti, suretti ja oli antoisa.

Tarinan keskiössä on kolme naista. Eliza Makepeace elää yli vuosisata sitten Britanniassa. Lapsuuden olot ovat surkeat, elämä köyhää ja haastavaa. Aineellista hyvinvointia tuo muutto äidin lapsuudenkotiin, Cornwallin ra…

Helena Waris: Vuori (kimppaluku)

"O alkaa vetää verhoja tornikamarin kaikkialle aukeavista ikkunoista ja viittaa minua sohvalle, josta on näkymät koko Lintukodon yli aina joen takana näkyvään Saarnikaupunkiin, ja sen keskellä kohoavaan vuoreen.
Valtava Eämänjoki ei ole aikoinaan osannut päättää kummalta puolelta ohittaisi vuoren, ja niin se on jakautunut kahdeksi yhtä vahvaksi uomaksi, jotka yhtyvät jälleen vuoren ohitettuaan."
Helena Wariksen Vuori osui ensimmäisen kerran eteeni elokuisessa koulutustapahtumassa, jossa nuortenkirjailija Annukka Salama totesi pitäneensä teoksesta kovasti. Kun minulle tuli Blogatin kampanjan myötä mahdollisuus valita Elisa Kirjan valikoimasta fantasiaa luettavaksi, oli helppo valita juuri Vuori.

Tarinan päähenkilö on nuori nainen Lif, joka työskentelee asuinkaupunkinsa katakombeissa ja asuu vuoren juurella. Keskellä kaupunkia sijaitsevaa vuorta ympäröi jatkuva sumu, eikä kukaan tunnu oikein tietävän, mitä vuorella on ja millaisia salaisuuksia se peittää.

Eräänä päivänä Lif saa…

Suvi-Tuuli Junttila: Minne matka, lapanen?

"Mitä tämä on? Mihin kummaan olen joutunut? pieni lapanen ihmettelee. Jäljet lumessa loittonevat yhä kauemmas ja kauemmas..."
Suvi-Tuuli Junttilan lastenkirja Minne matka, lapanen? kertoo lapasesta, joka joutuu eksyksiin. Lapanen kohtaa metsässä tammenterhon, josta se saa kaverin matkalleen. Pian seuraan liittyy myös keltainen korkki, ja seikkailu alkaa.

Minne matka, lapanen? on hämmästyttävän kaunis teos. Tekstiä on vähän ja se jää sivuosaan, jos toki kertoo viehättävän tarinan. Mutta kuvat vievät kirjasta oikeutetusti päähuomion: ne ovat upeita. Takakansitekstin mukaan Suvi-Tuuli Junttila on valokuvannut kirjaa varten pienoismaailmoja. Kuvissa riittääkin tutkimista, kun miettii, miten kunkin aukeaman maailmat on rakennettu.

Luulenkin, että kirjalla on paljon annettavaa eri-ikäisille lukijoille. Meidän perheemme pienokainen jaksoi katsella kuvia, jotka vaihtuivat melko nopeasti, koska tarinan lukeminen ei vienyt kauan aikaa. Hieman isommat lapset jaksavat varmasti paremmin k…

Cormac McCarthy: Kaikki kauniit hevoset

"He istuivat höyryävien hevosten selässä kuunvalossa ja katsoivat toisiaan. Sitten he laskeutuivat ääneti ja heilauttivat niskaan sidotut vaatteet alas ja pukeutuivat ja taluttivat hevoset pois pajukosta ja hiekkatörmiltä tasangolle missä he nousivat selkään ja ratsastivat kuivassa varvikkomaastossa etelään, Coahuilaan."
Eletään 1940-luvun loppua Texasissa, ja kuusitoistavuotias John Grady haluaisi jatkaa työtä kotitilallaan. Toisin kuitenkin päätetään - tila myydään - ja poika lähtee ystävänsä Rawlinsin kanssa ratsastamaan kohti Meksikoa, missä odottaa uusi elämä. Mutta millainen, sitä pojat tuskin osaavat aavistaa.
Poikien seuraan liittyy pyytämättä nuori poika Blevins, melkein lapsi vasta, josta ei oikein mitään tiedetä - eikä mitään oikein saada myöskään selville. Poikien keskinäinen sanailu on suoraa ja saa ajoittain hymyn huulille. Viimeistään se, miten John Grady suhtautuu Blevinsiin, sai minut pitämään tuosta nuoresta miehestä, joka haluaa toimia rehdisti ja oikein s…

Syyskuun kirjat ja #lukuhaaste

Syyskuu on jäänyt taakse, ja on taas aika luoda pieni katsaus menneeseen lukukuukauteen. Tällä kertaa lukemistossani painottuivat uutuuskirjat ja kotimainen kirjallisuus. Kirjoitin yhteensä 13 kirjasta, joista ulkomaisia oli vain kaksi: Gayle Formanin nuortenromaani Jos vielä jäänja Nadifa Mohamedin hieno, Somalian historiaan kurkistava Kadotettujen hedelmätarha. Kotimaisia kirjoja luin siis yksitoista kappaletta, ja kahta lukuun ottamatta kirjat on julkaistu tänä vuonna. Varsinainen uutukaisten kuukausi syyskuusta siis muodostui!

Kotimaisista teoksista haluan erityisesti nostaa esille Sirpa Kähkösen vaikuttavan Graniittimiehen, Helmi Kekkosen kauniin Suojattoman, Tanja Pohjolan hienon Lintu pieni-esikoisen ja Heli-Maija Heikkisen vahvan esikoisteoksen Viestikyyhkyupseeri. Näiden mieleeni painuneiden uutuusteosten lisäksi luin upean klassikon, Leena Krohnin Tainaronin, jonka pariin haluan joskus vielä palata uudelleen.

Syyskuussa lukemani kirjat vievät lukutaitoa maailmalle. Suomen P…

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia

"Helmikuun viimeisen viikon Lisbeth Salander toimi omana toimeksiantajanaan. Hänen ensisijainen erityisprojektinsa oli asianajaja Nils Erik Bjurman, syntynyt vuonna 1950. Hän paiski töitä suurin piirtein 16 tuntia vuorokaudessa ja teki tarkemman henkilökartoituksen kuin milloinkaan aikaisemmin. Hän käytti hyväkseen kaikki arkistot ja julkiset asiakirjat, joihin vain pääsi käsiksi."
Stieg Larssonin Millennium-trilogia on minulle elokuvina tuttu mutta kirjat ovat tähän saakka jäänyt lukematta. Kun bongasin trilogian avausteoksen Miehet jotka vihaavat naisiaElisa Kirjan valikoimista, päädyin kuuntelemaan teoksen äänikirjana. Kuunnellessani totesin, että olen unohtanut hirveän paljon elokuvasta, joka oli vaikuttava, mukaansa tempaava ja äärimmäisen kiinnostava. Samoin totesin, että kirja on vielä vaikuttavampi, mukaansa tempaavampi ja kiinnostavampi, vaikka alkuun koin kuuntelemisen haastavaksi, kun estradille marssi Vanger toisensa perään.

Elokuvasta jäi vahvasti mieleen niljak…